Kolumni
KAALEITA JA GAAJEITA
Minua on sukunimeni takia usein luultu romaniksi. Useimmiten se on ollut hauskaa, mutta muutama kiusallinenkin tilanne on ollut. Kerran olin puhelimitse vuokraamassa asuntovaunua ja kaikki tuntui sujuvan loistavasti siihen saakka, kunnes kerroin nimeni. Myyjän äänestä oli helppo kuulla pieni vaivautuneisuus ja lopulta hän sai, kuin saikin kysytyksi: ”Oletko romani?” Vaikka tämä on vain pieni esimerkki, niin se pakottaa kysymään: Entä sitten, vaikka olisinkin?En osaa sanoa, johtuuko se sukunimestäni vai mistä, mutta myös minä olen aina jotenkin kietoutunut romanien parissa tehtävään evankeliumin työhön. Romanit ovat yleensä pitäneet minusta, vaikka en ymmärräkään miksi. Muistan jo nuoruusvuosiltani esimerkkejä, kuinka tämä tapahtui. Kerran eräs tyttö soitti ja tunnusti olevansa tulisesti rakastunut minuun. Kun yritin udella tytön nimeä, hän ei sitä kertonut. Hän sanoi vain olevansa varma, etten tuntisi samoin häntä kohtaan, koska hän on romani. Romanien kanssa on helppo ystävystyä. He ovat avoimia ja huumorintajuisia. He voivat tietysti olla tulisia ja joskus herkästi loukkaantuviakin. Tämän vuoksi ei kuitenkaan kannata jättää tutustumatta ainutlaatuisiin romanipersooniin. Vilpittömimmät työtoverini ovat aina olleet romaneja. He ovat valmiita lyhyelläkin varoitusajalla lähtemään liikkeelle kokousten pitoon. Heitä ei ole koskaan täytynyt suostutella tai taivutella. Evankeliumin työ on heille sydämenasia ja sille on aina aikaa. Romanien rehellisyyttä ja vilpittömyyttä on monesti väärin perustein arvosteltu. Vaikka minullakin olisi esimerkkejä, joissa vippi on jäänyt maksamatta, niin se ei oikeuta leimaamaan romanikansaa epärehelliseksi. On niin käynyt gaajeittenkin kohdalla ja vieläpä useammin.Romanit ovat monien vitsien ja hauskanpidon kohteena. Joskus tässä rakkaassa helluntaikentässäkin kuulee monenlaisia mustalaisvitsejä, joille sitten porukalla hörötetään. Olen usein miettinyt, miksi on niin hauskaa nauraa tietylle vähemmistölle? Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että nuo letkautukset paljastavat vain tyhmyytemme? Sanoohan iso kirjakin: ”Viisasten kieli puhuu taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.” Kristittyjen on aina korrektia puhua kaikista vähemmistöistä kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti.Tarvitaan jotain suurempaa, joka voi yhdistää erilaiset ihmiset. Sitä voi edustaa vaikkapa pieni kala-merkki auton perässä. Moni kristitty ilahtuu kalan nähdessään ja iloa tuskin himmentää hetki, jolloin kuljettajan kasvot paljastuvat. Mutta jos näin käy, niin silloin on syytä itsetutkisteluun. Ennakkoluulojen ainekset asuvat meissä kaikissa. Ne täytyy vain tunnistaa ja tunnustaa, muuten niitä ei voi käsitellä. Kristuksessa ei ole kreikkalaista, eikä juutalaista. Ei kaaleita, eikä gaajeita. Kenenkään ei ole tarvis rakentaa omaa pientä karsinaa, riittää, että olemme kaikki saman paimenen lampaita. Kaaleet eivät ole vain seurakuntiemme viihdyttäjiä musikaalisuutensa ansiosta. He ovat seurakunta, johon myös me gaajeet kuulumme. Jos haluat itsellesi tosiystävän, niin rohkaisen sinua tutustumaan seurakuntasi romaneihin.
Julkaistu RV-lehdessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti