perjantai 22. syyskuuta 2017

Mitä on tilivelvollisuus?

Tilivelvollisuuden määritelmä on joko vapaaehtoisesti tai pakosta tehty sopimus raportoida tekemisistään jollekin taholle. Tilivelvollisuudesta on hyötyä niin työyhteisöissä kuin yksityiselämässäkin. Yrityksillä ja yhteisöillä on omat lainsäädännölliset velvoitteensa todistaa tilivelvollisuutensa tilintarkastuksessa ja hankkia luottamus vuosikokouksessa. Yksityishenkilön tilivelvollisuus perustuu useimmiten vapaaehtoisuuteen.


Sydämen salaisuudet

Hengellisessä mielessä tilivelvollisuus on mielenkiintoinen ja suorastaan raamatullinen tapa keventää sydäntä ja ripittäytyä luotettavalle henkilölle. Tämä periaate nousee Raamatun opetuksesta, jossa kehotetaan tunnustamaan synnit toinen toisillemme parantumisen ja menestymisen elementtinä (Jaak. 5:16).

Samassa hengessä Raamattu varottaa synkkien salaisuuksien ja rikkomusten peittelystä, joka on tuhoavaa. ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.” (Snl. 28:13–14).


Kyse on luottamuksesta

Väärä tulkinta tilivelvollisuudesta on ajatella, että siihen sitoutuminen viestisi luottamuksen puutteesta. Täydellisen vaelluksen myytin sijaan olisikin parempi tunnustaa kaikkien olevan vajavaisia. Paras lääke siivittää toista ja itseä parempaan on sitoutua läpinäkyvään tilivelvollisuuteen.

Käytännössä tilivelvollisuus ei tarkoita tekojen ja lankeemusten julistamista kaikelle kansalle, vaan avautumista luotetulle sielunhoitajalle tai terapeutille. Esimerkiksi työyhteisössä riittää yleensä aivan hyvin se tieto, että asiat käsitellään säännöllisesti ja työntekijän henkisestä hyvinvoinnista huolehditaan tilivelvollisuutta hyödyntäen. Luottamus syntyy siitä tiedosta, että asiat on hoidettu ja käsitelty.


Ratkaisuna tunnustaminen

Omien kamppailujen ja salaisten syntien kantaminen omassatunnossa on raastavaa. Siksi jokaisella tulisi olla edes yksi luotettu ihminen, jonka kanssa voisi jakaa henkiset kamppailunsa. Jos taistelemme yksin kiusauksiamme vastaan, vaivumme helposti kierteeseen, jossa emme selviä yksin.

Jumalan suunnitelman mukaan ihmiset tarvitsevat toisiaan. Ratkaisu parempaan ja vapaaseen elämään on ongelmien tunnustaminen. Olemme juuri niin sairaita, kuin mitä peittävät salaisuutemme pitävät sisällään. Kun tunnustamme ongelmamme, salaisuuksien voima murtuu ja matka vapauteen voi alkaa.

Ihmisen taipumus on salata heikkoutensa. Syy tähän on ylpeys. Haluamme toisten ajattelevan, että olemme kaikin tavoin tasapainoisia. Totuus on kuitenkin se, että kaikki asiat, joista emme pysty puhumaan, hallitsevat elämäämme. Ongelmat rahan kanssa, avioliitossa, seksuaalisuudessa, salaisissa tavoissamme ja ihmissuhteissa – jos pystyisimme voittamaan ne yksin, sielunhoitoa ja terapiaa ei tarvittaisi. Helpompaa on tunnustaa, että emme pysty hallitsemaan kaikkea, koska pelkkä tahdonvoima ei riitä. Tarvitsemme Jumalan ja ihmisten apua.


Tilivelvollisuus vapauttaa

Raamattu varottaa meitä tulemasta ylpeiksi ja yliluottavaisiksi itseemme nähden, sillä se on varma resepti tuhoon. Ihmisen sydän on petollinen ja paha ilman parantavan Jumalan käsittelyä (Jer. 17:9). Uudesta luomuksesta huolimatta kannamme mukanamme langennutta luontoa, joka on kykenevä mihin tahansa rikkomukseen. Emme voi hetkeäkään levätä laakereillamme tai kuvitella olevamme kiusausten ulkopuolella. Yksi tärkeimmistä työkaluista kukistaa kiusausten ylivalta on tilivelvollisuus.

Palmin pähkinä RV-lehti 38/2017


perjantai 15. syyskuuta 2017

Helluntailainen itsetunto

Suomen satavuotias Helluntailiike on joutunut sopeutumaan rooliinsa suuren kirkon varjossa ja hakee vieläkin omaa identiteettiään. Menneet vuosikymmenet, joihin mahtuu lahkolaisuuden ja edelleenkin pilkan kohteena olevan hihhulin leiman kantamista, ovat lyöneet haavansa helluntailaiseen itsetuntoon.

Sanotaan, että suomalaisten itsetunto on heikko. Sen syyksi on arvioitu milloin mitäkin, kuten pitkiä ja pimeitä talvia. Tällainen puhe on kuitenkin vailla pohjaa. Ei ole osoitettu, että suomalaisilla olisi millään tavoin muita kansoja heikompi itsetunto. Päinvastoin Suomen historia heijastaa taistelevan, itseään arvostavan ja itseensä luottavan kansakunnan ominaisuuksia.

Mihin sitten voisi perustua ajatus suomalaisten tai helluntailaisten heikosta itsetunnosta?

Päätelmät tehdään usein ulkoisen käyttäytymisen perusteella, ei syvimmän olemuksen mukaan. Jokaiseen kulttuuriin sisältyy selvät normatiiviset odotukset siitä, miten eri tilanteissa tulee käyttäytyä ja mikä on soveliasta ja mikä ei. Tästäkin syystä on oletettu, ettei helluntailaisilla ole paljoakaan annettavaa älykkääseen yhteiskunnalliseen tai teologiseen keskusteluun. Helluntailaisuutta on pidetty kategorisesti kokemuskeskeisenä kristillisyytenä. Toisaalta helluntailaisten vahvuus on ollut häpeilemättömässä esiintulossa.

Koska suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu ulkoinen vaatimattomuus, helluntailaisuus pelastusvarmuusjulistuksineen tuo siihen hienon piristyksen. Ajanmukainen musiikkityyli, tilan antaminen nuorelle sukupolvelle ja maallikoiden vahva asema ovat olleet helluntailiikkeen omaispiirteitä aina kitarakuoroajoista lähtien. Lahkolaisuuden leima ei ole helluntailaisuutta lannistanut, vaan tehnyt siitä jopa entistä vahvemman ja jollain tapaa kiinnostavan.

Kuuluminen maailmanlaajuiseen helluntaiperheeseen on tärkeä asia maamme helluntailaisille. Se vahvistaa omaa identiteettiä luterilaisessa ympäristössä. Silti suomalainen helluntailaisuus poikkeaa esimerkiksi amerikkalaisesta helluntailaisuudesta oman kulttuuriperimänsä takia. Suomalaiset helluntailaiset ovat sittenkin melko harkitsevia ja yksilöllisiä, mutta kuitenkin karismaattisia, mikä tekee herätysliikkeestä rikkaan.

Helluntailaisuudessa on omat ongelmansa. Liikkeen itsetunto on kuitenkin hyvä, kun se ei kiellä puutteitaan. Helluntailaisten ei myöskään tarvitse tasapainoilla eri uskonsuuntien keskellä, vaan heillä on täysi oikeus arvostaa itseään ja muita myös reformaation merkkivuotena 2017.

Pääkirjoitus, RV-lehti 25.8.2017