tiistai 30. kesäkuuta 2015

Nautitaan joka hetkestä!

Suomen alkukesää on leimannut kylmä, kolea ja sateinen sää. Ihmisten mielet ovat olleet synkkiä talouden, turvallisuuden ja tulevaisuuden suhteen. Kuitenkin on todella paljon asioita, joista on syytä olla kiitollinen.
Tärkeintä arkielämässä ovat hyvät ihmissuhteet. Emme aina osaa arvostaa ihmisiä ympärillämme. Saatamme aika ajoin kaivata vähän räväkämpää elämää ja unohdamme, että juuri ne turvalliset ja joskus vähän tylsiltäkin tuntuvat ihmissuhteet ovat elämämme suurimpia voimavaroja. He ovat juuri niitä, joiden puoleen voimme kääntyä silloin, kun elämässämme tulee eteen haasteita ja koettelemuksia.
Olin jokin aika sitten mukana hautajaisissa, jonka muistotilaisuudessa pohdittiin elämän tärkeimpiä asioita. Jälleen kerran tultiin siihen lopputulokseen, että tavaralla, varallisuudella tai asemalla ei ole merkitystä silloin kun loppusuora lähestyy. Se, mitä ihmiset useimmiten katuvat on se, että olisi pitänyt enemmän viettää aikaa läheisten kanssa. Vain harva, jos kukaan, katuu, että olisi pitänyt viettää enemmän aikaa työpaikalla ja toimistossa.
Haastakaamme itsemme tänä kesänä nauttimaan elämästä ja tehkäämme itsemme onnellisiksi! Oli sää lämmin tai kylmä, ei anneta sen pilata päiväämme. Nautitaan joka hetkestä. Onni on arkisissa hetkissä ja sielun rauhassa. Kun suhteet ovat kunnossa ylös ja sivuille, voimme hyvällä mielellä todeta, että on onni olla lähellä Jumalaa ja lähellä ihmistä.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ikääntymisen siunaus

Ikääntyminen merkitsee monenlaisia muutoksia ihmisen elämässä, eikä ole yllättävää, että monilla on myös pelkoja sen suhteen. Niitä voivat olla; kuolemanpelko, yksinäisyydenpelko, tarpeettomuuden tunne, sekä oman ruumiin muutosten sekä itsensä muuttumisen pelko. Vanhuuteen liittyvät stressin aiheet tuottavat joillekin vaikeuksia selvitä niistä. Ikääntyminen voi horjuttaa itsearvostusta ja altistaa depressiolle. Erityisen herkkiä vanhuuden stressille ovat yksinäiset vanhukset, lesket, naimattomat ja eronneet. Mitä hankalampaa sopeutuminen elämään on yleensä ollut, sitä pienempi stressi vaaditaan aikaansaamaan ikääntyneen ahdistus.
Kristittyinä Jumalan lapsina meidän tulisi kuitenkin muistaa, että elämänkaaren toisessa päässä jokainen vanhus ja sairaskin kantaa olemuksessaan Jumalan luomistyön suurta arvoa. Tämä arvo on täysin riippumaton ihmisen yhteiskunnallisesta tai sosiaalisesta merkityksestä, tai edes iästä. Vaikka yhteiskunta saattaa suhtautua ikääntyneisiin halventavalla tavalla tai joukkona, joka ei ole enää tuottava voimavara, niin Jumalalle ikääntyneen ihmisen arvo on suorastaan mittaamaton.
Seurakunnassakin ikääntyneet ihmiset saattavat kokea, että he eivät enää ole tarpeellisia, mutta Raamatun arvomaailma maalaa meille toisenlaisen kuvan. Vanhuuteen kätkeytyy suuri viisaus ja elämänkokemus. Tuo voimavara pitäisi saattaa käyttöön seurakunnassa tulevien sukupolvien pääomaksi.
Ikääntyneitä ei voi niputtaa samaan kategoriaan, vaan kukin vanhenee omalla tavallaan. Vielä jopa työelämässä mukana oleva voi kokea itsensä liian vanhaksi ja vastaavasti eläkeläinen voi kokea itsensä hyvin virkeäksi ja elämästä nauttivaksi. Vanha ihminen ei koskaan ole yksinomaan vanha, vaan myös hänen kokeman nuoruusvuodet ovat läsnä hänen nykyisyydessään.
Aikaisemmin elämä jakautui selvemmin ikävaiheisiin. Ensin oli lapsuus, opiskeluvaihe ja valmistautuminen työelämään. Sitä seurasi työntäyteinen aika, kunnes työstä irrottauduttiin ja koitti eläkeikä. Enää nämä elämänvaiheet eivät erotu yhtä selvästi toisistaan, eikä ole syytäkään. Seurakunnassa iloitsemme jokaisesta ikääntyneestä ja haluamme oppia heidän kokemuksestaan mahdollisimman monipuolisesti.

Pääkirjoitus, Keskipiste 3/2015