maanantai 21. joulukuuta 2015

Jumalan pojan syntymäpäivät!

Muistan vieläkin elävästi erään joulunaikaisen keskustelun koululuokassani. Vaikka tapahtuneesta on jo melkein neljäkymmentä vuotta, herättää se silti ristiriitaisia tunteita sitä muistellessa.

Opettaja kysyi meiltä oppilailta, mitä joulu merkitsee itse kullekin. Kierros lähti käyntiin siten, että tiesin oman vastausvuoroni tulevan viimeisenä. Vastauksina tuli joululle tyypillisiä tunnetiloja ja mielikuvia. Joulu oli monen mielestä lahjojen antamista ja saamista, lomaa ja kynttilän loistetta, joulukinkkua ja porkkanalaatikkoa. Tunnelma oli leppoinen ja mukava siihen saakka, kunnes tuli minun vuoroni. Innoissani ja riemuissani kerroin, että joulu on minulle Jumalan pojan, Jeesuksen syntymäjuhla. Vastaukseni jälkeen luokkaan tuli syvä hiljaisuus. Kiusallinen vaivautuneisuus oli niin suuri, että höyhenenkin putoaminen lattialle olisi rikkonut hiljaisuuden. Halusin vain vilpittömästi kertoa, mitä joulu minulle merkitsee. En olisi millään arvannut, että vastaukseni saisi aikaan niin erikoisen reaktion.

Tämä kuvastaa sitä, että jos henkilökohtaisesta uskosta puhuminen oli lapsuudessani tabu, taitaa se olla sitä vieläkin vuonna 2015. Siksi onkin riemullista, että Turun joulurauhan julistuksessa sanotaan selvällä ja vanhalla suomenkielellä, “Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään”.
Näin on hyvä. Joulu on todellakin valon ja ilon juhla. Vapahtaja on syntynyt ja sitä on syytä juhlia!