lauantai 28. syyskuuta 2013

Millainen on suomalainen mies?

Tähän kysymykseen löytyy varmasti yhtä paljon vastauksia kuin on vastaajiakin. Usein kuulee sanottavan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa – ja lausahduksesta saattaa löytyä totuuden siemen.
– Suomalaiset miehet ovat vahvoja ja heiltä myös odotetaan paljon, sanoo Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtava pastori Jyrki Palmi.
– Yhteiskunnan viesti miehille on, että työelämässä ja kotonakin pitäisi olla aina vain parempi. Ympäristön paineet nostavat selviytymisen rimaa jatkuvasti korkeammalle.

Monet miehistä ovatkin Palmin mukaan sairastuneet vahvuuteen:
– tämä tarkoitaa sitä, että ongelmista ei puhuta ja varsinkin lapsuuden kokemusten penkomista pidetään akkojen touhuna.
Suomalainen mies kätkee tuskan sisinpäänsä ja valitettavasti tämä taipumus aihettaa monta tragediaa itselle ja lähipiirille. Jyrki huomauttaa, ettei ole itse yhtään sen paremi kuin muutkaan suomenniemen miehet:
– Olen oman osani edestä kompuroinut.


Se tavallinen suomalainen tarina
Jyrki Palmin, kuten niin monen muunkin suomalaisen miehen, elämä ei alkanut ihan onnellisimpien tähtien alla:
– Olen kasvanut alkoholistikodissa, mies sanoo,
– ja lopulta äitini myös menehtyi alkoholin tähden.
Lisäksi hän mainitsee vanhempiensa kokeman konkurssin jättäneen arvet itsetuntoonsa. Mieleen tulee väistämättä säkeistö Eppu Normaalin kappaleesta Murheellisten laulujen maa: Keskeltä kumpujen mullasta maan, isät ylpeinä katsovat poikiaan, kun työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Valitettavan tavallinen suomalaisen miehen tarina.

Jyrki kertoo salanneensa lapsuuden kokemuksiaan pitkään, ja rohkaistuneensa vasta viime aikoina hiukan avaamaan tapahtumia. Menneet kokemukset rakensivat miehen identiteettiä vinoon: Elämää hallitsi työorientoituneisuus ja vahva tarve pärjätä kaikessa.
– Kaikista traumoista voi kuitenkin selvitä, ja omalla esimerkilläni haluan viestiä sitä, että avoimuus kannattaa.
Rikkinäisyyksistä eheytyminen edellyttää omaa aktiviisuutta:
– Pitää hakea apua ja ongelmista täytyy uskaltaa avautua, mies summaa,
– jokaisella pitää olla vähintään yksi henkilö jolle voi uskoa synkimmätkin salaisuutensa.
Useimmiten suomalaisen miehen heikkoudet liittyvät naisiin, rahaan, viinaan tai valtaan. Jyrki painottaa, että heikkouden tunnustamisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin suurin virhe olisi jäädä yksin salaisuuksiensa kanssa.


Kokemukset kirjaksi
Jyrki on omien kokemustensa lisäksi nähnyt ja kuullut pastorin työssään paljon. Lopulta kokemukset konkretisoituivat kirjaksi Bhutanin matkalla.
– Rauhallinen ympäristö, Himalajan vuoristo ja puuttuvat viihdykkeet edesauttoivat prosessia.
Jyrki kertoo harkinneensa pitkään, kirjoittaisiko selviytymisoppaan kaikille kristityille vai rajaisiko aiheen miehiin:
– Lopulta miehille suunnatun opetuskirjallisuuden selkeä puute ratkaisi asian.
Palmi vuodatti paperille koko sydämensä, itseään säästelemättä. Hänen hiljattain julkaistu esikoisteoksensa sai nimekseen Mies ole rohkea (Aikamedia, 2013).

Kirjan nimi on omiaan herättämään kysymyksen: Millainen sitten on aito, oikea, rohkea mies?
– Rohkea mies selvittää identiteettinsä, kunnioittaa vanhempiaan, arvostaa naista, hallitsee himonsa, tunnustaa syntinsä, pitää huolta kodistaan ja perheestään, ei turvaudu väkivaltaan, antaa anteeksi, uskoo Jumalaan, rakastaa lähimmäistään ja itseään, linjaa Palmi ja haluaa vielä rohkaista Suomen miehiä:
– Nyt on aika meidän miesten muuttua sellaiseksi kuin meidät on luotu: vastustamattomiksi Jumalan miehiksi.


Kirsi Cultrera





keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kuulutko puusepän sukuun?

Monessa kulttuurissa poika tunnetaan isänsä nimen mukaan. Miltähän mahtaisi kuulostaa, jos minun nimeni olisi Jyrki Arvinpoika Palmi? Israelilaisissa suvuissa identiteetti siirrettiin sukupolvelta toiselle juuri näin. Lisäksi Jumalaa pelkäävät isät laittoivat kätensä poikiensa päälle ja lausuivat siunauksen sanat heidän ylleen.
Joosef Jaakobin poika tuli isänsä kuolinvuoteen luo kahden poikansa kanssa pyytäen isoisän siunausta pojilleen. Siunatessaan heitä Jaakob siirsi heille heidän tulevan identiteettinsä. Näin se tapahtui isältä pojalle ja taas isältä pojalle. Israelilaiset oppivat tuntemaan itsensä ja keitä he olivat pääasiassa siksi, että he oppivat tietämään, keitä heidän isänsä ja isoisänsä olivat. Jatkuvuus oli isien vastuulla. He huolehtivat siitä, että tulevat sukupolvet tiesivät keitä he olivat ja mistä he olivat tulleet. Identiteetin tutkiminen ei ollut poikien vastuulla.
Tässäkin maassa on satoja tuhansia ihmisiä, jotka eivät tiedä keitä ovat. Heillä ei koskaan ole ollut isää, joka olisi rakkaudessa laskenut kätensä heidän päälleen ja kertonut heille, keitä he ovat Jumalan silmissä tai edes biologisessa mielessä. Mies, joka kasvaa aikuiseksi ilman isää, kasvaa tietämättä kuka on tai mikä hänen identiteettinsä on. Hän on kuin palapeli, josta puuttuu paloja. Selkeä kuva ei hahmotu.
Yhteiskunnassamme on tänään tuhansia ja tuhansia nuoria poikia ja tyttöjä, joilta puuttuu identiteetti. Monesti he ryhmittyvät jonkin ryhmän nimen alle, jossa he tuntevat kuuluvansa johonkin. Moni hakee identiteettinsä esimerkiksi urheiluseurasta, musiikkisuuntauksesta, pukeutumisesta tai seksuaalisuudesta. Monilla syy identiteetin ulkoistamiseen saattaa olla, etteivät he tunne kuuluvansa ryhmään nimeltä perhe eikä heillä ole johtajaa nimeltä isä.
Ajat ovat nopeasti muuttuneet niin, että kun ennen pojat näkivät aikuisen miesjoukon seisoskelevan kadun kulmassa, pojat pelkäsivät kulkea joukon lävitse. Tänään aikuiset miehet pelkäävät kulkea poikajoukon lävitse.
Nuoria, joilla ei ole identiteettiä, kutsutaan heidän ongelmansa mukaan: ongelmalapsi, häirikkö, ADHD, kapinallinen, narkkari, juoppo ja niin edelleen. Tällaiset nimitykset alkavat piirtyä nuorten omakuvaan, ja he ryhtyvät sen perusteella muodostamaan käsitystä itsestään.
Olet tietenkin kuullut Nasaretin puusepästä ja hänen Pojastaan. Poika tunnetaan paremmin Jumalan poikana Jeesuksena. Poika varttui Isänsä kätten taitoja katsellessaan. Pojalle opetettiin, mihin sukuun Hän kuului. Hän kuului Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Daavidin sukuun.
Tiedämme Hänestä paljon. Hänen perintönsä on käytettävissämme ja testamenttinsa luettavissamme. Hän on taitavin Isä ja mestareiden Mestari. Hän voi korjata rikkinäisen itsetuntomme ja antaa meille identiteettimme. Hänen poikinaan ja tyttärinään tiedämme keitä olemme, mistä tulemme ja minne olemme menossa. Hänen tuntemisensa voimme siirtää polvesta polveen, mutta kuka siirtää identiteetin omille pojilleni ellen minä - mies ja isä itse?