lauantai 4. kesäkuuta 2011

Aikojen on muututtava!


Hyvän tekemiseen ei paljon teologiaa tarvita. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys kristityille. Raamattu on täynnä kertomuksia ja vertauksia, jotka kiteytyvät ihmiselämän suurimmaksi periaatteeksi Jeesuksen lauseessa ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Yhdysvalloissa vietetään joka vuosi sattumanvaraisten hyvien tekojen päivää. Päivä on suosittu myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Idea on hieno, mutta emmekö voisi ottaa hyvän tekemistä tavaksi vaikkapa joka päivä! Hyvän tekemisen tulee olla pyyteetöntä, ja parasta on tehdä sitä nimettömänä.
Hyviä tekoja voi kuitenkin tehdä myös näkyvästi toisille ihmisille. Voimme esimerkiksi uskaltautua kauppajonossa päästämään jonkun edellemme. Siitä saattaa hyvän mielen lisäksi kehittyä ilahduttava ja piristävä keskustelu. Käytännön hyviä tekoja voi tehdä arkielämässä ja seurakunnassa. Voimme auttaa, siivota, kerätä roskia, hymyillä, tervehtiä ja vierailla vanhusten
luona.
Myös muualta tulleet tarvitsevat apuamme. Seurakunnassamme on paljon maahanmuuttajia, jotka tarvitsisivat käytännön apua. Monet heistä etsivät asuntoa ja työpaikkaa. Varmasti monella on ideoita, kuinka voisimme laittaa hyvän kiertämään. Paras hyvä olo tulee siitä, kun huomaa saaneensa auttaa toista ihmistä!
Positiivisuus on monen suomalaisen mielestä kiusaannuttavaa ja epäilyttävää, mutta aikojen on muututtava! Kristuksen seuraajia ei ole kutsuttu elämään itsekkäästi. Voimme olla esimerkkejä valloittavasta yhteisöllisyydestä niin kuin olemme strategiaamme kirjanneet.
Kaikki hyvä tuntuu käsissämme pilaantuvan, ellemme laita sitä kiertämään. On vapauttavaa luopua liiasta, oli kyse sitten tavarasta tai henkisestä pääomasta.