maanantai 4. huhtikuuta 2011

Saako lasta kurittaa?

”Älä jätä poikaa kurituksetta –– kun hän saa keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä.” ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.” Monissa Raamatun sananlaskuissa vanhempia kehotetaan kasvattamaan lastaan paitsi nuhtelemalla niin myös fyysisesti kurittamalla (esim. Sananl. 13:24; 19:18, 23:13–14). Miten näihin kehotuksiin tulisi kristittynä vanhempana suhtautua? Tiedän, että Suomen lain mukaan lasten fyysinen kurittaminen on kiellettyä.

Kuten sanoit, fyysinen kuritus on laissa kiellettyä eikä Raamattukaan suosittele väkivaltaa rangaistuskeinona lapsille. Kysymyksessä mainittujen sananlaskujen ensisijainen tarkoitus on herättää vanhempien huomio siihen, että sääntöjen rikkomisella tulee olla seurauksensa ja siitä täytyy rangaista. Kuritus on kivulias tapa oppia, mutta monesti paras. Jos kiellämme lapsilta sen mahdollisuuden, teemme heille karhunpalveluksen.
Rikkomusten seuraukset pitää puolisoiden yhdessä päättää. Rankaisumuotoja on monia. Yksi tapa on asettaa rangaistus koskemaan läheisesti rikottua aihetta. Esimerkiksi liiallisesta tietokoneella pelaamisesta rangaistus voi olla se, että kone otetaan kokonaan pois käytöstä määräajaksi. On tärkeää, että seuraukset on sovittu jonain rauhallisena hetkenä koko perheen kesken eikä niitä huudeta ilmoille silloin, kun rikkomus on juuri tapahtunut. Tieto seurauksista auttaa myös lapsia pohtimaan, kannattaako kiellettyyn tekoon ryhtyä.
Vanhempien vastuulla onkin pitää kiinni seuraamusten toteuttamisesta. Se vaati päättäväisyyttä. Joskus lapset saattavat tietoisesti kokeilla, onko säännön rikkomisesta todella seurauksena rangaistus. Jos ei ole, niin he mitä todennäköisimmin uusivat tekonsa. Jos vanhempi on joskus tiukka ja joskus lepsu, seurauksena on lisää tottelemattomuutta. Epäjohdonmukainen kurinpito on kaikkein tavallisin ansa, johon vanhemmat kasvatuksessaan lankeavat.
Kurinpito vaatii paljon aikaa, rakkautta ja vastuuta. Usein vanhemmat ovat yksinkertaisesti liian väsyneitä rankaisemaan lapsiansa. Juuri tästä Raamattu haluaa vanhempia muistuttaa. Älä anna väsymyksen pilata sitä hyötyä, jonka lapsi saa kantaessaan rikkomuksensa seuraukset.

Tuleeko kristityn suosia kotimaisia tuotteita?

Pyrin kulutustottumuksissani suosimaan suomalaista, etenkin elintarvikkeiden osalta. Voiko tällaista periaatetta perustella Raamatulla: onko Raamatun valossa merkitystä sillä, poiminko juustohyllystä Arlan vai Valion emmentalia ja ostanko puhelimekseni nokialaisen vai Samsungin?

Raamatusta ei löydy kysymykseen suoraa kannanottoa ellei sellaiseksi lasketa Jumalan kehotusta Jeremian kirjassa: ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.” Kehotuksella on kulutustottumuksia laajempi merkitys, mutta kotoisten hyödykkeiden suosimisen voi nähdä yhtenä osana tämänkaltaista oman paikkakunnan hyvinvoinnin rakentamista.
Välillisesti kysymyksen aihepiiriin liittyy muun muassa Jumalan ihmiselle antama tehtävä viljellä ja varjella maata: pienentääksemme hiilijalanjälkeämme ja siten luomakuntaa varjellaksemme meidän on monien tuotteiden kohdalla parempi ostaa lähellä tuotettua kuin kaukaa tuotua.
Samoin voimme löytää Raamatusta perusteet välttää ns. sosiaalista syntiä, joka perustuu ihmiskunnan ahneuteen tuottaa suuria voittoja köyhien kustannuksella. Jesajakin ennusti Jeesuksen julistavan köyhille ja sorretuille vapauttavan ilosanoman. On tärkeää, ettemme uskovina sulje silmiämme vääryydeltä vaan oppisimme näkemään maailmantalouden rakenteelliset vääristymät. Niiden seurauksena esimerkiksi joidenkin alikehittyneiden maiden lasten pitää tehdä lähes palkatonta työtä monikansallisten yhtiöiden tuottavuuden eteen. Se on väärin, koska pienten lasten pitäisi olla koulussa, eikä heitä saisi hyödyntää käytännössä ilmaisena työvoimana. Sananlaskuissa sanotaan suoraan: ”Älä riistä heikkoa hänen heikkoutensa vuoksi.”
Vaikka tuntisimme vaikutusmahdollisuutemme pieniksi näissä asioissa, omilla arkisilla valinnoillamme on merkitystä. Esimerkiksi päivittäistavarakaupassa voimme koota ostoskärryymme Reilun kaupan tuotteita monikansallisen yhtiön vastaavan tavaran sijaan. Pienistä puroista syntyy suuri virta.

Saako ihminen aina tekojensa mukaan?

Jeesus viittaa puheessaan sortuneen tornin alle jääneisiin siiloalaisiin (Luuk. 13:4–5) ja toteaa, että elleivät kuulijat tee parannusta, samoin he kaikki tuhoutuvat. Mitä Jeesus tarkoittaa; miten niin parannusta tekemättömät ihmiset tuhoutuvat samalla tavalla?

Tuohon aikaan ajateltiin yleisesti, että ihmisen kohtalo on suoraan verrannollinen hänen syntiensä suuruuteen. Jobin kirja yrittää kumota tämän ajattelutavan, mutta siitä huolimatta Jeesuksenkin aikana ihmiset yhdistivät nämä asiat väärällä tavalla toisiinsa. Eikä tämä ajattelutapa ole hävinnyt vieläkään: todennäköisesti jokainen on tavannut ihmisiä, jotka vaikeita asioita kohdatessa pohtivat, mitä pahaa he ovat tehneet, kun sellaista tapahtuu.
Kysymyksessä mainitussa kohdassa Jeesus sanoo suoraan, että synnin ja kärsimyksen välillä ei ole olemassa suoraa seuraussuhdetta. Samalla hän kytkee ajallisen tuhoutumisen ja iankaikkisen tuhon toisiinsa. Tällä hän saattoi viitata tulevaan Jerusalemin hävitykseen vuonna 70 jKr., mutta toteamus voidaan ymmärtää myös niin, että kaikki, jotka eivät käänny ja tee parannusta, ovat väärällä tiellä ja menossa kohti iankaikkista tuhoa.