keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Valoa pimeään

Elämme aikaa jolloin päivä lyhenee ja pimeä valtaa Suomen syksyä. Erityisen pimeältä saattaa tuntua juuri nyt, ennen pysyvän lumen saapumista. Valon kaipuu on suuri ja sitä tarvitaan monella eri tavalla. Jotkut ovat varautuneet pimeään talveen jopa kirkasvalolamppujen avulla.

Myös ihmiset ympärillämme kaipaavat valoa pimeään sielunmaisemaan. Tämän valon välittäminen on meidän Kristuksen seuraajien tehtävä. Tehtävä ei ole vaikea. Kristuksen valona oleminen ei ole sen vaikeampaa kuin esimerkiksi kuun tehtävä, joka välittää auringon valoa yön pimeyteen. Valo ei tule itsestämme, se tulee pyhästä Jumalasta.

Elämme monella tapaa pimeässä maailmassa, mutta täällä eläessämme meidän ei tarvitse pelätä pimeyttä, eikä taivastella sen suuruutta. Vaikka aikamme pahuus näyttää suurelta, on Jumala jo itse löytänyt vastaukset lisääntyvään pahuuteen. Jumalan vastaus langenneen maailman pahuuteen oli Hänen oman Poikansa lähettäminen. Jumala on voittanut kaiken pahuuden ja itse paholaisenkin Poikansa Jeesuksen kautta. Samalla Jumala on näyttänyt myös esimerkin siitä, kuinka paha voitetaan – valoa loistamalla! Pojassa maailma näki Isän, meissä maailma näkee Pojan.

Uskova on kuin ikoni, aivan kuin ikkuna taivaaseen. Jumalan uudeksi luova voima muuttaa ihmisen, joka kääntyy pois pahoilta teiltään kohti Kristuksen kaltaisuutta. Meidän kauttamme maailma voi nähdä välähdyksen Jumalan pyhyydestä ja hyvyydestä.

Niin kuin majakka luo valoa pelastaakseen merenkävijöitä, niin ovat. Jeesuksen seuraajat asetettu tälle maailmalle suunnannäyttäjäksi, jotta ihmiset löytäisivät pelastuksen.