torstai 16. lokakuuta 2014

Miksi miestenpäivät eivät vedä nuoria miehiä?

Tätä pähkinää pureksimalla voi löytää syitä myös muihin kysymyksiin, kuten miksi seurakunnissa on usein se kuuluisa ”kuilu” nuorten ja vanhojen välillä. Yksi syy miestyön vetämättömyyteen saattaa olla siinä, että nuoria miehiä ei seurakunnissa pidetä miehinä. Pojittelun kulttuuri hengellisissä piireissä onkin melko tavallista. Monet nuoret miehet kokevat, että tullakseen mieheksi, täytyy ensin tulla vanhaksi. Miksi näin? Perinteisesti nuoria miehiä ei ole valittu vanhimmistoon, eikä johtotehtäviin. Nuorten pukeutuminen ja ulkoinen habitus on saattanut sulkea tiettyjä vastuita. Monet miehet ovat kokeneet olevansa seurakunnan palveluksessa aina liian nuoria, kunnes ovat huomanneet tulleensa liian vanhoiksi.

Nuoruus ei ole uhka
Meidän tulisi tehdä selväksi, ettemme halveksi nuoruutta. Daavid oli teini-ikäinen kaataessaan Goljatin. Daniel ja hänen kolme urheaa ystäväänsä olivat alle kaksikymppisiä. Silti he uskalsivat nousta vastustamaan Babylonian kuninkaan hirmuvaltaa. Jeesus valitsi opetuslapsikseen nuoria miehiä. Aivan liian usein vanhemmat pastorit kokevat tulevansa uhatuiksi, kun nuoremmat menestyvät. Tämä voi aiheuttaa niin sanotun Saul-syndrooman. Saul tuli mustasukkaiseksi Daavidin uroteoista eikä kestänyt sitä, että nuorempi mies ylsi mahtavimpiin urotekoihin kuin hän itse. Kansan huudot ”Saul voitti tuhansia, mutta Daavid kymmeniätuhansia” sai Saulin mielen mustumaan, vaikka hänen olisi tullut olla iloinen Daavidin menestyksestä. Olihan Daavidin menestys samalla koko kuningaskunnan menestys.

Mies kaipaa luottamuksen ilmapiiriä
Toinen ja hyvin yksinkertainen syy miestyön alennustilaan on se, että nuoret miehet eivät itse juurikaan järjestä miestenpäiviä. Miehet eivät muutenkaan lähde liikkeelle yhtä hyvin kuin naiset. Naistenpäiville riittää (karrikoidusti sanottuna) asiantuntijaluento, keskusteluhetket, manikyyri, pedikyyri ja hyvä ruoka. Miehiä on vaikea saada kiinnostumaan mistään. Mies kaipaa tekemistä ja elämyksiä. Seurakunnan arki ei niitä tarjoa, joten ekstrapäivä kirkonpenkissä ei ole riittävä vetonaula. Toisaalta mies kaipaa myös tuhtia, suoraan asiaan menevää opetusta ja vertaiskokemuksia, mutta näihin vaaditaan luottamuksen ilmapiiri. Nuorimies ei noin vain avaudu toiselle. Itsensä ja sielunsa avaaminen saattaa olla yllättävän kova prosessi ja ellei miehillä ole turvallisia paikkoja, joissa he voivat puhua tuskastaan, häpeästään ja hämmennyksestään, he alkavat kovettua karskeiksi, koviksi miehiksi, joita on vaikea lähestyä. Niinpä myytti ”pojat ovat poikia” suojeleekin meitä ”vanhoja” käsittelemästä omia virheitämme ja pahaa oloamme seuratessamme, kuinka poikamme käyvät läpi samaa synkkää tapahtumasarjaa, jossa miehisyys tulisi ansaita eikä saada.

Näytä mallia
Nuoret miehet tarvitsevat selkeää malliopetusta tehdä asiat ”niin kuin minä teen” eikä ”niin kuin minä sanon”. Eli jos haluamme juurruttaa nuoriin miehiin esimerkiksi kunnioitusta tyttöjä ja naisia kohtaan, niin heille ei kannata painottaa ainoastaan sellaista kuin ”älä puhu äidillesi tuolla tavalla” tai ”älä kohtele siskoasi noin”. Sen sijaan meidän tulisi antaa esimerkki siitä, kuinka kohtelemme vaimoamme, tyttäriämme ja muita naisia seurakunnassa. Kun näytämme esimerkkiä, emme ainoastaan välty vaaralta, että nuoret miehet pitävät sanojamme tekopyhinä, vaan annamme heidän nähdä kunnioittamiensa aikuisten näyttävän mallia, millaista miehuutta haluamme heidän oppivan seurakunnassa.
RV-lehti 43/2014 Palmin pähkinä