maanantai 29. marraskuuta 2010

Kysymyksiä ja Jyrkin vastauksia 3

Moottoripyöräily näyttää houkuttelevalta harrastukselta ja
liikkumistavalta, ja mieleni tekisi ostaa itsellekin pyörä. Omatuntoni kuitenkin pistää vastaan: tuntuu, ettei kristityn tulisi sijoittaa niin paljon varoja ”fiilistelyyn” – säilyttäisinhän edelleen myös auton pääasiallisena kulkupelinä. Kannatan seurakuntaa varoillani säännöllisesti. Onko Jumalalla mielipidettä siihen, miten minun tulisi käyttää varojani muilta osin?


Kysymyksesi sai minut iloiseksi. Olet selvästi ajatellut, kuinka käyttäisit rahasi parhaiten. Vaikka Jumala ei kiellä meiltä mitään hyvää tai suoranaisesti ohjaa meitä rahan käytössä, on esittämäsi kysymys erittäin ajankohtainen.
Pohtiessamme elämän rajallisuutta ja sitä kuinka lyhyen elämämme käytämme, nousee eteemme väistämättä kysymys, olemmeko nykyisessä hyödykkeiden runsaudessa keskittyneet ajattelemaan liikaa materiaa ja omaisuuden keräämistä? Keskitymmekö ainoastaan omaan hyvinvointiimme, vai huolehdimmeko myös köyhien tarpeista ja evankeliumintyön rahoituksesta?
Raamatussa Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä tyytymään siihen, mitä meillä on. Käytännössä kehotus tarkoittaa omavaraisuutta tai riippumattomuutta. Riippumattoman ihmisen ei tarvitse kerätä itselleen varallisuutta ja materiaa ollakseen onnellinen. Onnellisuus on ilmaista, mutta omistaminen lisää huolia! Joskus ostamme itsellemme tavaroita, koska siitä tulee väliaikainen hyvä olo. Kuinka paljon parempaa onkaan iankaikkinen ilo, johon ei tarvita polttoaineeksi katoavia hyödykkeitä. Paavali kiteytti tämän sanomalla: ”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.”
Raamattu kehottaa myös tekemään hyviä tekoja, olemaan antelias ja jakamaan omastaan. Näin tehden voi koota itsellensä aarteen tulevaisuuden varalle aina iankaikkisuuteen asti.
Olet vapaa ostamaan moottoripyörän tai kieltäytymään siitä. Rahankäyttö
on hyvin henkilökohtainen asia, ja siksi on parasta, että rukoilet asian
puolesta ja teet päätöksen, joka sopii parhaiten juuri sinun
arvomaailmaasi.

Kysymyksiä ja Jyrkin vastauksia 2

Eräässä sielunhoitoseminaarissa sanottiin, että jos kuulijat haluavat ottaa vastaan Jumalan parantavan rakkauden, heidän tulisi laittaa kätensä sydämensä päälle. Vaikka toki haluan vastaanottaa Jumalan parantavaa vaikutusta, niin koen tällaiset kädenojentelutemput epämukavina. Yleensä en teekään kehotuksen mukaisesti. Silti sekin tuntuu ristiriitaiselta, koska sillä tavoin ikään kuin viestitän, että en halua kokea Jumalan rakkautta. Ovatko tällaiset kehotukset laittaa käsi sydämen tai sairaan ruumiinosan päälle raamatunmukaisia?

Raamatusta ei löydy esimerkkejä siitä, että rukoiltavan tulisi laittaa kätensä sairaan paikan päälle tullakseen terveeksi. Sen sijaan sieltä löytyy muita esimerkkejä, jotka ainutkertaisuudellaan avartavat ymmärrystämme tajuamaan, että tietyt käytännöt ovat tarkoitettu tiettyyn tilanteeseen.
Nykyisin sairasten puolesta rukoilevat eivät esimerkiksi Jeesuksen tavoin sylje maahan ja tee siitä yhdessä hiekan kanssa tahnaa, jota voideltaisiin sairaaseen. Sairaita ei myöskään kanneta esiin, jotta pastorin varjo heihin osuessaan parantaisi heidät.
Usein ihmiset tarvitsevat uskonsa välikappaleiksi jonkin konkreettisen ilmaisun. Jotkut ristivät kätensä rukoukseen, kun toiset taas kohottavat ne ilmaan. Jotkut kokevat tarvetta polvistua Jumalan edessä, toiset taas karkeloida. Yksikään näistä ulkoisista tavoista ei itsessään edistä tai sulje Jumalan mahdollisuuksia kohdata ihmistä. Tärkein asia on sydämen asenne, ei ulkoiset tavat. Raamatun mukaan Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki ja murtunut sydän, niitä ei Jumala hylkää.

Kysymyksiä ja Jyrkin vastauksia 1

Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo kertomuksen Lasaruksesta, joka sai eläessään kokea monenlaista kärsimystä, mutta joka kuolemansa jälkeen pääsi Abrahamin seuraan paratiisiin (16:19–31). Samassa evankeliumissa Jeesus sanoo myös: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta” (6:20). Molemmat kohdat luovat kuvan, että taivaaseen pääsyn kriteeriksi riittää se, että on eläessään kokenut vaikeuksia; Jeesushan ei puhu häneen itseensä uskomisesta mitään. Mitä näistä Jeesuksen sanoista tulisi ajatella?

Missään Lasarus-kertomuksen kohdassa ei sanota, että Lasarus olisi mennyt Aabrahamin helmaan siksi, että hän oli köyhä, vaan samasta syystä kuin muutkin, eli hän oli kuullut Moosesta ja profeettoja, ja uskonut heitä (jakeet 29 ja 31). Toki myös aineellinen köyhyys voi viedä ihmisen lähemmäs Jumalaa, kun on tarve turvautua Jumalaan ajallisissakin asioissa. Näin ajallinen ja hengellinen köyhyys usein korreloivat. Toisaalta aineellinen puute voi saada ihmisen jopa kiroamaan Jumalaa, joten sinänsä se ei tee ihmistä autuaaksi.
Nöyrä sydämenasenne Jumalan edessä oli Jeesuksen mielessä myös kysymyksessä mainitussa Kenttäsaarnan kohdassa. Tämä on perusteltu tulkinta muun muassa siksi, että Matteuksen evankeliumissa vastaava Jumalan valtakunnan lupaus osoitetaan hengessään köyhille.
Hengellinen köyhyys ei tarkoita ainoastaan nöyryyttä vaan myös hengessään tyhjennettynä olemista. Kun ihminen on luopunut omaan voimaansa luottamisesta ja niistä asioista, jotka varaavat liikaa tilaa hänen ajatuksistaan, voi Jumala täyttää hänet lahjoillaan. Vain tyhjentynyt voi ottaa vastaan jotain uutta.
Ihmisen olemuksessa on paikka, jossa Jumala kohdataan ja se ei saisi olla varattu tai raskautettu muilla asioilla. Ei ainoastaan rikkaan ole vaikea päästä Jumalan valtakuntaan, vaan myös sen köyhän, joka on kiintynyt siihen vähään mitä hänellä on tai siihen, mitä hän tavoittelee.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Voihan vampyyri!


Mistähän se johtuu, että vampyyrit ovat nyt in? Juuri kun tuntui siltä, että edellinen noitabuumi oli laantunut, niin johan tulivat nämä pitkähampaiset verenimijät!
Amerikassa vampyyrihuuma käy kuulemma niin kuumana, että siellä nuoret ovat jo ihan oikeasti alkaneet purra toisiaan. Tuntuu käsittämättömältä, että kun viihdeteollisuus aloittaa rummutuksen jostain genrestä, niin pian siitä tulee maailmanlaajuinen ilmiö.
Suomenkin televisiossa lähes jokaisella kanavalla pyörii vähintään yksi vampyyriaiheinen tv-sarja. Twilight on täyttänyt elokuvateatterit, ja Suomen toiseksi eniten myynyt romaani on Charlaine Harrisin vampyyrikirja Veren voima. Mielenkiintoista on myös se, että nykyajan vampyyritarinat, jotka sisältävät romantiikkaa ja pelkoa vaikeana yhtälönä, on selkeästi suunnattu teini-ikäisille. Onko kyse pelkästä muoti-ilmiöstä, mytologian noususta vai jostakin vakavammasta?
Kyse on aikamme kiinnostuksesta ja uskosta yliluonnolliseen! Sitä voidaan kuvata myös sanalla supernaturalismi. Se tarkoittaa uskoa yliluonnolliseen sekä yliluonnollista todellisuuskäsitystä. Yliluonnollisen todellisuuskäsityksen vastakohta on naturalismi, luonnolliseen perustuva todellisuuskäsitys.
Yliluonnollinen kiinnostaa, mutta onko se vaarallista? Kiinnostuksen ovat huomanneet erityisesti markkinavoimat, jotka syytävät tarjolle yliluonnollisuuteen verhottuja televisio-ohjelmia, tietokonepelejä ja muuta viihdettä. Kiinnostus yliluonnolliseen voi olla vaarallista siksi, että paha käyttää sitä surutta hyväkseen. Yliluonnollisuutta ja okkulttisuutta pursuavissa elokuvissa, peleissä ja kirjoissa opetetaan, että olisi muka olemassa niin sanottuja kilttejä demoneja ja hyviä henkiä, jotka olisivat jumalten lähettiläitä. Niistä saa sen vaikutelman, että myös itse paha olisi jakautunut hyvään ja pahaan. Täysin vääristynyt käsitys on myös se, että vainajahenget auttaisivat, opastaisivat tai olisivat läsnä arkipäivässämme. Tällä tavalla vilpittömät yliluonnollisuudesta kiinnostuneet ihmiset voivat harhautua pahan puolelle.
Vaikka myös kristillinen usko vaatii uskoa yliluonnolliseen, ihmeitä tekevään, kaikkivoipaan Jumalaan, niin paranormaaleja ilmiöitä ei pidä sekoittaa Jumalan töiksi. Jumalan työ on aina rakentavaa, lohduttavaa ja rakastavaa, ei pelottavaa. Jeesukseen uskovan kristityn on tärkeä tietää, että hän on turvassa pahan hyökkäyksiltä. Samalla hänen on kuitenkin syytä tehdä selvä pesäero taikuuteen, noituuteen, velhouteen ja vainajahenkiin.
Kristityt eivät ole ainoastaan turvassa, vaan heidät on Raamatun mukaan myös varustettu vastustamaan pahan voimia. Taistelu on turvallista siksi, että se on jo voitettu. Raamatusta voimme nähdä pahan olemuksen ja demonien lopullisen tuhon.
Lopuksi tiedoksi kaikille, että valkosipuli ei karkota vampyyria, Valo voittaa pimeyden!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Banghaen seurakunnassa





Sunnuntaina 31.10. vierailimme Banghaen seurakunnassa. Jumalanpalvelus ja sitä seurannut kuoroseminaari raamattukoulussa oli menestys. Ellei aasialainen ystävällisyys ole täyttä huijausta, niin ainakin me koimme saavamme paljon kiitosta ja hyvää palautetta tilaisuuksista. Molemmissa paikoissa sali oli aivan täynnä ihmisiä. Petu saarnasi, Jyrki johti tilaisuuden ja kuoro Arjan johdolla lauloi.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Saalem-kuoro kukoistaa

Saalem-kuorolla on oli onnistunut matka Chiang Maihin. Itse en päässyt sinne mukaan, mutta jumlanpalvelukset ja kuoroseminaari olivat kuulemma onnistuneet loistavasti. Väkeä oli talo täynnä, eli noin 350. Sitten olikin vuorossa kolme vapaapäivää Hua Hinissä, jossa majoituimme hyvään hotelliin. Perjantaina saavuimme takaisin Bangkokiin ja osallsituimme Bangkokin raamattukoulun 50-vuotisjuhliin. Kuoro lauloi juhlassa ja ojensimme Saalem-seurakunnan, kuoron ja thai-solun puolesta lahjat ja onnittelut juhlivalle raamattukoululle. Seuraavat tilaisuudet ovat sunnuntaina paikallisessa seurakunnassa. Kuorolaiset näyttävät olevan yllättävän pirteitä kuumasta ha hiostuttavasta säästä huolimatta. Kukaan ei ole tiettävästi edes sairastanut minkäälaista matkatautia. Kiitos rukouksista ja kannustuksesta. Kuorolaiset lähettävät paljon terveisiä kaikille Suomeen!
video

lauantai 23. lokakuuta 2010

Bhutanissa




Matkamme Bhutaniin meinasi hiukan keskeytyä, kun jouduimme tekemään välilaskun Bangladeshiin. Huonon sään takia emme saaneet lähtölupaa ja odottaminen harmitti. Perillä olin iloinen, että pilotti odotti sään paranemista, koska lentokoneen siipi melkein viisti jyrkkää vuorenrinnettä, kun laskeuduimme lentokenttäkaupunkiin Paroon. Matkalla näimme myös Mount Everestin huipun :) Bhutan on hyvin eksoottinen ja jännittävä maa Himalajan vuoristossa. Täytyy laittaa lisää kuvia ja uutisia sitten, kunhan netti toimii nopeammin.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Thaimaassa






Lento meni hyvin, vaikka oli tietysti väsyttävää nuokkua 10 tuntia pienessä penkissä.Lentokentällä meidän (minä ja Petri)tiemme erosivat. Saalem-kuoro jatkoi suoraan Chiangmaihin ja me yhden yön jälkeen Butaniin. Ainakin kentällä kuorolaiset näyttivät melko pirteiltä.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Tästä se lähtee!


Saavuimme kaikki turvallisesti lentokentälle 20.11. illalla ja minä tietysti viimeisenä. Läheltä ehtii huonoiten :) Porukalla näyttää olevan ihan hyvä mieli ja kaikki ovat innoissaan. Pitkä lento on edessä. Katsotaan, millaiset ovat ilmeet Bangkokissa..

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Lahjat likoon!


Talentit tarkoittavat lahjoja, joita Jumala on meille uskonut ja antanut käyttöömme. Ihmisellä on taipumus kehittää itse itsensä lahjakkaaksi. On hyödyllistä pohtia, mitä meillä on sellaista, jota emme olisi lahjaksi saaneet. Kaikki, mitä omistamme, on lahjaa ja lainaksi saatua. Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaisi saada elämältä paljon. Niinpä kristityn kohdalla kysymyksen, mitä elämällä on minulle antaa, tulisi muuttua kysymykseksi, mitä minulla on antaa elämälle ja Jumalalle.
Kutsumuksen toteuttamisessa on omat lainalaisuutensa. Se perustuu lahjojen pois antamiseen ja itselleen kuolemiseen. Raamattu puhuu nisunjyvän tiestä, jossa elämää ei voi syntyä, ellei nisunjyvä ensin putoa maahan ja kuole. Kun sijoitamme palveluun ja toisiin ihmisiin, saamme nähdä panoksemme moninkertaistuvan. Se tuottaa iloa sekä antajalle että saajalle. Pääomamme on Jumalan omaisuutta, ei omaamme.
Lahjat on laitettava likoon! Vain käytettyinä ja toisten hyväksi tuhlattuina ne voivat lisääntyä. Itselle koottuina ja säästelemällä ne vain pilaantuvat. Ei ole hyvä arvioida, kuka on saanut parempia tai huonompia lahjoja ja onko niiden kautta avautunut tehtävä suuri tai pieni. Ihmisen mittarit voivat mennä pahasti pieleen. Jumalalle pieni on usein suurta ja suuri pientä.
Mitä lahjoja Jumala on sinulle antanut? Suostuisitko antamaan ne pois? Seurakunta tarjoaa loistavat mahdollisuudet laittaa lahjat likoon. Kätkettyinä ne eivät hyödytä ketään!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Antaisitko Jeesukselle päivällisesi?


Paikalla oli 5000 nälkäistä miestä. Tilanne alkoi luisua käsistä. Tilaisuuden järjestäjät olivat pahassa pulassa. Pieni poika pelasti tuhansien ihmisten päivän antamalla päivällisensä Jeesukselle.
Tämän päivän ihmiset ovat kuormitettuja valtavien ongelmien, hädän, tarpeiden ja auttamismahdollisuuksien ristipaineessa. Riittää vain päivän lehti tai iltauutiset, niin viimeisimmät maailmanlaajuiset tragediat vyöryvät alitajuntaamme. Kaiken tämän keskellä on ymmärrettävää tuntea itsensä pieneksi, mutta kristittynä velvollisuus kysellä, mitä minä voisin tehdä?
Olen monesti pohtinut pienuuttani globaalin hädän edessä. Joskus olen tuntenut jopa Jumalan kutsua pelipaikalle, mutta näky on usein pysähtynyt mahdottomuuteensa. En ole voinut lähteä, mutta olen silti voinut rukoilla.
Nuorena poikana näin televisiosta dokumentin. Siinä sadat köyhät filippiiniläiset penkoivat roskia Manilan roskavuorella saadakseen edes jotain ruokaa tai myytävää itselleen. Olisin heti siitä paikasta halunnut lähetä Filippiineille auttamaan ja tekemään jotain noiden köyhien ihmisten hyväksi. Mitään en voinut kuitenkaan tehdä.
Kymmenen vuotta myöhemmin luin lähetyslehdestä, että Lähetysnuoret olivat menneet ja perustaneet lähetysaseman tuolle roskavuorelle. He ovat pystyttäneet sinne suuren kyltin "Tervetuloa savuavalle vuorelle!" Siellä nuoret kristityt vielä tänäkin päivänä opettavat terveydenhuoltoa, antavat rokotuksia tauteja vastaan ja jakavat evankelioivaa kirjallisuutta.
Heiltä kysyttiin, miksi he tulivat roskavuorelle? He vastasivat: "Elon Herra kutsui meidät ja halusimme totella." Silloin tajusin, että minäkin olin kuullut saman kutsun, mutta en pystynyt lähtemään. Onneksi joku pystyi! Kuuletko sinä, mitä Herra tänään puhuu?
Usein ajattelemme, että palvellaksemme lähetystyössä meidän tulisi tehdä jotain suurta. Pienen pojan eväät kumoavat tämän ajattelutavan. Riittää kun antaa sen minkä voi!
Olisiko mahdollista, että itsekin luopuisimme jostain joka symbolisoi pienen pojan eväitä? Mitä jos jättäisimme päivällisen joskus väliin ja antaisimme sen Jeesukselle. Tulos saataisi yllättää! Mitä tapahtuisikaan, jos joskus luopuisimme omasta "viidestä leivästämme ja kahdesta kalastamme". Jeesus siunaisi lahjamme ja moninkertaistaisi sen!
Olisitko sinä valmis antamaan päivällisesi Jeesukselle?

maanantai 16. elokuuta 2010

Häivähdys paratiisista


Vuosituhannen häät naapurimaassamme saivat kovatkin sydämet heltymään. Rakkaus mursi perinteet ja monarkkiset rajoitukset. Mahdoton muuttui mahdolliseksi, kun tavallinen mies sai vaimokseen prinsessan.
Jokaisen naisen tulisi joskus tuntea olevansa prinsessa ja jokaisen miehen olevansa prinssi. Tällaiseen parisuhteeseen meitä ohjaa Jumalan sana. ”Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” soveltuu myös avioliittoon ja seurusteluun. Parisuhde voi parhaimmillaan olla kuin satuhäitä ja unelmien huumaa.
Jokaiseen suhteeseen astuu myös arki, ja arjen tullen vaaditaan sitoutumista. Toisen todellinen tuntemaan oppiminen saattaa kestää vuosikymmeniä. Jokainen voi omalta kohdaltaan todistaa, kuinka vaikea on tuntea edes itseään. Erik Ewalds on sanonut, että maailman pisin matka on omaan sisimpään – entä sitten toisen tuntemiseen?
Paratiisi oli olotila, jossa kaikki oli täydellistä. Siellä alastomuus ei ollut tullut vielä häpeäksi ja mies ja nainen olivat onnellisia, he pystyivät nauttimaan estoitta toisistaan. Kun rakastumme, saamme kokea häivähdyksen paratiisin onnesta ja intiimiydestä. Rakastuneiden ympärille rakentuu suojamuuri, jonka sisälle toiset eivät näe eivätkä pääse. Rakastuneet näkevät vain toinen toisensa ja ihastelevat toisiaan niin kuin Aadam ja Eeva aikoinaan.
Täydellinen rakkaus sai särönsä, kun paratiisin portit suljettiin ihmisten edestä ja alkoi syyttelyn ja alastomuuden häpeän aika. Siitä saakka tuo rakkauden särö on varjostanut kaikkia liittoja aina meidän päiviimme saakka.
Vielä tänäänkin rakastavaiset etsivät tietä takaisin paratiisiin saadakseen kokea sen huumaa edes hetken. Se kuuluu rakkauden ytimeen! Paratiisi vetää meitä puoleensa kuin magneetti. Siksi satuhäät saavat meidät kyyneliin. Kaipaamme täydellistä rakkautta etsiessämme omaa prinssiä tai prinsessaa!
Jumalan sanan pohjalle rakennettu suhde voi epätäydellisyyksistä huolimatta onnistua. Johdatukseen pitäisi uskaltaa hypätä! Seurakunnassa parisuhteen ja perheen ihanteet ovat korkealla. Läheskään aina niihin ei yllä, mutta ellei ihanteita olisi, emme mitenkään eroaisi maailmasta, jossa liiton perusta puuttuu. Seurakunnassa tehdään avioliitto- ja perhetyötä siksi, että kukaan ei jäisi yksin haasteiden koittaessa.

Avioliitto Raamatun valossa


Jumala sääti avioliiton. ”Herra Jumala sanoi: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:18, 24.)
Avioliittoa kutsutaan pyhäksi avioliitoksi. Jumalalle avioliiton pyhyys on tärkeä asia. Se käy ilmi myös kymmenestä käskystä, muun muassa käskyistä ”Älä tee aviorikosta” ja ”Älä tavoittele toisen vaimoa”. Perheen ja kodin kunnioitus ilmenee käskystä ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Tähän käskyyn liittyy myös lupaus siunauksesta, menestyksestä ja pitkästä elämästä.

Miksi avioliitto?
1. Avioliitto on suvun jatkamisen kanava ja elämää rikastuttava asia
Lapset on tarkoitettu syntymään avioliitossa ja omistamaan isä ja äiti. Raamattu kehottaa hedelmällisyyteen: ”Olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1:28).
”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” on myös yksi syy avioliitolle. Avioliitto on tarkoitettu rikastuttamaan elämää ja poistamaan yksinäisyyttä.

2. Avioliiton tarkoitus on suojella puhtautta ja siveyttä
”Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.” (1. Kor. 7:2–5.)
Sukupuolisuus ja erotiikka ovat Jumalan lahjoja, joista on lupa nauttia muussakin kuin lapsentekotarkoituksessa. ”Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.” (Sananl. 5:18–19.) Raamatun kielikuvat sukupuolielämästä antavat ymmärtää, että sen kautta ei tyydytetä pelkästään lihan himoa vaan ilmaistaan syvää rakkautta ja molemminpuolista iloa.

Avioliitto ja Kristuksen rakkaus
Avioliiton tärkeyttä Jumalan silmissä korostaa myös se kielikuva, että Raamattu vertaa maallista avioliittoa Kristuksen ja seurakunnan väliseen suhteeseen. Jättäessään isänsä ja äitinsä ja liittyessään vaimoonsa, johtaessaan ja suojellessaan vaimoaan mies kuvastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta. Raamattu sanoo kauniisti: ”…Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä… Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” (Ef. 5:22–32.)
Muun muassa tästä asiayhteydestä näkyy, että Paavalin avioliittoetiikka ja avioliiton pyhyyden arvostus oli hyvin korkea. Jos nykyajan aviopuolisoiden etiikkana olisi samanlainen rakkauden osoitus, uskollisuus ja alttius kuin Kristuksella oli seurakuntaa kohtaan, avioliitoilla ajassamme ei olisi mitään hätää.

Avioliiton muoto
Alun perin käytössä oli yksiavioisuus. Vaikka Mooseksen laki sallikin moniavioisuuden, yksiavioisuus oli ihannemuoto, esimerkiksi 5. Moos. 17:17: ”Älköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois; älköönkä hän kootko itsellensä ylen paljon hopeata ja kultaa.” (Ks. myös Sananl. 18:22, Saarn. 9:9.) Uuden testamentin aikaan moniavioisuutta ei juuri enää esiintynyt, ja ilmeisesti siksi myöskään Jeesus ei käsitellyt sitä. Paavali sitä vastoin kirjoittaa yhden vaimon miehestä.
Mooseksen laki, samoin kuin oman aikamme laki, käsittelee sitä, kenen kanssa ei saisi mennä naimisiin. Kielto koskee etenkin lähisukulaisia (3. Moos. 18:6–18, 5. Moos. 27:20–23).
Raamatun maissa avioliiton valmisteluun ja solmimiseen liittyi paljon erilaisia perinteitä, muodollisuuksia ja juhlamenoja. Aloitteen avioliiton solmimiseen teki yleensä sulhasen isä (1. Moos. 38:6), mutta ratkaisuvalta oli kuitenkin tytön isällä (2. Moos. 22:15–16). Lisäksi tytön veljet saivat ilmaista kantansa asiaan. Myös työsuoritusta vastaan oli mahdollista hankkia vaimo. Näin esimerkiksi Jaakob hankki itselleen Leean ja Raakelin.

Avioliittoon vihkiminen
Avioliittoon vihkiminen on avioliiton vahvistamista julkisesti. Raamattu esittää avioliittoon vihkimisen myönteisenä ja tärkeänä asiana: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee” (Hebr. 13:4).
Kreikan kielessä sanaa ”avioliitto” vastaa gamos, joka merkitsee myös häitä. Häät ja avioliitto ovat Raamatussa usein sama asia. Näin ei voitaisi sanoa avoliitosta, sillä sitä ei ole vahvistettu julkisesti. Myös Kristuksen läsnäolo ja ihmeteko Kaanaan häissä (Joh. 2) osoittavat myönteisyyttä avioliittoon vihkimistä kohtaan. Häät olivat tilaisuus, jossa avioliiton katsottiin virallisesti ja tunnustetusti alkaneen. Samalla se saatettiin suuremman yhteisön tietoon.
Vihkimisen merkitys ilmenee myös käänteisesti, sillä ilman vihkimistä ei ole lupa asua yhdessä. Marian ja Joosefin elämä osoittaa tämän. He olivat kihloissa eli he olivat lupautuneet toisilleen loppuelämäksi. Tästä huolimatta he asuivat erillään ja odottivat vihkimistä. Maria sanoi ihmeellisestä raskaudestaan: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” (Luuk. 1:34).
Raamattu käyttää irtosuhteista ja uskottomuudesta hyvin painavia ilmaisuja. Sananl. 2:17:ssä puhutaan irstaasta naisesta, joka ”on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton”. Mal. 2:14:ssä Jumala sanoo uskottomuuden syyksi sille, että hän ei auta kansaansa: ”Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.”
Nämä kohdat osoittavat, että avioliittoon kuuluu julkinen uskollisuuden lupaus, johon voidaan vedota ja jonka rikkomista sanotaan uskottomuudeksi. Uskollisuuden julkinen lupaus on niin olennainen osa avioliittoon vihkimistä, että ilman sitä ei pätevää avioliittoa ole. Julkinen lupaus kussakin yhteiskunnassa säädetyllä tavalla merkitsee avioliittoa, jos sille ei ole laillista estettä.

Kehotus naimisiin menemisestä
Paavali kirjoittaa: ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” (1. Kor. 7:8–9.) ”Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naima-iässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niinkuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin.” (1. Kor. 7:36.) Naimisiin meneminen sisältää luonnollisesti vihkimisen avioliittoon. Jälkimmäinen raamatunkohta myös osoittaa, että avioliitto ei perustu vain kahden ihmisen sopimukseen. Se sanotaan muun muassa isälle, jonka tytär haluaa mennä naimisiin. Näin isä siis tietää asiasta, eikä hänen pidä estää tyttärensä avioliittoa.

Avioliiton kunnioittaminen
Avioliiton kunnioittaminen on yksi merkittävimmistä kysymyksistä uskovan vaelluksessa. Kyseessä on suhtautuminen elinikäiseen ja kaikkein läheisimpään ihmissuhteeseen. Sitä myötä kyseessä on koko elämän suunta. Avioliittoaan suunnittelevat nuoret voivat ottaa huomioon sen, että jos tuleva elämänkumppani ymmärtää aviolupauksen raamatullisen merkityksen ja suostuu elämään sen mukaan, on myös hyvin todennäköistä, että hän ottaa uskollisuuden vakavasti myös puolisoaan ajatellen.
Onnelliseen avioliittoon tarvitaan toki paljon muutakin, mutta uskollisuuden lupaus ja sen merkityksestä kiinni pitäminen ovat sekä edellytys että luja pohja kaikelle muulle hyvälle. Myös tulevaa perheenlisäystä silmällä pitäen on ajateltava lasten oikeuksia isäänsä ja äitiinsä ja yhteiseen onneen. Avioliitossa ei ole kyse vain Jumalan säätämästä järjestyksestä, vaan Hän on luvannut siunauksensa avioliitolle. Sen varassa puolisot saavat pitää toisiaan ja avioliittoaan Jumalan lahjana sekä ottaa Hänen apunsa varassa vastaan yhteiseen elämään liittyvät myötä- ja vastoinkäymiset.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Hallikainen teki sen

Jokin aika sitten televisio, tuo hyvän ja pahan tiedon viemäri, tarjosi mielenkiintoista dramatiikkaa. Suorassa lähetyksessä nuori poika pyysi viihdetaiteilija Joel Hallikaiselta anteeksi Facebookiin kirjoittamaansa tappo- ja kidutusuhkausta, joka koski Hallikaisen lisäksi tämän vaimoa ja lapsia.

Kyseessä on aikamme ilmiö, joka kuvastaa sosiaalisen median hallitsemattomuutta. Facebookin, Twitterin ja muiden vastaavien nettipalvelujen aikakautena jokainen voi kirjoittaa vihansa kaiken kansan ihmeteltäväksi. Haukut ja uhkaukset laitetaan nykyään harkitsemattomasti muiden näkyville. Suomalaiset ovat heikoilla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tuntemattomia tai usein edes tuttujakaan ei tervehditä. Henkilökohtaisuuksista ei puhuta. Ystävällistä jutustelua ei paljon harrasteta. Mutta kun suomalainen pääsee internetin keskustelupalstalle, silloin alkaa tapahtua. Siellä uskalletaan puhua ja purkaa. Internetkeskustelu koetaan usein harmittomaksi, ja se selitetään jälkeenpäin vitsiksi tai tietynlaiseksi huumoriksi.
Hallikaisen tapaus herättää monia ajatuksia. Oliko koko tapaus vain harmitonta pilaa? Oliko se jälleen yksi toivoton yritys päästä julkisuuteen (edes hetkeksi)? Oliko Hallikainen liian tiukka nuorellemiehelle? Entä jos uhkaus olisikin muuttunut todeksi?
Mielestäni Hallikainen hoiti tapauksen esimerkillisesti ja jopa evankeliumin hengessä. Tapahtumaketjussa näkyivät syy, seuraus, katumus, tunnustus, anteeksianto ja sovinto – kaikki se, mitä riitatilanteiden ratkaisemiseksi molemmilta osapuolilta tarvitaan.
Tappouhkauksen Facebookiin laittanut nuorimies pyysi anteeksi tekoaan ja selitti sitä ymmärtämättömyydellään. Hänen mukaansa uhkaus oli tarkoitettu sisäpiirin vitsiksi, ja hän nimittikin itseään idiootiksi, koska ei osannut ottaa huomioon Facebookin laajuutta. Tekijän mukaan kyseessä oli äärimmäisen huono vitsi, joka paisui aivan liian suureksi ja vahingoitti aivan liian montaa henkilöä. ”Teko tulee varjostamaan loppuelämääni, kuten myös Hallikaisen perhettä”, poika totesi suorassa lähetyksessä.
Hallikainen odotti selvää anteeksipyyntöä, mutta vapautti tämän jälkeen nuorukaisen piinapenkistään. ”Sulla on selkärankaa”, sanoi Hallikainen ja arvosti sitä, että poika uskalsi tulla oman naamansa kanssa julkisuuteen ja tunnustaa tekonsa. Hallikainen arveli pojan jo julkisessa nöyryytyksessä saaneen rangaistuksensa ja lupasi perua tutkintapyynnön. Hän myös toivoi, että jos ihmiset joskus näkevät pojan jossakin, he muistavat kyseessä olevan juuri Hallikaista uhkailleen ihmisen, joka kuitenkin katui tekojaan.
Tämän jälkeen keskustelupalstat tietenkin jälleen aktivoituivat ja jotkut olivat vihaisia, kun Hallikainen nöyryytti nuortamiestä televisiossa. Sopinee kuitenkin kysyä, mitä sinä tekisit, jos juuri sinun perheesi uhattaisiin tappaa?
Laittomia uhkauksia tapahtuu maassamme aivan liian paljon, ja se laittaa pohtimaan, mistä viha kumpuaa. Uhkailu on aina otettava vakavasti, ja tekijät tulisi saattaa vastuuseen teoistaan.

Pyhyyden välikappaleet

Jumala on suunnitellut tarinamme niin, että Hän ei kutsu meitä taivaaseen sen jälkeen, kun tulemme uskoon. Hänen suunnitelmansa on jättää meidät tänne asumaan ja edustamaan omaa pyhyyttään. Vaikka tämä saattaa tuntua kohtuuttomalta vaatimukselta, onneksi meidän ei tarvitse puristaa pyhyyttä itsestämme vaan saamme heijastaa Jumalan pyhyyttä. Tätä tarkoittaa välikappaleena oleminen. Siihen tarvitaan ainoastaan olemista. Tehtävämme ei ole sen vaikeampi kuin esimerkiksi kuun tehtävä, joka välittää auringon valoa yön pimeyteen. Valo ei tule itsestämme, se tulee pyhästä Jumalasta.
Pahassa maailmassa eläessämme meidän ei tarvitse päivitellä sen pahuutta eikä pelätä sitä. Jumala on jo itse löytänyt vastaukset lisääntyvään pahuuteen. Jumalan vastaus langenneen maailman pahuuteen oli Hänen oman Poikansa lähettäminen. Jumala on voittanut kaiken saastan, pahuuden ja paholaisenkin Poikansa Jeesuksen kautta. Samalla Jumala on näyttänyt myös esimerkin siitä, kuinka paha voitetaan – valoa loistamalla! Pojassa maailma näki Isän, meissä maailma näkee pojan.
Monesti unohdamme, millaisen aarteen olemme saaneet pyhityksessä. Uskova on kuin ikoni, kuin ikkuna taivaaseen. Jumalan uudeksi luova voima muuttaa ihmisen, joka kääntyy pois pahoilta teiltään kohti Kristuksen kaltaisuutta. Meidän kauttamme maailma voi nähdä välähdyksen Jumalan pyhyydestä. Jos uskoontulomme ei millään tavalla muuta meitä, jotain on jäänyt kesken.
Miksi Raamattu nimittää uskovia pyhiksi? Siksi, että he kuuluvat Jumalalle. Pyhillä tarkoitetaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat päässeet uuteen suhteeseen Jumalan kanssa. Pyhää on kaikki se, mikä kuuluu Jumalalle. Jumala erottaa ihmisen itselleen, jotta tämä eläisi Hänen kunniakseen ja palvelisi Häntä. Tästä syystä Raamattu kehottaa meitä elämään pyhinä. Se ei kehota meitä ponnistelemaan, että tulisimme pyhiksi, vaan se kehottaa meitä pysymään pyhinä ja pyrkimään pyhitykseen.
Niin kuin majakka luo valoa pelastaakseen merenkävijöitä, niin on seurakunta asetettu tälle maailmalle suunnannäyttäjäksi, jotta ihmiset löytäisivät pelastuksen.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Ohittava ja vaikeneva kirkko

Seurakuntalainen joutuu kohtaamaan liberalismin haasteen yhä kovemmin. Kristillisiä arvoja haastetaan ajassamme toden teolla. Miten vastaamme liberalismiin? Vaihtoehdot ovat ohittaminen, vaikeneminen ja puuttuminen.
Kristityn ympärillä puhaltavat mitä kiusallisimmat tuulet. Siinä viimassa ohittaminen on eräänlaista eristäytymistä ja pään pensaikkoon työntämistä. Tämä ei näyttäisi olevan hyvä vaihtoehto, koska sen seurauksena seurakunnasta voi tulla vain yksi uusi moniarvoisuutta ja hyväksyntää vaativa alakulttuurin muoto. Vaikeiden kysymysten ulkopuolelle vetäytyessään seurakunta vaipuisi traditioiden ja lahkolaisuuden vaatimuksiin, eivätkä seurakuntalaisemme saisi seurakunnasta enää eväitä maailman kohtaamiseen. Helluntailaisena on todettava, että meillä on nähtävissä ohittamisen vaatimuksia. Ne ovat vaarallisia, koska seurauksena voi olla todellinen taantuminen.
Vaikeneminen taas on tietynlaista mukautumista. Tämä näyttäisi olevan erityisesti kansankirkon suosima vaihtoehto. Yksittäisissä eettisissä kysymyksissä on havaittavissa kirkon kannan penseä sopeutuminen yhteiskunnassa vallitsevaan yleiseen mielipiteeseen. Tämä aiheuttaa kirkolle vaaroja. Miten kirkon sanoma tulee esille, jos se perustelee näkemyksensä pelkästään järkevyydellä tai yleisellä oikeudenmukaisuudella? Kirkon kannanotot voisivat parhaimmillaan olla arvojulistusta, jossa kerrottaisiin, miten kirkon käsitys perustuu sen sanomaan ja opetukseen.
Vaaransa on siinäkin, että vapaat suunnat seuraavat kansankirkon jälkiä mukautumisessa pysyäkseen salonkikelpoisina uskonsuuntina. Uskon, että herätyskristityillä olisi paljon annettavaa arvokysymyksissä, jos vain saisimme äänemme oikealla tavalla kuuluviin.
Kaikki ovat vastuussa ongelmiin puuttumisesta, niin yksilöt kuin kirkotkin. Ongelmien ohittaminen tai tuomitseminen ei riitä, vaan tarvitaan puuttumista. Tämän ajatuksen mukaan kristittyjen tulisi korjata väärä suuntaus ja otettava vastuunsa. Heidän tulisi elää, julistaa ja opettaa selkeästi Raamatun arvomaailman mukaan.
Kristittyjen tulisi olla viisaita vastustaessaan liberalismia, ettei koko asian päämäärä käänny itse hyvää tarkoitusta vastaan. Parhaita toimintatapoja lienevät sellaiset, jotka kohdistuvat suoraan päättäjiin, vaikuttajiin ja mediaan. Aggressiiviset mielenilmaukset eivät johda toivottuun lopputulokseen. Kestävä vaikutus puolestaan nousee kristillisestä arvokasvatuksesta ja Raamatun sanan terveestä julistuksesta.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

USKON JA BISNEKSEN KYTKÖS


Raamattu ja bisnessalkku, kuinka ne sopivat yhteen? Voiko Jumalalta rukoilla suuria voittoja? Missä menevät kristityn liikemiehen moraaliset ja eettiset rajat? Kuuluuko Jumalan siunaukseen taloudellinen menestyminen?

Jumalan tahto on, että liike-elämässä vaikuttavat kristityt vaeltavat hyvänä todistuksena muille liikeihmisille. Raamatusta löytyy toistatuhatta kohtaa, jotka tavalla tai toisella käsittelevät hallintoa, taloudenpitoa ja rahaa. Tämän lisäksi Raamatusta löytyy hyvät neuvot johtajuuteen ja asiakassuhteiden hallintaan. Myös monet sekulaariset liike-elämän menestymisoppaat ammetavat oppinsa Raamatun opetuksista. Liike-elämän perusteet ovat kestävällä pohjalla, mikäli ne nousevat Raamatun periaatteista. Yrityksen arvot eivät saisi jäädä pelkästään kauniiksi puheiksi tai lauseiksi strategiaan, niiden täytyy näkyä käytännön toiminnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että veroja ei kierretä, laskut maksetaan ajoissa, henkilöstöä kohdellaan hyvin ja asiakkaita kunnioitetaan. Esimerkiksi kultainen sääntö ”Kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille (Matt. 7:12)”, soveltuu hyvin asiakaspalveluun. Uskonsa tunnustavat liikeihmiset ovat monella tavalla ihmisten suurennuslasin alla. Heiltä odotetaan paljon. Jos käytös on ristiriidassa odotusarvojen kanssa, niin todistukselta murenee pohja. Tällöin esimerkiksi evankelioivan materiaalin jakaminen liikelahjoina voi aiheuttaa tarkoitustaan vastakkaisen reaktion. Raamatun periaatteiden mukaan myös kristittyjen liikeihmisten on tehtävä paljon työtä leipänsä eteen, eikä menestys ole automaattista. Heillä on puolellaan suuri etuoikeus. Monissa ratkaisuissa voi rukoilla ja vaikeissa tilanteissa pyytää viisautta Jumalalta. Kovaa ja määrätietoista työtä voi seurata Jumalan siunaama taloudellinen menestys, mutta koskaan se ei ole automaattista edes kristityille liikeihmisille. Suomessa kristityt liikeihmiset ovat järjestäytyneet eri järjestöihin. Näitä ovat muun muassa Fida Internationalin bisnestiimi, Kristillinen liikemiesjärjestö CBMC, Täyden Evankeliumin Liikemiesten Kansainvälinen Veljesliitto STELK ja Kansainvälinen Kristillinen Kauppakamari ICCC.

KUINKA SAAN RAHANI RIITTÄMÄÄN?


”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on.”
Yksinkertaisimmillaan jokamiehen talousohje kuuluu siten, että jos menot ylittävät tulot, niin ennen pitkään talous ajautuu perikatoon.

Menojen ja tulojen laskeminen tänään ei ole yhtä helppoa kuin ennen. Nykyisin helposti saatavilla olevat kulutusluotot, osamaksusopimukset, luottokorttilainat, pikavipit, auto- ja asuntolainat muodostavat tyypilliset kuukausimenot normaalin palkansaajan talouteen. Vielä ainakin hetkellisesti alhaiset korot ovat saaneet monet ottamaan lisää lainaa ja venyttämään maksukykyään. Vaikka kuukausimaksuista vielä jotenkin selviäsikin, monenkaan talous ei kestä pientä elämäntilanteen muutosta, kuten työttömyyttä tai sairautta. Täytyy myös muistaa, että laina on loppuun asti lainaa, joka on maksettava pois. Kuukasierien säätäminen on väliaikaista tekohengitystä, ellei lainapääoma pienene kohtuullisessa aikataulussa.

Sijoitatko katoavaan, vai pysyvään?
Ensimmäinen timoteuskirjeen kuudes luku on kirjoitettu varoitukseksi valheopettajia vastaan, jotka olivat liikkeellä rahan tähden. He opettivat, että jumalisuus tuo taloudellista hyötyä. Paavali kehotti Timoteusta pysymään erossa tuollaisista opettajista. Paavali kuitenkin lisäsi, että rahan himo ei rajoitu ainoastaan ahneisiin vale-evankelistoihin, vaan sama ahneus voi asua kaikissa kristityissä. Paavalin painotus näyttäisi olevan siinä, että jotkut asiat ovat pysyviä ja jotkut katoavia. Maailma käsittelee katoavia asioita pysyvinä ja pysyviä katoavina. Kristittyjen puolestaan tulisi ymmärtää pysyvät pysyvinä ja katoavat katoavina. Maailmaan ja mammonaan kiintymisen tuntomerkki piilee juuri näiden rajapintojen sekoittumisessa. Paavalin opetukseen peilaten meidän onkin kysyttävä itseltämme muutamia kysymyksiä, ennen kuin teemme taloudellisia hankintoja. Olettakaamme, että olisimme hankkimassa uutta taulutelevisiota, autoa, moottoripyörää, venettä tai jotain muuta hyödykettä. Yleensä ostopäätös perustuu siihen, sattuuko tilillämme olemaan rahaa tai luottokortissamme katetta. Seuraavassa tarkastelemme muutamaa muuta kysymystä, joita on syytä pohtia ostopäätöksiä tehtäessä.

Onko minua pistänyt ”ostokärpänen”?

Paavali kehottaa tyytymään siihen, mitä meillä on. Sana ”tyytyminen” tarkoittaa kirjaimellisesti omavaraista tai riippumatonta. Tämä oli suosittu sana stoalaisilla, jotka elivät irrallaan ulkomaailmasta. Stoalaiset esittivät filosofiansa elämäntapana, jossa oleellista ei ollut se, mitä henkilö sanoi, vaan se, miten hän eli. Kristitty on myös omalla tavallaan omavarainen, mutta sen sijaan, että löytäisimme tyytyväisyyden itsestämme tai mammonasta, löydämme sen Kristuksesta. Hänen armossaan on meille kylliksi. Riippumattoman ihmisen ei tarvitse kerätä itselleen varallisuutta ja materiaa, ollakseen onnellinen. Onnellisuus on ilmaista, mutta omistaminen lisää huolia. Joskus ostamme itsellemme tavaroita, koska siitä tulee väliaikainen hyvä olo. Kuinka paljon parempaa onkaan iankaikkinen ilo, johon ei tarvita polttoaineeksi katoavia hyödykkeitä. Paavali kiteytti tämän sanomalla: ” Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.”

Mitä ostopäätös kertoo minusta?

Paavalin mukaan ne, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen ja moniin mielettömiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon, sillä rahan himo on kaiken pahan juuri. Kumpaa himoitsemme enemmän, Jumalaa vai rahaa? Paavalin tässä yhteydessä käyttämä termi rahan himo, ei tarkoita satunnaista halua saada tai tehdä rahaa, vaan se tarkoittaa, että hyvinvoinnin tavoittelusta ja halusta kerätä rahaa tulee meille liikkeelle paneva voima. Tämän vastakohtana kristityillä on erilaiset elämän periaatteet ja tavoitteet. Ennen kaikkea kristityille Paavali tarjoaa vaihtoehtoa rahan keräämiseen: ” Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.”

Olenko liian keskittynyt ostamiseen?
Pohtiessamme elämän rajallisuutta tai lupausta Kristuksen paluusta, olemmeko keskittyneet ajattelemaan liikaa materiaa ja hyödykkeiden keräämistä. On huomionarvoista, että Paavali painottaa Kristuksen paluuta samassa yhteydessä, kun hän puhuu rahan himosta. Jos elämme odottaen Kristuksen paluuta omana elinaikanamme, sillä tulisi olla myös vaikutus siihen, kuinka käytämme varojamme. Keskitymmekö ainoastaan omaan hyvinvointiin, vai huolehdimmeko myös köyhien tarpeista ja evankeliumintyön rahoituksesta.

Pystynkö nauttimaan siitä, mitä minulla on?

Paavali kehottaa Timoteusta varottamaan niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa kaikkea nautittavaksemme. Tämä kertoo balanssista, jonka mukaan maailman rikkauteen ei voi liikaa luottaa, mutta Jumalan hyvyyteen voi. Ei siis ole viisasta uppoutua epävarmaan sijoitustoimintaan ja sijoittaa rahojaan epävarmaan rikkauteen, vaan voimme vilpittömästi olla iloisia siitä, mitä meillä on ja nauttia siitä.

Pienentääkö ostamiseni Jumalalle uhraamista?
Paavali kehottaa tekemään hyviä tekoja, olemaan antelias ja jakamaan omastaan. Näin tehden voi koota itsellensä aarteen tulevaisuuden varalle aina iankaikkisuuteen asti. Olisi kai oikeutettua kysyä, miksi maailmanhistorian kaikkein rikkain kristittyjen sukupolvi antaa Jumalalle varoistaan vain keskimäärin kaksi prosenttia. Haggain kirjassa kerrotaan juutalaisista, jotka olivat keskittyneet omaan taloudelliseen hyvinvointiin Herran temppelin rakentamisen sijaan. Taloudelliset voimavarat oli keskitetty omien asuntojen sisustamiseen. Samaan aikaan kun Herran huone oli raunioina ja omat asunnot oli sisustettu Libanonin seetrillä, hupenivat varat sekä temppelistä, että ihmisten taskuista.

Apua ongelmiin
Edwin Louis Cole on sanonut: ”Opi istumaan omenalaatikon päällä, kunnes sinulla on varaa tuoliin”. Tämä on hyvä neuvo hankintoihin. Paras olisi tyytyä vanhaan, kunnes rahamme riittävät uuteen. Rahan saanti on tehty liian helpoksi. Luottokortti helpottaa ostopäätöstä ja pikavippi tarjoaa nopean vastauksen. Kaikki velkaraha on korollista ja orjuuttavaa. Joillekin monet velat, osamaksut, ja niistä seuranneet korot ovat muodostuneet ylitsepääsemättömiksi ongelmiksi. Taloudelliset ongelmat johtavat yleensä muihin ongelmiin. Tyypillisimpiä ongelmia huonosta taloudenhoidosta ovat avioliitto-ongelmat. Jos haluamme avioliittojemme toimivan, meidän on omaksuttava viisaita tapoja käyttää aikaamme ja varojamme. Ongelmiin ajautuneiden kristittyjenkin tulisi olla tarpeeksi nöyriä hakeakseen ammattiauttajan apua.
Kristityille on uskottu Jumalan huoneen haltijoina myös ne rahat, jotka saamme henkilökohtaiseen käyttöömme. Paras muistutus tästä lienee Raamatun toteama ”missä on aarteemme, sillä on myös sydämemme.” Totinen Jumalan seuraaja investoi pysyvään, ei katoavaan!


Kirjallisuus:
Hollis, Mark: Sermon Outlines. Nelson Reference & Electronin. 2007.
Edwin Louis Cole: Kommunikaatio, seksi ja raha. Faktapro Oy. 2000.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Masennus sielunhoidon haasteena


Masennus on suomalaisten kansantauti, ja se leviää yhä nuorempiin ikäryhmiin. Siksi on tärkeää, että masennuksesta puhutaan avoimesti ja että sen oireet olisivat mahdollisimman selvästi ja aikaisessa vaiheessa tiedostettavissa.

Suomen kielessä sana ”masentunut” merkitsee lamautunutta, apeaa, alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka tarkoittaa väsymistä, uupumista, pulaan tai hätään joutumista. Latinankielinen sana depressio puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti pois- tai alaspainamista.

Mitä on masennus?
Masennus aiheuttaa paljon poissaoloja työstä, ennenaikaista eläkkeelle jäämistä ja raskauttaa ihmisten elämää muutenkin. Se liittyy myös moniin muihin psyykkisiin häiriöihin ja on usein mukana fyysisissä sairauksissa. Masennus voidaan luokitella kolmella tasolla: masentuneen mielialana, masennukseen taipuvaisena persoonallisuutena ja kliinisenä sairautena. Masentunut mieliala on normaali inhimillinen reaktio erilaisiin asioihin, eikä se tarkoita sitä, että psyykessämme tai sielussamme olisi mitään vikaa. Sille on ominaista alavireinen olo, energian vähyys, kyllästyneisyys ja tavallista alhaisempi ärsyyntyneisyyskynnys. Se on lähinnä seurausta siitä, että elämme stressin ja monenlaisten vaatimusten keskellä ja elimistömme ilmoittaa, että nyt olisi aika pitää tauko. Masennukseen taipuvaiset luonteet ovat usein pessimistisiä. He odottavat asioiden menevän pieleen luonnostaan ja ahdistuvat helpommin kuin muut. Usein he ovat ylihuolehtivaisia ja liian vaativia sekä itseään että lähimmäisiään kohtaan ja ovat riippuvaisia heistä. Kliinisesti diagnosoitu masennus puolestaan vaatii hoitoa. Olisi tärkeää erottaa tunteiden aallonpohja ja masennus toisistaan, koska ne ovat eri asioita.
Useimmat ihmiset kokevat toisinaan tunteiden ailahtelemista ja ovat alakuloisia. On kuitenkin väärin sanoa, että olemme masentuneita, jos olemme tunteiden aallonpohjassa. Sanat masennus ja depressio olisikin varattava tarkoittamaan paljon syvempää, ankarampaa ja pitkäkestoisempaa alakuloisuutta ja surullisuutta, jotka riistävät ihmiseltä voimat.
Masentuneen jumalakuva Raamatun ilmoitus ahdistetulle on rohkaiseva, esim. 1. Kor. 10:13: ”Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”
Masentunut ihminen kokee Jumalan aivan toisenlaisena kuin Raamattu opettaa. Koettelemus on
kuin hylkääminen, johon Jumala on ihmisen hylännyt. Masentuneen jumalakuva on vääristynyt. Tätä kuvaa ankara Jumala, joka on hyvin vaativa ja tahtoo meille vain pahaa. Hän tahtoo masentaa meidät perin pohjin ja lähettää meidät sen jälkeen tiehemme. Tämä kalvaa ihmisen itsetuntoa, omanarvontuntoa ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta. Se pakottaa ihmisen ponnistelemaan omin voimin ja tekemään itsestään vanhurskaan, koska ei uskalla antautua tällaisen Jumalan armoille. Hylkäämisen ilmapiirissä kasvanut hyväksyy helpommin hylkäämisen kuin rakkauden. Hylkääminen tuhoaa minuuden ja luo vääristyneen minäkuvan. Ihminen yrittää rakentaa suhteensa Jumalaan tekojensa avulla. Terapeuttisen sielunhoidon kannalta on ratkaisevaa, että oikea jumalakuva piirtyy ihmisen ajatteluun. Se, että masentunut ihminen ajatuksissaan ja myös tunteillaan kykenee omaksumaan raamatullisen kuvan Jumalasta Isänä, on tavallisesti pitkä prosessi, koska elämänkokemuksemme vaikuttavat myös uskonkokemuksiimme. Lisäksi menneisyytemme heittää jatkuvasti varjoja nykyisyyteen ja oma lapsuutemme heijastuu hengelliseen lapsuuteemme.

Masennukseen taipuvaisuus
Jotkut tutkijat ovat varmoja, että kaikilla ihmisillä on taipuvaisuus masennukseen,
koska ihminen on yhtä kuin hänen menneisyytensä ja nykyisyytensä. Näitä koskevat tapahtumat, suuntaviivat ja tulevaisuutta koskevat toiveet ja pelot voivat yhdessä muodostaa eräänlaisen
laukaisualustan, jolta masennus saattaa sopivan ärsykkeen alkaessa alkaa kenellä tahansa. Masennus voi olla osa täysin normaalia tilaa ja muutosta, jota ruumiissamme tapahtuu. Elämän muutokset, esimerkiksi varttuminen, aikuistuminen, vanheneminen ja lapsen syntymä ovat kaikki jaksoja, jolloin voimme kokea masennusoireita. Meissä kaikissa on monenlaisia persoonallisuuden piirteitä, jotka ollessamme stressaantuneita korostuvat ja aiheuttavat ongelmia sekä itsellemme että läheisillemme. Sen sijaan että vähättelisimme masennukseen taipuvaista persoonallisuuttamme, meidän olisi syytä hyväksyä se. Jumala voi hioa, koulia ja kasvattaa depressiivistä persoonallisuuttamme ja käyttää sitä omaksi kunniakseen.

Masennuksesta parantuminen
Masennuksen hoitoon on olemassa useita eri vaihtoehtoja, jotka riippuvat masennuksen tasosta. Masentunut mieliala menee useimmiten ohi itsestään, mutta suositeltavia asioita sen
hoitoon ovat lepo, liikunta, rentoutuminen ja hyvän kirjallisuuden, muun muassa Raamatun ja Psalmien lukeminen. Apu on aina sovellettava tarpeeseen. Useimmille ihmisille riittävä apu on
keskustelu ammattitaitoisen auttajan kanssa. On myös hyvä luottaa Jumalan hoitoon. Tässä on olennaista Jeesuksen esimerkin mukainen kysymys: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Masennuksesta ja
pahasta olosta kärsivällä uskovalla voi olla tämä sama perusongelma: haluaako hän todella tulla terveeksi ja saada sen avun, joka hänelle on tarjolla? Haluaako ihminen todella pureutua masennuksensa juuriin saakka?

Masennuksen siunaus
Voiko masennuksessa olla myös jotain hyvää? Miksi masennuksen piti tulla? On tärkeää luottaa Jumalaan, vaikka selviä vastauksia masennuksen tuloon ei löytyisikään. Joka tapauksessa masennus palauttaa ihmisen armollisesti uudelleen siihen tienhaaraan, jossa väärin valaistu omatunto on aikaisemmin johtanut ihmisen harhaan. Kysymys on myös Jumalan hoidosta meitä kohtaan eli siitä, kuinka Jumala saa meidät masennuksesta lepoon.
Masennuksen olemassaolon pohtiminen on tärkeää, koska se voi auttaa meitä näkemään sen hyödyllisyyden. Hyvin usein ihminen haluaa löytää nopean ja yksinkertaisen ulospääsyn masentavista tilanteista. Masennuksella voi olla jokin tärkeä viesti ihmiselle. Se voi viestiä muun muassa muutoksen tarpeellisuudesta, elämän pelosta ja siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Mikäli masennus saa ihmisen prosessiin, se voi olla hänelle uuden elämän alku. Uskovalle masennuksella voi olla erittäin parantava ja syvällinen sanoma elämän voimavarana. Se voi olla jopa Jumalan eräs kasvatusmetodi. Jumala on läsnä ihmisen masennuksessa eikä jätä tätä vaikeuksien tullen.

Masentunut hengellisessä yhteisössä
Uskovalla voi olla taistelu siitä, voiko hän Jumalan lapsena ylipäätään olla masentunut. Vääristynyt seurakuntanäkemys voi pahimmillaan lisätä tätä tunnetta ja ahdistusta. Uskovat ajattelevat usein, että heidän pitäisi aina olla iloisia ja hyväntuulisia. Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan mutta myös itkemään. Raamatussa mainitaan henkilöitä, jotka kärsivät ajoittaisesta masennuksesta: muun muassa Mooses, Salomo, Daavid ja Elia.
Jopa itse Jeesus kärsi suuresta ahdistuksesta ja tuskasta Getsemanen puutarhassa, jossa hän kamppaili Jumalan tahdon tekemisen kanssa. Raamatun valossa ajoittaiset masennukset eivät ole poikkeuksellisia tai sinänsä väärin. Pahimmillaan hyvääkin tarkoittavat kristityt saattavat syyllistää masentuneen vihjailemalla kaiken olevan kiinni siitä, kuinka paljon hänellä on uskoa ja hengen voimaa. Tämä aiheuttaa vain lisää ahdistusta ja masennusta.
Seurakunta ei ole virheetön, ongelmaton tai täydellinen. Se on joukko armosta pelastettuja syntisiä ja kokoon kutsuttuja ihmisiä. Sen jäsenillä on heikkouksia, puutteita, häiriöitä, ärsyttäviä piirteitä ja sairauksia. He ovat lihaa ja verta olevia ihmisiä, jotka voivat erehtyä. Kristus on tullut maailmaan parantamaan sairaita joka tasolla. Hänen lunastuksensa on sataprosenttinen, mutta ihmisen paraneminen voi olla pitkällinen prosessi. Seurakunnassa pitäisi olla mahdollisuus elää kaikki elämään kuuluvat vaiheet iloineen ja suruineen.

Kirjallisuus:
Alajoki, P. 2004. Masennus elämän voimavarana. Uusi Tie Oy.
Brosché, F. 1989. Loppuunpalanut? Kirjaneliö.
Ewalds, E. 1995. Anna hermojesi levätä. Karas-Sana Oy.
Kariste, O. 2001. Älä hylkää itseäsi. Netto kustannus.
LaHaye, T. 1976. Vapaaksi masennuksesta. Karas-Sana Oy.
Lawson, M. 1990. Apua masentuneelle. Karas-Sana Oy.
Mikkola, A. 1980. Masentuneen turvallisuus ja toivo. Uusi Tie Oy.
Mäkelä, R. 2006. Murtunutta hän ei muserra. Perussanoma Oy.
Ruthe, R. 1996. Kun sielu huutaa. Sairastuttaako sielu uskon? Perussanoma Oy.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Meistä tuli johtajia

Johtajuus on nyt in! Johtajuuskoulutuksia ja -seminaareja järjestetään kaikkialla. Osa niistä on erittäin hyödyllisiä, mutta osa pelkkää humpuukia ja rahastusta. Tarjontaa on runsaasti. Suuri osa koulutuksista on kristillispohjaisia ja osa taas puhtaasti sekulaaria tarjontaa. Hyvistä neuvoista joutuu usein pulittamaan sievoisen summan. Esimerkiksi presidentti Bill Clintonin Suomen luennosta vuonna 2006 sai maksaa 790 euroa + alv. Johtajuuskirjallisuutta on saatavilla runsaasti. Johtajuuskirjat nousevat helposti bestsellereiksi. Itsellänikin on niitä vino pino. Olen osallistunut moniin johtajuusseminaareihin, syväjohtamiskoulutukseen ja parhaillaan suoritan erikoisammattitutkintoa. Johtamisbuumille olisi helppo irvailla, mutta jotain opittavaa siitä on.
Ennen vain jotkut olivat johtajia. Nyt kaikki ovat johtajia. Jokainen on vähintäänkin oma elämänsä johtaja. Elämänhallinta vaatii melkoista opettelua ja sieltä nousee myös itsensä johtaminen. Itsensä johtamisen pääperiaate on, että ellet osaa johtaa itseäsi, et osaa johtaa myöskään muita. Itsensä johtaminen lieneekin ihmisen suurin haaste. Nykyään ei ole yhdentekevää, kuinka kulutamme aikamme. Selkeä ryhti ja ajankäytön suunnittelu on jokaisen arkipäivää. Pitkään on tiedetty, että emme voi johtaa ketään pitemmälle kuin itse olemme. Tämä on hyvä muistutus varsinkin meille pastoreille. Nykyisin itsensä kehittämiselle ei ole vaihtoehtoja. Toisaalta se on aina ollut niin. Paavalikin kehotti nuorta Timoteusta lukemaan ja oppimaan ahkerasti. Ellei lukeminen ja opiskelu ole elämäntapamme, kehittymisemme pysähtyy yllättävän nopeasti.
Amerikkalaiskenraali Gregg F. Marttin teki tutkimuksen Jeesuksesta strategisena johtajana ja teki merkittävän löydön. Parasta mahdollista kirjallisuutta johtajuudesta on saatavana aivan ilmaiseksi (olettaen, että omistat Raamatun). Modernin strategisen johtajuuden periaatteet nousevat Marttinin mukaan Jeesuksen esimerkistä. Raamatussa on kuvattu monia suuria johtajia, kuten esimerkiksi Mooses ja Joosua, mutta johtajista suurin oli Jeesus. Marttinin tutkimus on saanut huomiota maailmanlaajuisesti. Marttinin löydöt kiteytyvät seitsemään pääkohtaan, jotka kuvaavat Jeesusta johtajana. Jeesus välitti ja rakasti johdettaviaan aidosti. Hän oli yhtä aikaa opettaja ja mentori. Hän oli palveleva johtaja. Jeesus oli esimerkkijohtaja. Hän kehitti strategioita. Hän oli täydellisen sitoutunut ja tehtävässään päämäärätietoinen.
Taitaa olla niin, että meillä on hyllyissämme äärimmäisen hyödyllinen kirja, josta löytyy elämän eväitä joka lähtöön. Ei anneta sen pölyttyä, vaan otetaan siitä kaikki irti!

Hyvä Sanoma-lehti 3/10

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Allianssin mahdollisuus

Helmikuun alussa minulla oli mahdollisuus yhdessä Hyvä Sanoma ry:n hallituksen kanssa vierailla Euroopan ytimessä Brysselissä, eurokansanedustaja Sari Essayahin vieraana.

Tutustumismatka europarlamenttiin oli silmiä avaava. Euroopan parlamentin päätehtävä on säätää lakeja. Evankelisten kristittyjen kannalta on erityisen tärkeää saada edustamiemme arvojen mukainen meppi Euroopan parlamenttiin. Se mitä Brysselissä päätetään, vaikuttaa väistämättä myös omaan lainsäädäntöömme peräpohjolassa. Oli ilahduttavaa havaita, kuinka Sari lyhyessä ajassa on perehtynyt asioihin ja tunnustavana kristittynä tuo kantansa ja värinsä selkeästi esiin.

Hengellisesti pimenevässä Euroopassa evankelisten kristittyjen vaikutusala ja ääni on yhä pienempi. Onneksi tähän on herännyt muun muassa Euroopan Evankelinen Allianssi (EEA). EEA:n puheenjohtaja Christel Lamére Ngnambi kertoi meille Allianssin vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa. Monilla tärkeillä yrityksillä ja järjestöillä on omat päätoimiset lobbarinsa parlamentissa, samoin myös EEA:lla. Vaikka EEA:lta ei ainakaan vielä kysytä virallista mielipidettä Euroopan uskonnollissa kysymyksissä, ovat he tärkeä välikäsi mepeille, jotka eivät ehdi perehtyä kaikkien protestanttisten kristittyjen näkemyksiin.

Toivottavasti myös Suomen Evankelinen Allianssi (SEA) ottaisi näkyvästi paikkansa Suomen poliittisessa kentässä ja antaisi selkeän yhteisen evankelisen äänen täkäläisten päättäjien tietoisuuteen. Sanottavaahan meillä on, mutta se ei paljon kuulu, jos olemme kaikesta ulkona kuin lumiukot.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Peikkoja ja demoneita

Moni näkee ekumeniassa paljon peikkoja ja demoneita. Parhaimmillaan se voi kuitenkin olla Pyhän Hengen synnyttämää sydänten yhteyttä. Tämän todisti jälleen todeksi tammikuussa järjestetty kansanvälinen ekumeeninen rukousviikko. Viikko huipentui Helsingin Tuomiokirkossa järjestettyyn koko kansan rukoustilaisuuteen. Vaikka tilaisuus ei vetänyt väkeä samalla tavalla kuin Haiti-konsertti, koskettavuudessaan se ylsi vähintäänkin samalle tasolle.
Rukousviikkoa on kansainvälisesti vietetty jo sata vuotta ja Suomessa 1950-luvulta alkaen. Säännöllisesti sitä on vietetty vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Ennen vanhaan rukousviikon tilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeaa pioneerihenkeä, sillä yhteistä rukousta eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken pidettiin laajasti arveluttavana. Epäluulot ovat onneksi enimmäkseen taakse jäänyttä elämää, ja voimme nyt veljien ja sisarten kanssa eri seurakunnista kokoontua yhteen kiittämään ja rukoilemaan.
Yhteys perustuu luottamukseen. Aluksi se voi pelottaa, mutta sydänten yhteys syntyy ajan kanssa. Niin ikävää kuin se onkin, meidän on kestettävä arvioida asioita, jotka koskevat tapojamme ja näkemyksiämme. Meidän on kyettävä avoimeen keskusteluun ja vastaamaan lempeästi ja sävyisästi.
Apostolit todistivat, kuinka suuretkin asiat ja riitakysymykset selviävät avoimissa ja Pyhän Hengen voitelemissa keskusteluissa. Tämä on ainut tie, jolla kristityt voivat edetä menestyksellisesti. Salailu pahentaa asenteita. Sivulinjan kysymyksissä meillä voi ja saa olla erilaisia näkemyksiä rakenteidemme mukaisesti.
Olisi mieletöntä lähteä vaatimaan, että olisimme kaikki samanlaisia. Jos ymmärtäisimme luottamuksen merkityksen, epäluulot ja kyräily loppuisivat. Leirittymisen sijaan katseemme kiinnittyisi yksimielisinä Kristukseen. Silloin kun Kristus on selkeästi yhdistävä tekijä, yhteyden perustuskin on vahva.
Ekumenia onnistuu parhaiten silloin, kun oma identiteetti ja omat arvot ovat kirkkaasti selvillä. Ekumenian yksi suurimmista harhaluuloista on olettamus, että omista fundamenteistaan tulisi luopua. Asia on täysin päinvastainen. Yhteys onnistuu parhaiten silloin, kun selkeästi tietää, mikä omassa uskonkäsityksessä on hyvää ja luovuttamatonta.

Julkaistu seurakuntalainen.fi blogissa

torstai 4. helmikuuta 2010

Blogistina seurakuntalaisessa

Aloitin Aikamedia Oy:n blogistina uudella yhteiskristillisellä seurakuntalainen.fi verkkopalvelusivustolla. Käy katsomassa!