tiistai 13. lokakuuta 2009

Rukoile ja tee työtä!


Suomeen ulottunut talouskriisi on iskenyt kyntensä asioihin, joita varsinkin täällä etelässä on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä. Työpaikka on melko vaivattomasti löytynyt pääkaupunkiseudulta ja koulutetuille ammattiosaajille on ollut töitä. Nyt ja melko yllättäen kaikki onkin toisin. Työpaikka ei ole enää itsestäänselvyys ja niitä on vain vähän tarjolla. Huonot uutiset ja tulevaisuuden varjot voivat halvaannuttaa myös vakaan kristityn. Epävarmuustekijät joihin ei voi itse vaikuttaa heikentävät käsitystä omasta elämänhallinnasta. Toisaalta se on myös testi Jumalan huolenpitoon luottamisesta.
Elämme muutoksen aikaa. Työnteon rinnalle on noussut toisia arvoja. Arvot ovat kahdenlaisia. Toisaalta ne ovat pehmentyneet, koska työ ja raha eivät ole kaikki kaikessa, mutta toisaalta arvot muuttuvat entistäkin kovemmaksi varsinkin niille, jotka eivät pärjää, tai täytä työelämän vaatimuksia. Kokonaan oma lukunsa ovat ne, jotka ovat kerta kaikkiaan pudonneet yhteiskunnan tukirakenteista ja ovat luovuttaneet lakaten yrittämästä. Kovat arvot ajavat kilpailuyhteiskuntaan, jossa vain vahvat ja sitkeät pärjäävät. Kun kilpailuyhteiskunta ei enää välitä häviäjistä, niin kuka silloin välittää? Välittääkö seurakunta, Kristuksen ruumis? Niin kauan kuin Raamatun hengen mukainen arvoperusta säilyy, säilyy myös pyrkimys hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa työnteko on jokamiehen oikeus.
Vaikka työnteko ei olekaan kaikki kaikessa, niin on se silti hyvin raamatullista. Sen tekeminen antaa tyydytyksen elämään. Työn jälkeen on hyvä ristiä kätensä ja kiittää jokapäiväisestä leivästä. ”Ora et labora” sisältää kaksi elementtiä. Työ tekemisen ja Jumalan armon varaan heittäytymisen.

Kristitty 6/09