perjantai 12. joulukuuta 2014

Eduskunta äänesti, mitä nyt tapahtuu?

Miten kristittyjen tulisi nyt vaikuttaa? Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä? Pitäisikö järjestää mielenosoitus? Tai erota kirkosta?
Seurakunta joutuu kohtaamaan liberalismin haasteen yhä kovemmin. Kristittyjen on pakko pohtia arvojensa lähtökohtia. Joidenkin arvojen päälle on pakko rakentaa, muuta mahdollisuutta ei ole. Monet ovat hämmentyneitä. Näin ei pitänyt käydä, mutta silti näin kävi. Onko Jumalalla edelleen kontrolli? Jos uskomme on Kaikkivaltiaassa, meillä on luottamus tässäkin hämmennyksessä.
Ympärillämme puhaltavat mitä kiusallisimmat vapaamielisyyden tuulet, ja kristityt tuntuvat jäävän jalkoihin tasa-arvon ja rakkauden nimissä tapahtuvassa muutoksessa.
Kristittyjen lähtökohtana on ollut vastustaminen, mutta se ei ole johtanut haluttuun vaan tavallaan vastakkaiseen lopputulokseen. Kristityt ovat usein saaneet ahdasmielisen, tuomitsevan rakkikoiran maineen. Kristittyjen ääni kuulostaa vähemmistön ääneltä, joka tuntuu samalla loukkaavan laajakatseista liberaalia.
Vastustaminen ei siis näytä hyvältä vaihtoehdolta. Entä jos vain ohittaisimme koko asian ja työntäisimme päämme pensaikkoon? Sekään ei olisi hyvä vaihtoehto. Vaikeiden kysymysten ulkopuolelle vetäytyessään seurakunta vaipuisi traditioiden ja farisealaisuuden vaatimuksiin, eivätkä seurakuntalaisemme saisi enää eväitä ympäröivän maailman kohtaamiseen.
Pitäisikö sitten vaieta ja olla hiljaa? Se taas on vaarallista, koska siitä seuraa todellinen taantuminen. Vaikeneminen on mukautumista. Tämä näyttäisi olevan erityisesti luterilaisen kirkon suosima vaihtoehto.
Seksuaalieettisissä kysymyksissä on havaittavissa, että kirkon kanta on sopeutua yhteiskunnassa vallitsevaan näkemykseen ja valtiovallan tekemiin päätöksiin. Tämä aiheuttaa kirkolle vaaroja. Miten kirkon sanoma tulee esille, jos se perustelee näkemyksensä tasa-arvolla tai yleisellä oikeudenmukaisuudella?
Kirkon kannanotot voisivat parhaimmillaan olla arvojulistusta, jossa kerrottaisiin, miten kirkon käsitys perustuu sen sanomaan ja opetukseen. Nyt näyttää käyvän niin, että kirkko on menettämässä sekä liberaalit että konservatiivit. Jos näin käy, mitä jää jäljelle?
Maassamme on mitä ilmeisemmin luultua vähemmän vakaumuksellisia kristittyjä. Heihin myös kohdistuu ennennäkemätön määrä dis-informaatiota. Se saa kristityt näyttämään taantumuksellisilta fundamentalisteilta. Samaan hengenvetoon on todettava, että alkuseurakunta eli huomattavasti vaikeammissa olosuhteissa ja paineissa. Silti evankeliumi levisi räjähdysmäisesti kaikkeen maailmaan.
Monissa maissa, joissa tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa, seurakunta onkin jopa vahvistunut. Näin on esimerkiksi Brasiliassa ja Argentiinassa.
Uskon, että kristityillä on vielä paljon annettavaa myös arvokysymyksissä, kunhan toimimme viisaasti. Seuraava hyvä mahdollisuus vaikuttaa ovat kevään eduskuntavaalit. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen paikka.
Kristittyjen tulisi olla viisaita vastustaessaan liberalismia, ettei asian päämäärä käänny hyvää tarkoitusta vastaan. Kannatan harkittuja toimintatapoja, jotka kohdistuvat vaikuttajiin ja mediaan, mutta uskon kestävän vaikutuksen nousevan myös kristillisestä elämäntavasta ja Raamatun sanan terveestä julistuksesta. Mielenilmaukset eivät johda toivottuun tulokseen.
Palmin pähkinä. RV-lehti, joulukuu 2014.

Viikon mietelmä

”Muutos on mahdollista vasta silloin, kun ymmärrämme, että vastuu on minulla.” – Jyrki Palmi, Mies ole rohkea, Aikamedia Oy.