Ekmanin mukaan herätysliikkeet ovat syntyneet halusta säilyttää kristinuskon keskeinen sisältö ja uudistaa hengellistä elämää. Kääntöpuolena ovat kuitenkin eri yhteisöjen ja ihmisten väliset ristiriidat ja erimielisyydet. Katolisen kirkon rikas sakramenttielämä, moraalinen lujuus sekä laupeus kaikkein köyhimpiä, sairaimpia ja syntymättömiä kohtaan, herättää Ekmanissa kunnioitusta sekä suuren kaipauksen liittyä kirkkoon. Herätysliikkeiden tulisi rehellisesti tutkia, miksi ristiriidat ajavat heitä jatkuvasti erilleen. Toisaalta tulisi havahtua siihen, että liikkeen juuret tulisi olla syvemmällä kuin ihmisten karismassa.
Herätyskristillisyys tarvitsee herättäjiä ja karismaattisia persoonia. Montakaan herätystä ei olisi syntynyt ilman ainutlaatuisten persoonien vaikutusta. Toiminnan jatkuvuus ei kuitenkaan saisi olla kiinni heistä. Pahimmillaan herätys ja liikehdintä pysähtyy johtohenkilön menehtymiseen, lankeemukseen tai uskon kriisiin.
Terveen karismaatikon tunnistaa siitä, että tämä ei lahjoistaan huolimatta pyri sitomaan herätystä itseensä. Terve karismaatikko korostaa työssään Kristusta ja seurakunnan merkitystä. Apostolit viitoittivat asenteellaan tietä ja esimerkkiä tuleville julistajille. Heitä ei motivoinut esillä oleminen, vaan Kristuksen kirkastuminen kansojen keskellä. Evankelioinnin päämääränä on yksinkertaisesti sanoman vieminen, ei julkisuushakuisuus.
Kaikella on aikansa. Kaikki alkanut päättyy aikanaan. Jokaisella asialla auringon alla on elinkaarensa. Myös jokaisella herätysliikkeellä ja kirkkokunnalla on alku ja loppu. Tämä lainalaisuus on jokaisen karismaatikonkin tunnustettava ja hyväksyttävä. Karismaatikko on onnistunut silloin kun hänen jälkeensä jäänyt joukko jatkaa kasvuaan Kristukseen kiinnittyneenä.
Livets Ord tuskin katoaa maailmankartalta, mutta sen elämänkaaressa on tulossa uusi vaihe. Nyt se tarvitsee purjeisiinsa uutta tuulta.
RV huhtikuu 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti