maanantai 29. marraskuuta 2010

Kysymyksiä ja Jyrkin vastauksia 2

Eräässä sielunhoitoseminaarissa sanottiin, että jos kuulijat haluavat ottaa vastaan Jumalan parantavan rakkauden, heidän tulisi laittaa kätensä sydämensä päälle. Vaikka toki haluan vastaanottaa Jumalan parantavaa vaikutusta, niin koen tällaiset kädenojentelutemput epämukavina. Yleensä en teekään kehotuksen mukaisesti. Silti sekin tuntuu ristiriitaiselta, koska sillä tavoin ikään kuin viestitän, että en halua kokea Jumalan rakkautta. Ovatko tällaiset kehotukset laittaa käsi sydämen tai sairaan ruumiinosan päälle raamatunmukaisia?

Raamatusta ei löydy esimerkkejä siitä, että rukoiltavan tulisi laittaa kätensä sairaan paikan päälle tullakseen terveeksi. Sen sijaan sieltä löytyy muita esimerkkejä, jotka ainutkertaisuudellaan avartavat ymmärrystämme tajuamaan, että tietyt käytännöt ovat tarkoitettu tiettyyn tilanteeseen.
Nykyisin sairasten puolesta rukoilevat eivät esimerkiksi Jeesuksen tavoin sylje maahan ja tee siitä yhdessä hiekan kanssa tahnaa, jota voideltaisiin sairaaseen. Sairaita ei myöskään kanneta esiin, jotta pastorin varjo heihin osuessaan parantaisi heidät.
Usein ihmiset tarvitsevat uskonsa välikappaleiksi jonkin konkreettisen ilmaisun. Jotkut ristivät kätensä rukoukseen, kun toiset taas kohottavat ne ilmaan. Jotkut kokevat tarvetta polvistua Jumalan edessä, toiset taas karkeloida. Yksikään näistä ulkoisista tavoista ei itsessään edistä tai sulje Jumalan mahdollisuuksia kohdata ihmistä. Tärkein asia on sydämen asenne, ei ulkoiset tavat. Raamatun mukaan Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki ja murtunut sydän, niitä ei Jumala hylkää.

Ei kommentteja: