Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo kertomuksen Lasaruksesta, joka sai eläessään kokea monenlaista kärsimystä, mutta joka kuolemansa jälkeen pääsi Abrahamin seuraan paratiisiin (16:19–31). Samassa evankeliumissa Jeesus sanoo myös: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta” (6:20). Molemmat kohdat luovat kuvan, että taivaaseen pääsyn kriteeriksi riittää se, että on eläessään kokenut vaikeuksia; Jeesushan ei puhu häneen itseensä uskomisesta mitään. Mitä näistä Jeesuksen sanoista tulisi ajatella?
Missään Lasarus-kertomuksen kohdassa ei sanota, että Lasarus olisi mennyt Aabrahamin helmaan siksi, että hän oli köyhä, vaan samasta syystä kuin muutkin, eli hän oli kuullut Moosesta ja profeettoja, ja uskonut heitä (jakeet 29 ja 31). Toki myös aineellinen köyhyys voi viedä ihmisen lähemmäs Jumalaa, kun on tarve turvautua Jumalaan ajallisissakin asioissa. Näin ajallinen ja hengellinen köyhyys usein korreloivat. Toisaalta aineellinen puute voi saada ihmisen jopa kiroamaan Jumalaa, joten sinänsä se ei tee ihmistä autuaaksi.
Nöyrä sydämenasenne Jumalan edessä oli Jeesuksen mielessä myös kysymyksessä mainitussa Kenttäsaarnan kohdassa. Tämä on perusteltu tulkinta muun muassa siksi, että Matteuksen evankeliumissa vastaava Jumalan valtakunnan lupaus osoitetaan hengessään köyhille.
Hengellinen köyhyys ei tarkoita ainoastaan nöyryyttä vaan myös hengessään tyhjennettynä olemista. Kun ihminen on luopunut omaan voimaansa luottamisesta ja niistä asioista, jotka varaavat liikaa tilaa hänen ajatuksistaan, voi Jumala täyttää hänet lahjoillaan. Vain tyhjentynyt voi ottaa vastaan jotain uutta.
Ihmisen olemuksessa on paikka, jossa Jumala kohdataan ja se ei saisi olla varattu tai raskautettu muilla asioilla. Ei ainoastaan rikkaan ole vaikea päästä Jumalan valtakuntaan, vaan myös sen köyhän, joka on kiintynyt siihen vähään mitä hänellä on tai siihen, mitä hän tavoittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti