Alkoholismi on monen perheen synkkä salaisuus, jota hävetään enemmän kuin mitään muuta. Häpeän päälle pystytetään kiiltävän perhe-elämän kulissit. Kukaan ei saa nähdä, millainen tilanne oikeasti on. Perheen sisällä saatetaan riidellä juomisesta päivittäin, mutta kun läheiseltä kysytään kuulumisia, annetaan ymmärtää, että kaikki on hyvin.
Kulissit rakennetaan taitavasti. Koti on viimeisen päälle laitettu ja pihassa on hienot autot. Siinä missä kulisseilla halutaan hämätä ulkopuolisia, huijataan niillä myös itseä. Normaalin elämän ulkoisilla korjauspalasilla paikataan tunnetta siitä, että elämä on kaikkea muuta kuin normaalia. Lapsi alkaa suojella alkoholistia – ja samalla itseään – tilanteilta, joissa on riski paljastumiselle.
Alkoholismista ei puhuta ulkopuolisille, mutta ei siitä yleensä puhuta perheen sisälläkään. Asiasta riidellään, mutta siitä ei puhuta. Puhuminen tarkoittaisi ongelman myöntämistä, ja ongelman myöntäminen tekisi siitä totta. Siksi on helpompaa olla vain hiljaa.
Puhumattomuus istuu alkoholistiperheissä todella tiukassa. Vaikka viikonloput saattavat täyttyä vakavista väkivaltatilanteista, perheen lapsille ongelmista ei puhuta. Lapset kuitenkin tiedostavat, että asiat ovat pielessä. Puhumattomuus luokin pelkästään epätietoisuutta: meidän perheemme on jotenkin outo, näistä asioista ei saa puhua. Tätä kautta myös perheen lapset alkavat hävetä.
Lapsella, jonka kotona läheiset aikuiset käyttävää liikaa päihteitä, on monesti kiistaton avun ja tuen tarve. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyviä ihmissuhteita, kannustusta ja apua selvitä arkipäivän haasteista. Hän ei kuitenkaan aina saa tarvitsemaansa apua. Tämä johtuu siitä, että meillä on taipumus puhua asioista vain aikuisten ehdoilla ja jättää lapsen näkökulma huomioimatta.
Lapset eivät itsekään aina puhu ongelmistaan – etenkään, jos ne ovat kodin ja omien vanhempien ongelmia. Lapset ovat hyvin uskollisia vanhemmilleen, eivätkä vanhemmat itsekään aina myönnä ongelmiensa olemassaoloa. Läheiset ja ammattiauttajat voivat hekin kokea itsensä voimattomiksi ollessaan epävarmoja siitä, mistä oikein on kyse ja mitä he voisivat asialle tehdä.
Alkoholinkäytöstä ja sen vaikutuksista lapseen on hyvä hankkia tietoa. Sitä on onneksi tänä päivänä jo paljon ja helposti saatavilla. Vanhemmat voivat myös pyrkiä hallitsemaan paremmin omaa alkoholinkäyttöään. Alkoholia nautittaessa onkin aina otettava lapsen näkökulma huomioon. Hänelle on oltava hyvänä esimerkkinä ja opetettava oikeanlaista suhtautumista alkoholiin. Alkoholiasioiden ohella vanhempien on syytä ottaa huomioon myös lapsuuteen liittyvät yleiset toimintaedellytykset ja kasvuehdot. Alkoholinkäyttö perheessä on eräs niihin voimakkaasti vaikuttava seikka.
Jos vanhemmilla on alkoholiongelmia, on tärkeää, että lasta ei sotketa niihin mukaan. Jeesus puhui erittäin vakavasti lapsuuden turmelemisesta ja se tulisi ottaa todesta. Lapsen on saatava kokea lapsuus, johon ei kuulu hänen henkinen ja toiminnallinen ahdistus. Lasta auttaa se, että vanhemmat kohtaavat omat pulmatilanteensa, saavat tukea ja hoitavat asiansa kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti