lauantai 15. kesäkuuta 2019

Kuinka mennä kohti unelmaa?

Aikamme korostaa unelman merkitystä. Kaikilla pitäisi olla unelma. Entä jos ei ole? Mistä unelman voisi saada?
Ensinnäkin on tärkeää tiedostaa, että Jumala rakastaa meitä aivan yhtä paljon, oli meillä unelma tai ei. Jumala rakastaa ihmistä enemmän kuin unelmaa. On olemassa suuria unelmia, jotka ovat muuttaneet maailmaa, kuten Martin Luther Kingin unelma maailmasta ilman rotuerottelua. Suuret ihmiset ovat seisseet ja kuolleet unelmansa edessä, eivätkä välttämättä ole itse koskaan nähneet unelman toteutuvan.
Myös Jumalalla näyttäisi oleva unelma. Se on unelma ihmisestä, joka viettäisi hänen kanssaan iankaikkisuuden. Jumala teki kaikkensa unelman saavuttamiseksi ja maksoi siitä kalliin hinnan. Jumala ei antanut minkään tulla esteeksi unelman toteutumiselle.

Unelman esteet
Kohti unelmaa kohtaamme monia esteitä, joihin unelma on vaarassa kaatua. Unelmiamme koetellaan. Unelman esteitä asettavat ihmiset, olosuhteet ja asenteet. Usein toiset ihmiset ympärillämme eivät ymmärrä unelmiamme ja pyrkivät tarkoituksella tai tarkoituksettomasti saada meidät luopumaan unelmistamme. Unelman kantaja on helppo masentaa. Vain muutamalla realismiksikin tarkoitetulla sanalla voi unelmalta lähteä matto alta. Mutta kuinka siunattuja ovatkaan ne ystävät ja rohkaisijat, jotka uskovat samaan kuin mekin ja jaksavat kannustaa silloinkin kun olosuhteet kääntyvät unelmaa vastaan. Joskus unelmista joutuu luopumaan, mutta kuolleetkin unelmat voivat nousta henkiin. Jumalan istuttamat unelmat eivät siis kuole. Ihmiset voivat ne kaataa, mutta ne heräävät henkiin aina uudestaan ja uudestaan. Joskus unelmista on jopa hyvä luopua ja antaa niiden kuolla, koska silloin unelma palaa takaisi unelman antajalle. Unelma on loppujen lopuksi unelman antajan vastuulla ja kun aika on oikea, niin unelma alkaa jälleen nousta ja saada kasvualustaa unelman kantajan sydämessä. Vaikeinta prosessissa on kuitenkin odottaminen.

Odottavan aika on pitkä
Unelman kantajan odottelemista voisi verrata Isrealin kansan erämaavaellukseen. Matkalle mahtuu paljon pettymyksiä ja raskaita vaiheita. Sellaisesta maastosta selviäminen muuttaa ihmistä. Luvattuun maahan saapuvat israelilaiset eivät olleet sama heikkotahtoisten joukko, joka oli lähtenyt Egyptistä. Autiomaassa oli kasvanut uusi, koeteltu sukupolvi. Unelma voidaan myös periä. Joosua kypsyi koetusten ja kärsimysten aikana ja loputtomissa viivästyksissä. Hän eteni Mooseksen apulaisesta tiedustelijaksi ja soturiksi. Lopulta hän oli alkuperäisen unelman kantaja ja valmiina johdattamaan kansa luvattuun maahan. Odotusajan tärkein opetus on se, että kun kaikki näyttää menevän pieleen, olemmeko vieläkin valmiit luottamaan häneen niin paljon, että annamme hänen valmistella meitä kohti saavuttamatonta unelmaa.
Mitä suurempi unelma, sitä pitempi näyttäisi olevan valmistautuminen. Joosefilla siihen sisältyivät vankilavuodet ja Daavidilla paimenpojan vastuut. Mutta niin kuin Joosua, Joosef ja Daavid selviytyivät autiomaakoetuksistaan ja valmistuivat niissä unelmaansa, niin mekin voimme.

Luottamuksen vahvistuminen
Uskovan elämässä ei ole loppujen lopuksi kysymys mistään muusta kuin luottamisesta. Sitä kysytään niiltä, jotka vaeltavat uskossa, eivätkä näkemisessä ja siksi luottamuksen Jumalaan on kasvettava. Sitoutuminen unelman antajaan enemmän kuin unelmaan pitää meidät pystyssä. Jos juurrutamme sitoutumisen niin syvälle sydämeemme, että emme käänny takaisin, vaikka olosuhteet ovat mitkä tahansa, niin lopulta sitoutumisemme kantaa hyvää hedelmää. Jokaisella olisi myös hyvä olla turvaverkko, josta saa suojaa, kun haluaisi vain hylätä unelman antajan kutsun omassa elämässään. Joskus jopa Jumala saattaa pyytää meiltä unelmaamme takaisin, koska siitä voi tulla meille itsessään Jumala. Sokeasta unelmasta voi tulla epäjumala, joka aiheuttaa särön jumalasuhteeseemme. Unelman tarkoitus on olla enemmän kuin mitä se vain itsessään on tai mitä me itse olemme. Jumalan antama unelma vie meidät lähemmäksi häntä ja toisia ihmisiä. Unelma ei ole useinkaan tarkoitettu itsekkäitä päämääriä varten vaan toisille siunaukseksi.

RV-lehti, Palmin pähkinä 23/2019

Ei kommentteja: