Solvaukset roskakoriin
Vuosienkaan terapia ei saa onnettomuudessa menetettyä jalkaa kasvamaan uudelleen tai tapahtunutta tapahtumattomaksi. Se, mitä voimme muuttaa, on uusien merkityksien ja arvojen antaminen tapahtuneille. Perusasia, jonka voisimme oppia, liittyy siihen, mitä teemme loukkaantumisen tunteelle. Vaikka on hyvä kertoa, miltä ja miten pahalta loukkaaminen meistä tuntuu, niin missään tapauksessa meillä ei tulisi olla mielemme sopukoissa minkäänlaista varastotilaa, jossa säilytämme loukkaantumisen tunnetta. Loukkaantumisen myrkystä on oman terveydenkin tähden hyvä päästä eroon. Kerrotaan tarinaa juutalaisesta rabbista ja miehestä, joka solvasi rabbia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun mieheltä loppuivat solvaukset, rabbi sanoi: ”Kun joku antaa sinulle lahjan, joka on tarkoitettu aiheuttamaan sinulle onnettomuutta, otatko sen vastaan?” ”En tietenkään”, mies sanoi. Rabbi vastasi: ”Tarjosit minulle solvauksia. En halua niitä, saat pitää ne itse.” Voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta periaatteessa meihin kohdistuvat solvaukset olisi hyvä saman tien heittää roskakoriin.
Mieli vapaaksi
Usein mieltämme järkyttävät asiat, joita ajattelemme muiden ihmisten meistä puhuvan. Meitä voisi helpottaa sen miettiminen, mitkä asiat ovat vallassamme ja mitkä eivät. Omassa vallassamme eivät näet ole ihmisten puheet ja ajatukset meistä, eikä niihin siksi tulisi kiinnittää liikaa huomiota, jos haluaa säilyttää mielenrauhansa. Joskus toisten solvauksiin voisi suhtautua jopa pienellä huumorilla, kuten tekee filosofi Epikletos käsikirjassaan (§33). ”Jos joku kertoo sinulle, että se ja se panettelee sinua, älä ryhdy puolustautumaan panetteluja vastaan, vaan sano: Hän ei nähtävästi tiennyt muita vikojani, sillä muutoin hän ei olisi tyytynyt mainitsemaan vain noita.” Ehkä Epikletos oli löytänyt filosofiansa Jeesuksen maailmaa muuttaneesta ja järisyttävästä opetuksesta vuorisaarnassa: ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.” Tällainen suhtautuminen loukkauksiin kertoo ihmisestä, joka on päässyt loukkauksen yläpuolelle ja jättää loukkaajan omaan halveksittavaan tilaansa. Loukkaaja saa palkkansa aikanaan ja vaikka ei saisikaan, senkään ei tulisi vaivata mieltämme. Omalla kohdalla tärkeintä on se, että pystyy jatkamaan elämää mieli vapaana loukkauksista.
Irti sanojen otteesta
Nykyään solvausten ja loukkauksien laukomista ja kiusaamista tapahtuu paljon sosiaalisessa mediassa. Kiusaaminen on niin yleistä, että sitä tapahtuu jossain kohdin melkein kaikille. Usein solvauksiin vastaaminen vain pahentaa kierrettä. Paras tapa irrottaa niiden ote on antaa niille mahdollisimman vähän painoarvoa omassa mielessään ja poistaa solvauksia jakelevat henkilöt kaveripiiristä. Jälleen kerran selviytymisen prosessiin vaikuttaa paljon se, minkälaisen arvon annamme ihmisten sanomisille. Solvatuksi tulemisen jälkeen voi todeta, ettei ole tapahtunut mitään kauheaa eikä häpeällistä. Paras tapa päästä tasoihin meitä loukanneiden kanssa on, että emme ala muistuttaa heitä tapahtuneesta. Epikletoksen mukaan voimme kokeilla solvata kiveä, se ei siitä hetkahda. Jos meillä on korvat kuin kivellä, eivät solvauksetkaan meihin tartu, mutta jos solvaajalla on puolellaan solvattavan heikkous, silloin solvaaja voittaa.
Palmin pähkinä, RV-lehti 44/2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti