ROMANIT POLTTOPISTEESSÄ

Viime aikoina media on käsitellyt romaneja ja heidän tapojaan hyvin laajasti. Keskustelussa on ollut mm. väistämisvelvollisuus ja muut tavat. Romanikulttuuri elää jatkuvan muutoksen kourissa ja integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan natisee liitoksissaan.

Romanit ovat Pohjois-Intiasta aikoinaan lähtenyt kiertolaiskansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on heidän kiertolaisen elämäntyylinsä takia vaikea arvioida, mutta arviot liikkuvat yleensä 20 miljoonan tietämillä. Romaneista noin 9–10 miljoonaa romania elää Euroopassa. Suurimmat keskittymät ovat Balkanin niemimaalla, Yhdysvalloissa sekä ja entisissä Itä-Euroopan maissa. Lisäksi pienempiä yhteisöjä asuu Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Maat, joissa romanien määrä ylittää miljoonan, ovat entinen Jugoslavian alue, Venäjä, Espanja, Yhdysvallat, Brasilia ja Argentiina. Romanit ovat historian saatossa levittäytyneet varsin laajalle, mutta eivät missään valtiossa muodosta enemmistöä. 5,4 miljoonan asukkaan Slovakiassa romaneja on 320 000, ja Slovakiassa on suhteessa eniten romaneita väkilukuun nähden. Suomessa romaneja on noin 10 000.
Englanninkielinen nimitys gipsy tai gypsy tulee sanasta Egyptian, koska ennen vanhaan luultiin romanien tulleen Egyptistä. Romanit ovat eri lähteiden mukaan kotoisin Intiasta, ja romanikieli kuuluu indoarjalaisiin kieliin, kuten Intian tärkeimmät kielet, esimerkiksi urdu, hindi, sanskrit ja gudzharati. Suomen romanit nimittävät itseään usein tummiksi, sekä kaaleiksi romanikielen ihmistä tarkoittavan sanan mukaan. Romaneja kutsuttiin Suomessa aiemmin myös tattareiksi ja mustiksi tataareiksi, koska heidän luultiin olevan peräisin Itä-Euroopasta. Sana mustalainen lienee peräisin musta tataari -nimityksestä.
Historia
Koko maailmassa on romaneja n. 20 miljoonaa ja heitä on kaikissa maanosissa. Suomen lisäksi Ruotsissa asuu 3000 - 4000 Suomen romania. Kielitutkimuksen perusteella oletetaan, että romanit ovat lähtöisin Luoteis – Intiasta, nykyisen Pakistanin ja Intian pohjoisilta rajaseuduilta. Romanit lähtivät Intiasta 1000 -luvun molemmin puolin. Varmoja syitä lähtöön ei tiedetä, mutta oletetaan, että luonnonmullistukset, nälänhätä, ruttoepidemia ja maahan tunkeutuneet sota joukot ovat olleet liikkeelle pakottaneita syitä. Eurooppaan romanit saapuivat 1300-luvulla.
Romanien vaelluksen syy on tuntematon. On arveltu, että romanit olivat alun perin alempikastisia hinduja, jotka värvättiin sotureiksi, jolloin he nousivat sotilaskastiin ja heidät lähetettiin länteen vastustamaan muslimien ekspansiota. Toisen teorian mukaan he olivat vankeja, joita muslimit ottivat valloittaessaan Pohjois-Intian, jonka jälkeen heistä tuli erillinen väestö vankeusalueillaan. Eurooppaan saavuttuaan romanit kohtasivat kaikkialla vihamielisyyttä, joka on jatkunut siitä lähtien. Mm. Romaniassa romanit orjuutettiin viideksi vuosisadaksi ennen vapautustaan 1864. Muualla Euroopassa he kohtasivat erilaista vihamielisyyttä karkotuksesta aina lasten pakkotyöhön ottamiseen. Romanien muutto Yhdysvaltoihin alkoi kolonialismin aikana pienestä ryhmästä Virginiassa ja Ranskan Louisianassa. Suurempi muutto alkoi 1860-luvulla Britanniasta ja suurin 1900-luvun alussa Itä-Euroopasta. Suuri määrä muutti myös Etelä-Amerikkaan.
Romanien syrjintä saavutti huippunsa toisessa maailmansodassa, jolloin natsit tuhosivat suuret määrät mustalaisia. Juutalaisten, kommunistien ja vammaisten tavoin romanit oli tarkoitus hävittää, joten heidät lähetettiin pakkotyöhön keskitysleireille tai murhattiin saman tien, etenkin itärintaman tuhoamisosastojen toimesta. 200 000–800 000 romanin arvellaan kuolleen vainossa.
Vainot ja rasismi
Romaneita on historiansa aikana lähes aina vainottu, ja vainotaan edelleenkin joissakin paikoissa. Heidän elinkeinonsa ovat perinteisesti liittyneet hevosiin ja kaupusteluun. Romanivainoilla ja joukkomurhaamisilla Hitlerin aikana on ideologiset juuret vuosisatojen aikana syntyneessä rasistisessa käsityksessä romaneista. Rasistisella suhtautumisella on myös Suomessa pitkät perinteet. Romaniheimojen saapuessa 1400-luvun puolivälissä Eurooppaan eurooppalaiset kuvittelivat, että heillä ja juutalaisilla olisi yhteinen alkuperä. Erotukseksi katsottiin ainoastaan se, että romanien katsottiin luoneen itselleen kristittyjen vainojen pelossa uuden kielen. Tämä käsitys kumottiin vasta 1750-luvulla. 1800-luvun alkupuolen kirjallisuus romantisoi romanielämää, mutta olennainen osa 1700-luvun vainojen perintöä siirtyi 1800-luvulla tehtyyn tieteellisenä pidettyyn tutkimukseen. Kirjassa Geschichte der Zigeuner, ihrer Herkunft, Natur und Art 1835 mainittiin romaneista:
"Kuka olisi saattanut aavistaa näiden rääsyisten varkaiden joukkion saapuessa Saksaan, että sellaisten irtolaisten jälkeläiset eivät tulisi neljän vuosisadan kuluttua olemaan yhtään sen parempia kuin esi-isänsä." Kirjoittajan mukaan mustalaiset olivat "ihmiskunnan roskaväkeä", joka oli saapunut Eurooppaan kuin "Jumalan rangaistuksesta". Kirjoittajan mielestä keskiajan suuret ruttoepidemiat olivat romanien ja juutalaisten syytä. Hän yhdisti kummatkin etniset ryhmät toistensa kanssa ulkonäön puolesta. Hänen mukaansa molemmat olivat työtä vieroksuvia, kieroja ja epärehellisiä. Romanit olivat hänelle varkaita ja juutalaiset kauppasivat varastettua tavaraa. Näiden negatiivisten stereotypioiden sitkeähenkisyyttä osoittaa myös suomalainen1900–luvun tarjoama kirjallisuus.
Romanit ja evankeliumi
Nykypäivän tilanne on onneksi toinen. Euroopassa romanit usein elävät lähellä kristillistä kirkkoa tai seurakuntia, mutta ovat samalla eristyneet seurakuntien jumalanpalveluksista. Suomessa romanit ovat olleet osa aktiivista seurakuntaa ja toimineet myös vastuutehtävissä. Saavuttamattomia ja vähän evankelioituja romaneja on maailmassa kuitenkin noin 42 miljoonaa. Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa he ovat piiloutuneet islamin ”huntuun” tai eristäytyneet hindulaisuuden vallan alle. Nämä valtauskonnot ja heidän geopoliittinen sijaintinsa ovat estäneet heitä kuulemasta evankeliumia.
Suomen kristityillä romaneilla olisi paljon annettavaa romanilähetystyöhön. Pitkään jatkunut herätys ei saisi jäädä ainoastaan sisäänpäin kääntyneeksi siunaukseksi. Uskon, että juuri romaneilla voisi olla tarvittavia avaimet saavuttaa saavuttamattomien romanikansojen sydämet. Heillä on luovia kykyjä kehittää sellaisia evankeliumin työn muotoja, jotka saattaisivat murtaa ennakkoluulot vierasta kulttuuria kohtaan. Tällaisia voisivat olla esim. musiikki, kulttuurin ja sukulaisuussuhteiden vaihto, lapsityö ja terveydenhuoltoprojektit. Evankeliumin levittämistä voitaisiin toteuttaa myös yhdessä humanitäärisen työn kanssa. Romanilähetystyössä evankelioinnin fokus tulisi ensisijaisesti kohdentaa niihin romanikansoihin ja heimoihin, jotka eivät vielä ole kuulleet evankeliumia tai joiden kosketus evankeliumiin on ollut vähäistä. Niitä ovat mm. Intian hajallaan asuvat alkuperäisheimot.

Lähteet:
AD2000 and beyound 2007, Elämä ja Valo ry., Opetushallitus, Romanit.net, Romanomissio, Wikipedia