Raha loppuu!

Kolumni

RAHA LOPPUU!

Tunnen pohjanmaalta miehen, joka on laskenut, paljonko hänen pastorinsa puhe maksaa. Miehen mielestä pastori saarnaa vain noin 4-6 kertaa kuukaudessa. Jos siis pastorin kuukausipalkka koostuu viidestä puheesta, niin yhdelle puheelle tulee melkoisesti hintaa. Hänen mielestään tulisikin halvemmaksi antaa pastorille potkut ja tilata vieraileva puhuja vaikka joka sunnuntaiksi.
Voi pastori ja seurakuntalais-parkaa! Monesti saarnaajan tarpeellisuus mitataan tuottavuudessa. Vallalla on ajatus, että työn tulisi kustantaa itse itsensä. Niin on myös pastorin. Ellei kolehdit riitä palkan maksuun, astuu inhimillisyys kehiin vaatien toimenpiteitä.
Nyt kun rahaa vielä kerätään haaveilla ja kopilla, niin johtopäätöksiä tilaisuuden siunauksellisuudesta onkin kiusaus vetää. Usein kuulee kommentteja; ”kylläpä oli hyvä tilaisuus ja kolehtikin oli hyvä.” Monet saarnaajat on saatu vedettyä tähän ansaan. Jotkut ovatkin erityisen kunnostautuneita hyvinä uhripuheiden pitäjinä. Sellaisen saaminen seurakuntaan on tähän mennessä ollut ”kullan” arvoista.
Vaan eipä ole kauan! Käteinen raha maksuvälineenä on nimittäin häipymässä. Voisin olla melko varma, jos ennustaisin että kymmenen vuoden kuluttua (ellei seurakunta ole jo taivaassa) käteistä ei enää paljon keräillä kirkoissa. Seurakuntien talousvastaavien tulisikin jo nyt kiireesti miettiä, kuinka uhraaminen tulevaisuudessa tapahtuu?
Sähköinen uhraaminen ja pankkikortin käyttö tulisi jo nyt olla mahdollista. Voisiko seurakunnassa olla esim. palvelupiste (ellei se ole peto), jossa uhraamisen voisi käydä hoitamassa suoraan verkossa? Ainakaan minulla ei ole käteistä mukanani juuri koskaan.
Uhraaminen ei voi perustua tilaisuuden tunnekuohuun. Tulevaisuuden uhraaminen tapahtuukin uskollisten seurakuntalaisten maksusitoumusten kautta. Niin onkin parempi! Uskon sellaiseen tulevaisuuteen, että kaikki strateginen toiminta seurakunnassa voidaan toteuttaa, jopa ylitsevuotavasti ja täysin levossa.
Nyt on kuitenkin vallalla ajatus, että seurakunnalla ei saisi olla säästöjä. Pelätään, että uhreja ei tule jos ei voida vedota tilien tyhjyyteen ja välittömään tarpeeseen. Usein sitten saarnaaja laitetaan sysäämään vastuu kuulijalle, kun budjetti on laadittu ”veitsi kurkulla”.
En edes usko, että kovin moni suomen helluntailainen säätelee kukkaroaan kokousmenon perusteella. Mieluiten annetaan omaan seurakuntaan ja uhripäätös tehdään jo kotona ennen kirkkoon menoa. Tarpeet voidaan tuoda esiin, mutta ellei Jumala kehota uhraamaan, niin siihen yllyttäminen saattaa vaikuttaa jopa päinvastoin.
Itse olen vain kerran vetänyt lompakon nyörit kiinni. Se tapahtui eräässä massatapahtumassa, jossa ulkomainen puhuja kehotti jatkuvasti tuplaamaan summan, jonka olin ajatellut laittaa uhrikoppaan. Kun rahat lompakossa loppuivat, niin tätä varten jaettiin lappuja, joihin sai laittaa nimen ja osoitteen. Pankkisiirto luvattiin lähettää kotiin. Jästipää kun olen, niin menin lihaan ja ajattelin: ”minulta ette saa senttiäkään”!

Julkaistu RV-lehdessä