keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Kuinka vähentää huolia ja murheita?

Ihmisellä on taipumus huoliin. Toisella enemmän, toisella vähemmän. Vaikka Jumala on luvannut lapsilleen kokonaisvaltaisen huolenpidon, niin silti kristitylläkin on taipumus murehtimiseen. Asiaa siivittävät luonnonlait, koska uskova kokee samat kamppailut kuin muutkin ihmiset. Taloushuolet, koettelemukset, ihmissuhdeongelmat ja sairaudet, nämä kaikki koskettavat jokaista ihmistä elintasosta ja asuinmaasta huolimatta.


Murhe loppuu aikanaan
Vaikka Raamattu valaa lapsilleen luottamusta muun muassa toteamalla ”älkää mistään murehtiko”, niin silti Raamatusta löytyy myös vastakkaisia toteamuksia, kuten ”jota Jumala rakastaa, sitä hän kurittaa”. Miten tämä olisi ymmärrettävissä? Tässä ajatuksessa viitataan kasvatustehtävään, jota Jumala harjoittaa suhteessa omiin lapsiinsa. Toteamus perustuu samaan ajatukseen, jolla luonnolliset vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Joskus lapsia on oman etunsa tähden ”kuritettava” ja kiellettävä heiltä asioita, jotka eivät ole heille hyväksi. Siksi kurituksesta sanotaankin ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhan hedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut” (Hepr. 12:11). Tässäkin asiassa, kuten elämässä yleensä on kysymys ajanjaksosta. Kaikki kestää aikansa, koska kaikella on aikansa.
Meillä on taipumus ajatella, että vaikeat olosuhteet eivät koskaan parane, tai ne muuttuvat pahemmiksi. Vastaavasti hyvän jakson ollessa valloillaan, pelkäämme sen loppuvan ja vaikeuksien vaanivan nurkan takana. Kumpikin ajatus saa sydämemme murehtimaan.
Kaikki muuttuu jatkuvasti. Joskus muutokset ovat jännittäviä, ja joskus ne ovat vaikeita. Jumala ei kuitenkaan koskaan muutu. Niin kauan kun pidämme katseemme hänessä, selviämme muutoksen kourissa ja kasvamme uskossamme. Kun Raamattu kieltää meitä kiinnittämästä sydäntämme liikaa tämän maailman asioihin, se tarkoittaa, että emme saa takertua liikaa mihinkään tässä elämässä. Muutosten maailmassa niin hyvästä kuin pahasta tulisi osata päästää ajallaan irti. Muutokset ovat lopulta Jumalan lapsille suotuisia. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo. Meidän on helpompi heittää murheemme Herran päälle, kun tiedämme, että ne kestävät vain aikansa.

Murehtiminen on turhaa
Matteuksen evankeliumin kuudes luku kertoo meille suoraan, kuinka turhaa murehtiminen on. Sanoman painavuutta lisää se, että sanat ovat itsensä Jeesuksen sanoja. Jeesus kehottaa meitä katsomaan taivaan lintuja ja eläimiä. Linnut ja eläimet eivät stressaa kuukausipalkasta tai laskuista, mutta kuitenkin Jumala huolehtii heistä ja he saavat ruokansa ajallaan. Jeesus vakuuttaa, että taivaallinen isämme tietää, mitä me tarvitsemme ja sanoo, että hän on luvannut antaa sen meille. Miksi siis murehtia? Luvun lopussa Jeesus paljastaa murehtimisen perimmäisen ongelman. Me murehdimme, pelkäämme ja olemme huolissamme, koska tärkeysjärjestyksemme on väärä. Meitä kehotetaan etsimään ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan ja sen kautta luottamaan siihen, että hän antaa ajallaan kaiken muun mitä me tarvitsemme elääksemme tyytyväistä elämää.
Raamatun neuvo murehtijalle on, että kullekin päivälle riittää omat murheensa. Murheita tulevaisuudesta ei siksi tulisi kasata itsellensä liikaa. Murheita saisi kantaa vain sen verran kuin yhden päivän haasteet vaativat. Selviämme kyllä yhden päivän murheista, mutta parhainkaan murehtija ei selviä kuukausien tai jopa vuosien murheiden vuoresta.

RV-lehti, Palmin pähkinä, tammikuu 2019