Maksoiko liikaa? Ilmestynyt!

Albanian avautuminen on ehkä lähihistoriamme innostavin esimerkki lähetystön menestytyksestä Euroopassa. Kun maa avautui 1990-luvun alussa, lähetysinnostus oli suurta. Albaniaan asettui asumaan monia lähettejä ympäri maaileri puolilta maailmaa, myös Suomesta.

Jyrki ja Anne Palmin tarina on kertomus siitä, kuinka kaikki alkoi. Listaan voisi lisätä kymmenien muiden suomalaislähettien nimet, jotka tulivat jatkamaan työtä Albaniassa. Albanian esimerkki rohkaisee uskomaan, että mikä tahansa maa voi avautua evankeliumille eikä Jumalalle mikään ole mahdotonta.

Kirja sisältää kuusi kertomusta, joista yksi on Palmien tarina (aikashop.fi)

"Rajan näkyessä pakokauhu on vallata mielen. Satoja albanialaisia on painautuneena raja-aitaa vasten. Jotkut seisovat toistensa harteilla ja yrittävät kivuta viisimetrisen aidan yli. Kreikkalaiset rajavartijat tökkivät pitkillä kepeillä pakoa yrittäviä ihmisiä ja huutelevat heille jotain. Meistä se näyttää kamalalta, mutta albaaneja asia tuntuu vain huvittavan aidan toisella puolella. Aivan kuin tämä kaikki olisi heille vain hauskaa leikkiä rajavartijoiden kustannuksella.

Rajaviranomaiset hämmästelevät nuorta pellavapäistä perhettä, joka haluaa Albaniaan. Sellaista näkyä ei näe joka päivä. Suuret rautaportit on köytetty yhteen rautakettingillä.

– Oletteko aivan varmoja, että haluatte rajan tuolle puolen?

– Totta kai, mehän olemme lähetyssaarnaajia!

Näin tuumii elämänsä ensimmäisellä lähetysmatkallaan oleva nuori ja innokas, vain kaksikymmentäkuusivuotias suomalainen lähetystyöntekijä.

Passien ja asiakirjojen tarkastuksen jälkeen portit avataan. Auto etenee ihmismassaan, ja rajavartijoilla on täysi työ porttien sulkemisessa niin, ettei kukaan livahda rajan toiselle puolelle.

Olenko aivan hullu? Kaikki nämä haluavat täältä pois ja minä haluan viedä perheeni tänne asumaan. Tänne me varmasti jäämme ja kuolemme, ikinä emme pääse täältä pois! Nuori perheenisä ei kuitenkaan sano ajatuksiaan ääneen.

Rautaketju ja suuri munalukko napsahtaa kiinni. Albanialaisten hämmästys on vielä suurempi, ja automme ympäröidään nopeasti. Jotkut makaavat auton katolla, ja kattoluukusta tunkeutuu anovia käsiä yrittäen saada jotain irtainta, rahaa, purkkaa tai mitä tahansa vierailta tulijoilta.

Kun paperit on viimein tarkastettu, alkaa jännittävä matka kohti pääkaupunkia. Kartan mukaan välimatka rajalta Tiranaan ei ole hirvittävän pitkä, mutta siinä vaiheessa ei vielä ollut selvää, että siihen kuluisi koko päivä..."

Lasisen lapsuuden jäljet

Alkoholismi on monen perheen synkkä salaisuus, jota hävetään enemmän kuin mitään muuta. Häpeän päälle pystytetään kiiltävän perhe-elämän kulissit. Kukaan ei saa nähdä, millainen tilanne oikeasti on. Perheen sisällä saatetaan riidellä juomisesta päivittäin, mutta kun läheiseltä kysytään kuulumisia, annetaan ymmärtää, että kaikki on hyvin.

Kulissit rakennetaan taitavasti. Koti on viimeisen päälle laitettu ja pihassa on hienot autot. Siinä missä kulisseilla halutaan hämätä ulkopuolisia, huijataan niillä myös itseä. Normaalin elämän ulkoisilla korjauspalasilla paikataan tunnetta siitä, että elämä on kaikkea muuta kuin normaalia. Lapsi alkaa suojella alkoholistia – ja samalla itseään – tilanteilta, joissa on riski paljastumiselle.

Alkoholismista ei puhuta ulkopuolisille, mutta ei siitä yleensä puhuta perheen sisälläkään. Asiasta riidellään, mutta siitä ei puhuta. Puhuminen tarkoittaisi ongelman myöntämistä, ja ongelman myöntäminen tekisi siitä totta. Siksi on helpompaa olla vain hiljaa.

Puhumattomuus istuu alkoholistiperheissä todella tiukassa. Vaikka viikonloput saattavat täyttyä vakavista väkivaltatilanteista, perheen lapsille ongelmista ei puhuta. Lapset kuitenkin tiedostavat, että asiat ovat pielessä. Puhumattomuus luokin pelkästään epätietoisuutta: meidän perheemme on jotenkin outo, näistä asioista ei saa puhua. Tätä kautta myös perheen lapset alkavat hävetä.

Lapsella, jonka kotona läheiset aikuiset käyttävää liikaa päihteitä, on monesti kiistaton avun ja tuen tarve. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyviä ihmissuhteita, kannustusta ja apua selvitä arkipäivän haasteista. Hän ei kuitenkaan aina saa tarvitsemaansa apua. Tämä johtuu siitä, että meillä on taipumus puhua asioista vain aikuisten ehdoilla ja jättää lapsen näkökulma huomioimatta.

Lapset eivät itsekään aina puhu ongelmistaan – etenkään, jos ne ovat kodin ja omien vanhempien ongelmia. Lapset ovat hyvin uskollisia vanhemmilleen, eivätkä vanhemmat itsekään aina myönnä ongelmiensa olemassaoloa. Läheiset ja ammattiauttajat voivat hekin kokea itsensä voimattomiksi ollessaan epävarmoja siitä, mistä oikein on kyse ja mitä he voisivat asialle tehdä.

Alkoholinkäytöstä ja sen vaikutuksista lapseen on hyvä hankkia tietoa. Sitä on onneksi tänä päivänä jo paljon ja helposti saatavilla. Vanhemmat voivat myös pyrkiä hallitsemaan paremmin omaa alkoholinkäyttöään. Alkoholia nautittaessa onkin aina otettava lapsen näkökulma huomioon. Hänelle on oltava hyvänä esimerkkinä ja opetettava oikeanlaista suhtautumista alkoholiin. Alkoholiasioiden ohella vanhempien on syytä ottaa huomioon myös lapsuuteen liittyvät yleiset toimintaedellytykset ja kasvuehdot. Alkoholinkäyttö perheessä on eräs niihin voimakkaasti vaikuttava seikka.

Jos vanhemmilla on alkoholiongelmia, on tärkeää, että lasta ei sotketa niihin mukaan. Jeesus puhui erittäin vakavasti lapsuuden turmelemisesta ja se tulisi ottaa todesta. Lapsen on saatava kokea lapsuus, johon ei kuulu hänen henkinen ja toiminnallinen ahdistus. Lasta auttaa se, että vanhemmat kohtaavat omat pulmatilanteensa, saavat tukea ja hoitavat asiansa kuntoon.

Mihin lähetysjärjestöä tarvitaan?

 Lähetysjärjestö organisaationa saatetaan kokea seurakunnissa etäiseksi, vaikka yhteistyötä pyritään tekemään parhaalla mahdollisella tavalla. Seurakunta voi tästä huolimatta kokea pärjäävänsä paremmin yksin tai itsenäisesti. 
Lähetysjärjestöllä on kuitenkin keskeinen rooli lähetystyössä. Se tarjoaa rakennetta, tukea ja strategista koordinointia parhaan lopputuloksen varmistamiseksi. Tässä tärkeimpiä syitä, miksi lähetysjärjestö seurakunnan tukena on korvaamaton: 
Strateginen suunnittelu ja koordinointi. Lähetysjärjestöt helpottavat työn suunnittelua ja varmistavat, että lähetystyö on hyvin koordinoituja ja linjassa yhteisten tavoitteiden kanssa. Näin vältetään päällekkäisiä toimintoja ja varmistetaan resurssien tehokas käyttö. Fidalla on tarjota käytännönläheinen strategiatyökalu seurakuntien lähetystyön suunnitteluun.
Resurssien mobilisointi. Nykyisin vain harva seurakunta pystyy yksin kannattamaan kokonaista lähettiperhettä. Lähetystyö vaatiikin usein huomattavia resursseja, kuten taloudellista tukea, lähtijöitä ja lähettäjiä. Tässä lähetysjärjestöt tarjoavat tukea yhteisten resurssien löytämiseen. 
Koulutus ja tuki. Lähetysjärjestöt tarjoavat koulutusta ja henkistä tukea läheteille ja varustavat heitä tuleviin tehtäviin. Esimerkiksi Fidan Care tiimi tarjoaa tukea varmistaen, että lähetit ovat hyvin valmistautuneita kohtaamaan erilaiset kulttuurit ja perheen arkeen liittyvät haasteet.
Riskienhallinta ja turvallisuus. Lähetystyötä tehdään alueilla, joilla työ sisältää riskejä ja epävarmuustekijöitä. Lähetysjärjestöllä on tärkeä rooli tällaisessa riskienhallinnassa. Fida laatii maakohtaiset turvallisuussuunnitelmat, ohjaa matkustusturvallisuudessa ja auttaa kriisitilanteista selviämisestä. Näillä toimenpiteillä pyritään turvaamaan lähetystyöntekijöiden kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Kulttuurisensitiivisyys. Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen ja kunnioittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Lähetysjärjestöillä on usein asiantuntemusta kulttuurienvälisestä viestinnästä ja tuntemuksesta, mikä auttaa lähetystyöntekijöitä menestymään ja minimoimaan kulttuuriset väärinkäsitykset.
Pitkäaikainen kestävyys. Vastuullinen lähetystyö ei ole vain pyrähdys lähetyskentällä. Järjestöt edistävät lähetystyön kestävyyttä kehittämällä pitkän aikavälin strategioita. Ne luovat suhteita paikallisiin yhteisöihin, lisäävät luottamusta ja varmistavat, että työn vaikutus kestää alkuvaiheen jälkeen vielä pitkään.
Verkostoituminen ja yhteistyö. Lähetysjärjestöt toimivat verkostoitumisen ja yhteistyön solmukohtina eri kenttien ja muiden toimijoiden välillä. Esimerkiksi Fidalla on erittäin laaja maailmanlaajuinen kumppanuusverkosto.
Vastuullisuus ja arviointi. Läpinäkyvyys, avoimuus ja säännölliset arvioinnit auttavat mittaamaan lähetystyön vaikutusta ja tunnistamaan parannettavia alueita.
Sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin. Globaalit olosuhteet, poliittinen ilmasto ja taloudelliset haasteet, voivat muuttua nopeasti. Lähetysjärjestöllä on joustavuutta sopeutua näihin muutoksiin ja varmistaa, että lähetystyö pysyy tehokkaana muuttuvassa maailmassa.

Hyvä - paha kehitysyhteistyö

 Joskus kristillisissä piireissä kuulee kysyttävän ”miksi kehitysyhteistyötä ja humanitääristä avustusta pitää tehdä, eikö riittäisi pelkkä evankeliumin julistus?”. Kysymys on relevantti ja ansaitsee vastauksen. Pelkästään jo kristillinen velvollisuusetiikka riittäisi perusteluksi, mutta pureudumme aiheeseen syvemmin tässä artikkelissa.

Kehitysyhteistyöstä riittää intohimoja ja erityisesti eduskuntavaalien lähestyessä aihe noussee politikkojen huulille vaaliaseena. Joidenkin mielestä kehitysapuun sijoitetut rahat ovat pois oman maan kansalaisilta ja päätyvät vääriin käsiin, jopa ”heimopäällikköjen taskuun.” 

Ihmisiltä tuntuu herkästi unohtuvan, että tellus-pallomme on yhteinen ja kaikki maailmassamme vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi kiistämätön ilmastonmuutos Itä- ja Keski-Afrikassa on ajanut kymmenet miljoonat ihmiset nälkä- ja vesikriisiin. Afrikan sarvessa nälkään kuolee ihmisiä joka minuutti. Äidit ruokkivat lapsiaan villihedelmillä ja monet koulut ovat tyhjillään, koska lapset ovat etsimässä vettä. Esimerkiksi Keniassa on laajoille alueille julistettu kuivuuden vuoksi katastrofitila, paimentolaisten karja menehtyy kuivuuteen ja kasvit kuolevat. Voimmeko ajatella, että kaikki tämä ei kosketa meitä millään tavalla? Pärjätköön omissa oloissa! Kiistämätön fakta on, että ilmastopakolaisuus on jo nyt tosi asia ja voi yllättää eurooppalaiset hyvinkin pian.

Kehitysyhteistyö ei välttämättä ole kallista. Varsinkin kansalaisjärjestöjen, kuten Fida Internationalin tekemä työ on hyvin kustannustehokasta. Fida on kouluttanut paikallisia työntekijöitä ohjaamaan ja opettamaan elinolosuhteiden kohentamista. On opetettu veden puhdistamista, karjan kasvattamista, koulunkäynnin merkitystä, on annettu terveysvalistusta ja opetettu jopa puiden istuttamista. Yksi aavikoitumisen syitä onkin puunkaato. Puita pitäisi istuttaa enemmän kuin niitä kaadetaan. Kenian pinta-alasta 80 % on kuivaa. Valtion tavoite on istuttaa miljardi uutta puuta vuoteen 2030 mennessä, mutta toteutus takkuaa.

Monen kyläyhteisön elinolot kohdemaissa ovat parantuneet uhraamatta senttiäkään rahaa ihmisten taskuun. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita niin sanottu ”table bank” -koulutus, jossa kyläyhteisöä opetetaan perustamaan oma pankki. Kyläläiset sijoittavat pankkiin säännöllisesti, josta voi sitten lainata rahaa esimerkiksi vuohen tai kanan ostoon. Tämä antaa mahdollisuuden ihmisille itse päättää, kuinka he haluavat olojaan kohetaan, eikä ohjaus tule ulkoapäin. Tällä tavalla ihmiset ovat päässeet elämän syrjään kiinni, perustaneet kanaloita, viljelyspalstoja, kyläkauppoja ja karjan kasvattamoita.

Fidan työn yksi menestystekijä on paikalliset kirkkokuntakumppanit, jotka ovat omaksuneet hyvän tekemisen periaatteet oman teologiansa pohjalta. Jeesuksen esimerkki ruokkia nälkäiset ja vertaus laupiaasta samarialaisesta ovat kiistämättömiä todisteita kristillisen velvollisuusetiikan periaatteista, ne ohjaavat kristittyjen tekoja tänä päivänä. Usko ilman tekoja on kuollut!

Minustako mimmikummi?

 Voiko viisikymppinen mieskin olla mimmikummi? Tottakai voi, minä ainakin! Lähdin heti ensimmäisten joukossa tukemaan mimmejä. Mutta miksi? Olen iloinnut siitä, että Fida on yleensä heikoimpien puolella ja erityisesti niiden, jotka eivät pysty puolustamaan omia etujaan. 

Maailma on kylmä ja julma paikka erityisesti köyhimpien maiden tytöille. UNESCOn arvoin mukaan maailmassa on 129 miljoonaa tyttöä, jotka eivät käy koulua. Tämän lisäksi monen tytön koulutie päättyy alakouluun lapsiavioliiton tai muiden velvollisuuksien takia. 

Ihmiskaupan uhreista suurin osa on nuoria tyttöjä ja jopa lapsia. Raaka rikolliskoneisto käyttää hyväkseen tyttöjen hädänalaista asemaan, monen sulkiessa silmänsä tältä karulta todellisuudelta.

Ihmiskaupan kohteeksi joutumisella on lapsen kannalta hyvin kauaskantoiset vaikutukset. Hyväksikäytön vuoksi ihmiskaupan uhreiksi joutuneet lapset ovat tavallisesti hyvin traumatisoituneita, mikä vaikuttaa heidän kehitykseensä merkittävästi. Mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena syntynyt, hyvin nuorena koettu raskaus voi olla lapselle jopa hengenvaarallinen terveysriski. Ihmiskaupan uhriksi joutumisen seurauksena lapset jäävät todennäköisesti vaille koulutusta. Pahimmillaan lapsikaupan uhrit joutuvat kasvamaan hyvin turvattomassa ympäristössä vailla tasapainoiseen kehitykseen tarvittavaa hoivaa ja huolenpitoa.

Mimmikummina omalta pieneltä osaltani autan maailman tyttöjä siten, että tytöt pääsevät kouluun ja nuoret naiset saavat ammatin. Lapsiavioliitot, silpominen ja koulukeskeytykset vähenevät. Tyttöjen oikeudet maailmalla paranevat ja hätäapu tavoittaa lapset katastrofien keskellä. 

Yhden tytön suuri unelma voi toteutua minun pienellä tuellani osoitteessa www.fida.info/mimmikummi

GA

 Monet lähetysjärjestöt, mukaan lukien Fida International on luopunut teltantekijä nimikkeestä ja siirtynyt käyttämään GA-termiä. Fidassa uskotaan, että GA on tulevaisuuden valtavirtaa lähetystyössä. Yhä useammat lähetystyöhön valmistautuvat ovat tietoisia siitä, että heidän kotiseurakuntansa taloudelliset resurssit ovat hyvin rajalliset. Sen varaan, että seurakunnat pystyisivät rahoittamaan lähetystyön ei välttämättä pysty tulevaisuutta suunnittelemaan. Tästä syystä monet lähetysnäkyä kantavat henkilöt suuntautuvatkin jo varhaisessa vaiheessa hankkimaan itsellensä ammatin, joka mahdollistaa heidän sijoittumisensa globaaliin toiminta- ja työympäristöön. Maailman ollessa enemmän ja enemmän globaali, yhä useammalla on mahdollisuus sijoittua kansainväliseen työympäristöön ja valita työntekovaltioksi jokin kohde Suomen ulkopuolella. Kristillisessä lähetystyössä GA-työ on avainasemassa maailman muuttuessa. Eri alojen ammattilaisia tarvitaan globaalissa työympäristössä ja monikansallisissa yhtiöissä. Toisaalta myös lisääntynyt etätyö mahdollistaa työteon mistä tahansa maailmasta. Esimerkiksi myyntityötä voi tehdä toisesta maasta ja se mahdollistaa asumisen erilaisessa kulttuuriympäristössä.

 

Lähetystyö on siis palaamassa siihen formaattiin, jolla se alkoikin. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat niin sanottuja teltantekijöitä. Paavali piti kunnia-asianaan, että ei olisi seurakunnille taloudellisesti rasitteena ja halusi turvata oman elantonsa telttoja valmistamalla. Siihen aikaan teltan tekeminen oli hyvää liiketoimintaa ja Paavali oli alan ammattilainen. Telttoja tarvittiin jatkuvasti, koska niissä asuttiin. Samalla tavalla voisi ajatella, että tämän päivän vastaava ammatti on talonrakentaja, kiinteistönvälittäjä tai kiinteistösijoittaja. Periaate on se, että tällaista työtä tekemällä voi itse ansaita oman palkkansa. Ansaintatyön vaikutuspiirissä kyseinen henkilö puolestaan toteuttaa kutsumustaan. Yksi syy lähetystyön murrokseen on myös se, että nykyisin vain muutamaan maahan voi saada lähetystyöntekijän viisumin. Päästäkseen sisään tiettyihin maihin tai kulttuureihin, lähetystyöntekijän on yksinkertaisesti mentävä kohteeseen oman ammattinsa kautta.

 

Seurakuntien tulisi nähdä tämä työmuoto yhtä tärkeänä lähettämisen väylänä kuin niin sanottu perinteiseen lähetystyöhön lähettäminen. Kysymyksessä on missio, jossa seurakunnat lähettävät globaaleja ammattilaisia monimuotoiseen lähetystyöhön ammattien ja yritystoiminnan kautta erityisesti saavuttamattomien ja vaikeasti tavoitettavien ihmisryhmien pariin ja suurkaupunkeihin. Työssään GA-työntekijä elää oman kulttuurinsa ulkopuolella. Hänen tavoitteenaan on tavoittaa evankeliumilla asuinkulttuurinsa ihmisiä. Asuinpaikassaan GA-työntekijää ei mielletä “uskonnon lähettiläänä”. Kuitenkin kutsumuksensa, motivaationsa ja koulutuksensa puolesta hän on lähetystyöntekijä.

GA-työntekijän palkan maksaa kokonaan tai osittain muu työnantaja kuin lähetysjärjestö.

Päämääränä kuitenkin on, että Globaaleilla ammattilaisilla olisi tulevaisuudessa keskeinen rooli Suomen helluntaiseurakuntien ja Fidan toteuttamassa monimuotoisessa lähetystyössä.

Näistä syistä GA-työhön satsataan tulevaisuudessa voimavaroja. Fida haluaa järjestää yhdessä seurakuntien kanssa relevanttia koulutusta GA-työstä kiinnostuneille. Jo nyt kentällä oleville GA-työntekijöille järjestetään yhteisiä seminaareja ja tapaamisia kohdemaissa. Kaikki GA-työntekijät ovat nyt ja tulevaisuudessa Fidan lähettituen parissa osallistuen lähtö- ja kenttäperehdytyksiin, mentoritukeen ja alueellisille Fida-päiville muiden lähettien kanssa. Lähettävät seurakunnat tukevat GA-lähettejä henkisesti, hengellisesti, työnohjauksellisesti ja mahdollisuuksien mukaan taloudellisesti niissä kuluissa, jotka syntyvät hengellisen työn tarpeista.

Ihmeet ja merkit lähetystyössä

Jo lähetystyön alkuajoista alkaen ihmeet ja merkit ovat olleet olennainen osa lähetystyötä. Apostolien kautta tapahtuneet ihmeet saivat kokonaisia kaupunkeja kääntymään kristinuskoon. Näin tapahtui muun muassa Maltalla. Raamatun mukaan kaikki saaren sairaat tulivat Paavalin rukoiltavaksi ja saivat avun. Kaikki alkoi suuresta ihmeestä, kun haaksirikkoutunut Paavali lämmitteli nuotiolla ja pudisti kädessään riippuvan käärmeen pois tulematta myrkytetyksi.

Nykyään ihmeisiin suhtaudutaan skeptisesti. Parantumisihmeitä on tutkittu ja joidenkin tutkimusten mukaan kukaan ei olisi koskaan parantunut. Evankeliumin julistus ilman ihmeitä ja merkkejä vie kuitenkin pohjan pois lähetystyöltä. Vaikka ihmeet ja merkit eivät missään tapauksessa ole lähetystyön ydintä, ei lähetystyötä voi olla ilman tämän kaltaista ilmentymää.

Apostolien toimintaan kuului niin sanottu kokonaisvaltainen evankeliumin julistus sisältäen sanoman Jeesuksesta, joka pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä. 

Jeesuksen apostoleille antamaan valtuutukseen ei näytä liittyvän mitään rajoituksia. Matteus sanoo, että hän antoi heille vallan parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja. Tämä ulottui jopa kuolleitten herättämiseen. Tarkkaan ottaen tämä valta annettiin tietylle ihmisryhmälle tiettynä aikana. Meidän ei pidä olettaa, että meille on annettu täsmälleen samanlainen valta, silti Jeesuksen lähettäessä 72 opetuslasta, heidätkin lähetettiin samantyyppisen vallan saattamana. Tämä viittaa lähettämisen ja valtuutuksen voimaan, kun missiona on evankeliumin julistus. Samalla kun Jeesus lähettää, hän muistuttaa, että pelastus on tärkeämpi asia, kun parannetuksi tuleminen. Lisäksi hän muistuttaa, että enemmän tulisi iloita nimestä elämän kirjassa, kuin siitä, että ihmeet ja merkit seuraavat julistusta.

Lähetyskäskyssä huomaamme, että vaikka käsky mennä kaikkeen maailmaan annettiin ensin yhdelletoista opetuslapselle, niin lupaus sitä seuraavista merkeistä annettiin kaikille uskoville. Hyvän sanoman eteenpäin viemistä ei siis uskottu pelkästään apostoleille, vaan kaikille, jotka tulisivat uskoon heidän työnsä kautta ja samat merkit seuraisivat myös näitä uusia uskovia heidän saarnatessaan evankeliumia.

Ilosanoma, jota opetuslasten tuli saarnata kaikessa maailmassa, oli se, että Jeesus kuoli meidän syntiemme edestä ja että me pelastumme häneen uskomalla. Ihmeet ja merkit annettiin vahvistamaan pelastuksen sanomaa. Oikein ymmärrettynä Raamattu ei viittaa siihen, että kaikkia kristittyjä käytettäisiin samalla tavalla parantamaan sairaita tai poimimaan myrkyllisiä käärmeitä. Jeesus vain yksinkertaisesti sanoo, että tällaiset ja monet muutkin merkit seuraavat hänen palvelijoitaan, kun he menevät kaikkeen maailmaan ja saarnaavat evankeliumia

Usein ihmeet näyttävät tapahtuvan siellä, missä niitä tarvitaan ja halutaan nähdä. Monessa kulttuurissa evankeliumi täytyy todistaa voimatekojen kautta. Se todistaa omalta osaltaan, että elävä Jumala on elävä Jumala, voimakkaampi kuin epäjumalat ja ainut oikea Jumala.

Unohdetut

Vaikka historia on opettanut eurooppalaisia tavalla ja toisella, niin silti suuri epäinhimillisyyden tragedia näyttäytyy edessämme julmin kasvoin. Asenteet rasismiin ja syrjintään eivät valistuksesta huolimatta ole saaneet suurta muutosta aikaan. Nuo unohdetut ja yhteiskunnan ulkopuolelle työnnetyt hylkiöt ovat tulleet pysyväksi piikiksi eurooppalaiseen hyvinvointilihaan. Jäisellä kadulla kerjäävä romani suistaa omatuntomme ongelmiin ja jakaa mielipiteet moneen leiriin. Keskustelumme pyörii helposti sen ympärillä, onko oikein antaa kerjäävälle lantti? Tukeeko antaminen järjestelmällistä rikollisuutta, vai onko se sittenkin hyvä teko? 

Kokonaan toinen tarina on niiden katulasten kohtalo, jotka kerta toisensa jälkeen etsivät yösijaa Timisoaran viemäriverkostosta. Tai ne perheet, jotka kaupungin virkamiesten toimesta on ajettu taajamasta mukanaan muovirulla, josta voi kyhätä itselleen hökkelin metsään. 
Kyse ei siis ole kerjäläisongelmasta, vaan Itä-Euroopan romaneista, jotka asuvat hevosenlannasta ja savesta kyhätyissä hökkeleissä sähkölinjojen alla kylmillä takamailla. 

Ihmisen taipumus vaikeassa asiassa on siirtää vastuun pallo instanssilta toiselle. Näin on toki käynyt myös romanikerjäläiskysymyksessä. EU syyttää Romanian valtiota, Romania EU:ta ja jäsenmaat toisiaan. Käytännössä auttavaa kättään osoittavat vain kolmannen sektorin järjestöt ja seurakunnat, joiden resurssit ovat rajalliset. Työ kuitenkin kannattaa, koska suuret muutokset ja vyöryt ovat usein lähteneet yhden ihmisen näystä ja halusta tehdä muutos. Voimme muuttaa maailman paremmaksi paikaksi, jos aidosti välitämme tosistamme!
Kaikissa suurissa kysymyksissä pitäisi loppujen lopuksi tulla sen peruskysymyksen ääreen, mitä minä voin tehdä toisten hyväksi? Menemättä sen syvempään teologiaan, voimme todeta Jumalan itsensä asuvan kärsivässä ihmisessä ja odottavan reaktioamme. 

Itse kuljen jatkuvasti kärsivän ja apua tarvitsevan ohi, mutta jospa edes seuraavalla kerralla osaisin auttaa!

Nyt tarvitaan visionäärejä

Yrittäjissä ja lähetyssaarnaajissa on jotain samaa. He uskovat tehtäväänsä ja ovat periksi antamattomia näyn ihmisiä. Historiamme on täynnä uskomattomia tarinoita siitä, kuinka näyn valtaamat ihmiset ovat lähteneet ja menestyneet. Heidän työnsä kautta on syntynyt miljoonien jäsenten kirkkokuntia ja menestyviä yrityksiä.

 

Visionäärisyys alkaa usein jo lapsena tai nuorena. Kantavana ajatuksena nuorten ohjaamiseen tulisi olla heidän kasvattamisensa Jumalan valtakunnalle. Tämä tarkoittaa usein sitä, että he lentävät turvallisesta pesästä ja heidän siipensä kantavat, koska heihin on uskottu. Visionääriä tulee kuitenkin ohjata. Elleivät he kuuntele muita, karahtavat heidän suunnitelmansa helposti kiville. Tästä syystä tarvitsemme uuden sukupolven näkijöitä, mutta myös ohjaavia vanhempia. 

 

Lähetystyön historia kätkee sisäänsä voimakkaita pioneerihahmoja, joita on ollut vaikea laittaa karsinaan tai raamiin. Sama liittynee yrittäjiin. Joskus nämä henkilöt ovat saattaneet olla haastavia työtovereita ja monet heistä ovat kulkeneet omia polkujaan. Edelleenkin tarvitaan persoonia ja visionäärejä. Kuitenkin heidän on osattava myös voittaa puolelleen toisten luottamus ja kyettävä rakentavaan yhteistyöhön. Vahvalla näyllä ja itsetunnolla varustettu työntekijä osaa olla sekä hyvä johtaja, että hyvä johdettava.

 

Nykyisin kristittyjen huomiosta kilpailee niin moni asia, että lähetystehtävä on saattanut jäädä vain yhdeksi pohdinnan arvoiseksi kysymykseksi muiden joukossa. Keskittyminen ihmisoikeuksiin ja poliittisiin vaikuttamismahdollisuuksiin on hyvä asia, mutta jos lähetyskäsky ei enää sytytä, on syytä huolestua. Lähetystyö ei ole rakettitiedettä, se on tavallisten ihmisten liikkeelle lähtöä. Jumala ei etsi superlahjakkuuksia, vaan ihmisiä, jotka haluavat antaa talenttinsa maailman arvokkaimpaan työhön. Lähetystyössä on vielä miljoonia mahdollisuuksia.