Joskus kristillisissä piireissä kuulee kysyttävän ”miksi kehitysyhteistyötä ja humanitääristä avustusta pitää tehdä, eikö riittäisi pelkkä evankeliumin julistus?”. Kysymys on relevantti ja ansaitsee vastauksen. Pelkästään jo kristillinen velvollisuusetiikka riittäisi perusteluksi, mutta pureudumme aiheeseen syvemmin tässä artikkelissa.
Kehitysyhteistyöstä riittää intohimoja ja erityisesti eduskuntavaalien lähestyessä aihe noussee politikkojen huulille vaaliaseena. Joidenkin mielestä kehitysapuun sijoitetut rahat ovat pois oman maan kansalaisilta ja päätyvät vääriin käsiin, jopa ”heimopäällikköjen taskuun.”
Ihmisiltä tuntuu herkästi unohtuvan, että tellus-pallomme on yhteinen ja kaikki maailmassamme vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi kiistämätön ilmastonmuutos Itä- ja Keski-Afrikassa on ajanut kymmenet miljoonat ihmiset nälkä- ja vesikriisiin. Afrikan sarvessa nälkään kuolee ihmisiä joka minuutti. Äidit ruokkivat lapsiaan villihedelmillä ja monet koulut ovat tyhjillään, koska lapset ovat etsimässä vettä. Esimerkiksi Keniassa on laajoille alueille julistettu kuivuuden vuoksi katastrofitila, paimentolaisten karja menehtyy kuivuuteen ja kasvit kuolevat. Voimmeko ajatella, että kaikki tämä ei kosketa meitä millään tavalla? Pärjätköön omissa oloissa! Kiistämätön fakta on, että ilmastopakolaisuus on jo nyt tosi asia ja voi yllättää eurooppalaiset hyvinkin pian.
Kehitysyhteistyö ei välttämättä ole kallista. Varsinkin kansalaisjärjestöjen, kuten Fida Internationalin tekemä työ on hyvin kustannustehokasta. Fida on kouluttanut paikallisia työntekijöitä ohjaamaan ja opettamaan elinolosuhteiden kohentamista. On opetettu veden puhdistamista, karjan kasvattamista, koulunkäynnin merkitystä, on annettu terveysvalistusta ja opetettu jopa puiden istuttamista. Yksi aavikoitumisen syitä onkin puunkaato. Puita pitäisi istuttaa enemmän kuin niitä kaadetaan. Kenian pinta-alasta 80 % on kuivaa. Valtion tavoite on istuttaa miljardi uutta puuta vuoteen 2030 mennessä, mutta toteutus takkuaa.
Monen kyläyhteisön elinolot kohdemaissa ovat parantuneet uhraamatta senttiäkään rahaa ihmisten taskuun. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita niin sanottu ”table bank” -koulutus, jossa kyläyhteisöä opetetaan perustamaan oma pankki. Kyläläiset sijoittavat pankkiin säännöllisesti, josta voi sitten lainata rahaa esimerkiksi vuohen tai kanan ostoon. Tämä antaa mahdollisuuden ihmisille itse päättää, kuinka he haluavat olojaan kohetaan, eikä ohjaus tule ulkoapäin. Tällä tavalla ihmiset ovat päässeet elämän syrjään kiinni, perustaneet kanaloita, viljelyspalstoja, kyläkauppoja ja karjan kasvattamoita.
Fidan työn yksi menestystekijä on paikalliset kirkkokuntakumppanit, jotka ovat omaksuneet hyvän tekemisen periaatteet oman teologiansa pohjalta. Jeesuksen esimerkki ruokkia nälkäiset ja vertaus laupiaasta samarialaisesta ovat kiistämättömiä todisteita kristillisen velvollisuusetiikan periaatteista, ne ohjaavat kristittyjen tekoja tänä päivänä. Usko ilman tekoja on kuollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti