perjantai 27. joulukuuta 2019

Turhautumisesta tuloksiin

Turhautuminen on yksi parhaista tunteista muutoksen mahdollisuuteen. Kun jokin asia on tarpeeksi kauan aiheuttanut tuskaa ja harmitusta, tulee eteen muutoksen pakko. Kun kärsimys saavuttaa lakipisteen, muutosta ei voi enää pysäyttää. Kaikkea tätä edeltää turhautuminen. Turhautuminen on hyvä asia. Se voi siis olla paras muutosagentti, kun sen valjastaa hyvää tarkoitusta varten.
Myös yhteiskunnallinen turhautuminen voi saada ihmeitä aikaan. Hiljattain Suomessa vieraillut rauhannobelisti Denis Mukwege kertoi Kongon kansan turhautumisesta jatkuvaan riistoon, murhiin ja raiskauksiin. Tämä turhautuminen on johtanut kansainvälisen huomion kiinnittymiseen Kongon tilanteeseen, joka toivottavasti saa aikaan pysyvän muutoksen Kongossa.
Muita hyviä turhautumisen syitä voisi olla esimerkiksi kirkkokuntien passiivisuus evankeliumin levittämiseen, materialismin lisääntyminen ja kaikenlainen innostuneisuuden puuttuminen. Lähetysinnostuksen puuttuminen viestii itsekeskeisestä elämäntavasta, joka saa huomion kiinnittymään yhteisestä hyvästä omaan hyvinvointiin. Kaiken tämän lisäksi voimme turhautua myös epäoikeudenmukaisuuteen, syrjintään, rakkaudettomuuteen ja kristillisten arvojen hylkäämiseen.
Myös henkilökohtainen turhautuminen on tarpeellinen tunne. Sen viesti on ”nyt riittää, asioiden on muututtava!” Omassa elämässämme ja elintavoissamme saattaa olla taipumuksia, jotka eivät muutu kuin perusteellisen turhautumisen kautta. Muutoksen on kaikella tavalla hyvä alkaa omasta itsestä. Toista on vaikea saada muuttumaan, ellei itse ensin muutu. Kuitenkin yhden ihmisen turhautuminen voi aloittaa lumivyöryn, joka muuttaa kokonaisia kansakuntia. Nyt on hyvä hetki kysyä: ”Mikä minua turhauttaa?”
Pääkirjoitus Fida-lehti 04/2019