Tragedian tulisi yhdistää myös kirkkoja
On suorastaan absurdia, kuinka kirkot käyttävät voimavaransa mainoskampanjoihin tavoittaakseen kirkosta etääntyviä ihmisiä. Viimeistään nyt olisi aika huomata, mikä on kirkkojen todellinen ja yhteinen tehtävä. Kirkot eivät tarvitse mainostoimistojen apua tehdäkseen itseään tunnetuksi apua tarvitseville ihmisille. Jos kirkot olisivat läsnä arkipäivässä, se riittäisi. Seurakuntien tulisi olla luonnollinen osa ihmisten elämää, ei vain kirkollisia toimituksia varten.
Seurakunnat ovat etääntyneet ihmisen tuskaista arkipäivästä. Kristillisen sanoman ydinhän on siinä, että Jumala itse jätti taivaan ja tuli ihmisten arkeen ja suruun. Vain eläminen ihmisen rinnalla voi vakuuttaa sanoman todenperäisyydestä. Eihän seuraajien tehtävä ole muuttunut? Kirkkohistoria on täynnä varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka johtajat ovat askarrelleet toisarvoisten kysymysten kanssa juuri silloin, kun selkeää valoa olisi tarvittu. Onko mitään opittu? Nyt kun monella on paha olla, tarvittaisiin kirkkojen ja seurakuntien sydäntä. On aika unohtaa toisarvoiset pyrkimykset ja keskittyä ihmisen hätään. Olisiko parempaa mainosta, kuin että kristityt yhdessä unohtaisivat kehälliset asiansa ja tulisivat ihmisten keskelle? Kirkoilla on paljon annettavaa. Sen sanoma ja sanoman todeksi elävät ihmiset voisivat muuttaa maamme ilmapiirin ja antaa ihmisille uskon elämään. Pimeys voisi muuttua valkeudeksi, masennus iloksi ja epätoivo toivoksi.
Herätkää kirkot, yhdistäkää voimanne ja tehkää tästä maasta onnellisten ihmisten maa!
tiistai 13. marraskuuta 2007
lauantai 3. marraskuuta 2007
KRISTITTY JA SEKSI
KRISTITTY JA SEKSI
Mahdoton yhtälö? No ei sentään. Sitä paitsi se voi toimia parhaiten juuri kristityillä. Seksi kun ei ole pelkkää lihan läiskyntää, vaan se on tunteiden kommunikointia kaikkein intiimimmässä olomuodossaan. Seksi on siis fyysistä ja henkistä läheisyyttä. Siksi avioliitossa harjoitettavaan seksiin ei liity syyllisyyttä, vaan siitä voi nauttia täysin siemauksin.
Seksistä puhuminen ei ole helppoa
Seksistä kirjoittaminen vakaille kristityille ei ole helppoa. Perinteisesti on lähdetty liikkeelle näkökulmasta; mitä uskovan ei saisi tehdä! Ei ole helppoa kirjoittaa toisestakaan näkökulmasta. Käytännön vinkkejä on vaikea antaa punastelematta, koska seksistä puhuminen ei juurikaan kuulu kristittyjen pöytäpuheisiin. On totuttu siihen, että ”kyllä luonto hoitaa.” Ja kyllähän se hoitaakin. Usein juuri aika ja kokemus ovat niitä, jotka opettavat uskovia aviopuolisoita löytämään nautinnollisen ja molempia osapuolia tyydyttävän seksielämän.
Kaksi niin erilaista
Vaikeudet syntyvät usein siitä, että molemmat osapuolet tuovat suhteeseen mukanaan oman rikkinäisyytensä. Tämän ajan rikkinäisessä maailmassa on paljon rikkinäisiä ihmisiä. Siksi avioliittoon saattaa tulla kaksi täysin erilaista ihmistä. Toinen saattaa olla ns. uskovan kodin lapsi ja toinen kaiken kokenut maailmankiertäjä. Lisäksi on paljon itsetunnollisia ongelmia ja jopa itseinhoa. Usein onkin vaikeaa rakastaa toista ehdoitta, ellei ensin pysty rakastamaan itseään. Onnellinen seksielämä rakentuukin siis hyvin monista palasista. Tasapainottomuus ei ole harvinaista kristittyjenkään keskuudessa, mutta aikaa parantumiselle toki on.
Uusi lehti kääntyy
Hyvä uutinen kaikille kristityille on, että saamme Jeesuksessa kääntää uuden puhtaan sivun elämämme kaikilla osa-alueilla, myös seksuaalisuudessa. Seksuaalisuuden alueilla koetut virheet saattavat aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää. Ahdistusta lisää usein se, että olemme asian kanssa useimmiten aivan yksin. Pelkästään avautuminen näistä asioista aiheuttaa monelle häpeää. Harva rohkenee puhua ongelmistaan sielunhoitajalle. Pelkäämme myöntää miten pitkälle olemme menneet, sillä silloin meitä voitaisiin pitää perversseinä. Emme uskalla ajatella, että henkilö, jolle pelkäämme mennä puhumaan, on saattanut itsekin käydä läpi samanlaisia ongelmia ja voisi suhtautua meihin hyvinkin ymmärtäväisesti. Tuntuu siltä, kuin juuri minä olisin aivan yksin tämän ongelman kanssa.
On ihan hyvä, että joskus joudumme kokemaan syyllisyyttä ja häpeää. Jos olemme tehneet väärin, meidän on syytäkin hävetä tekojamme. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja olemaan yhteydessä Jumalaan. Meidän tulisi pyrkiä Kristuksen kaltaisuuteen. Se on ihanteemme ja päämäärämme. Kukaan meistä ei kuitenkaan onnistu tässä. Onnistumme ainoastaan sotkemaan elämämme. Jumala on kuitenkin kehottanut meitä tulemaan pyhiksi, kuten hän itse on pyhä. Pyhäksi tuleminen ei tarkoita säkkiin ja tuhkaan pukeutumista, vaan se tarkoittaa Jeesuksen veren suojiin juoksua. Katumus ja häpeä toimivat oikeana kannustimena puhtauteen. Pahan olon pitäisi usuttaa meitä muuttamaan toimintaamme.
Ristipaineessa
Uskova elää kuitenkin teorian ja käytännön ristipaineessa. Maailman ihmiset voivat rellestää kaikessa rauhassa tuntematta mitään syyllisyyttä, mutta uskova kokee syyllisyyttä jo pelkistä likaisista ajatuksista. Yritämme lukea raamattua ja sanat pomppaavat silmillemme muistuttaen meitä syyllisyydestämme. Istumme kirkossa mieli maassa, vaikka onnistummekin hämäämään toiset leveällä hymyllämme. Rukoilemisesta ei tule mitään. Aivan kuin joku olisi rakentanut korkean muurin meidän ja Jumalan välille. Jos yritämme selvitä syyllisyydestämme unohtamalla, päädymme elämään hajottavaa kaksoiselämää. On pelottavaa, miten monet nuoret luopuvat uskostaan tyttö- tai poikaystävänsä tähden. Ristiriita kahden elämän välillä kasvaa liian suureksi. Suhteemme Jumalaan on kuitenkin tärkeämpi kuin mikään ihmissuhde.
Suurista vuorista huolimatta, seksuaaliset ongelmat ovat vain yksi niistä lukuisista tavoista, joilla saatamme rikkoa Jumalan käskyjä vastaan. Siksi uuden alku on aina mahdollinen ja menneisyyden voi rauhassa uskoa Jeesuksen sovitettavaksi.
Avioliitossako täydellistä?
Helpottavaa on tietää sekin, että edes avioliitossa seksin ei tarvitse olla täydellistä ja taivaallista. Tutustuminen toinen toisiimme ja erotiikan opettelu vaatii valtavasti vaivannäköä ja sitoutumista. Monet luulevat avioliiton olevan jatkuvaa hääyötä ja romantiikkaa. Sitä se ei ole. Onni ei synny siitä, että ollaan naimisissa; se syntyy siitä, että nähdään vaivaa suhteen lujittamiseen. Molempien puolisoiden täytyy sitoutua tekemään töitä avioliiton onnistumisen eteen. Harras ja hyvä työ palkitaan parisuhteessa. Ajan mittaan avioparit oppivat myös löytämään molempia tyydyttävän seksielämän. Kun seksin paine haluaa jatkuvasti tyydytystä, avioparit oppivat enemmänkin antamaan ja tekemään puolisonsa onnelliseksi.
Sinkkunako parempi?
Jotkut ajautuvat avioliittoon vain siksi, että se tuntuu olevan seuraava looginen vaihe seurustelussa. Ja kuka enää haluaisi jäädä yksin varsinkin, kun ikä alkaa painaa? Seurakunnatkin voivat joskus olla niin perhekeskeisiä, että yksinäiset ihmiset jäävät niiden toiminnassa huomioimatta. Sinkkuja katsotaan usein alaspäin ja kohdellaan ikään kuin toisen luokan kansalaisina. Jopa heidän seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa saatetaan suhtautua epäluuloisesti. Naimattomuuden armolahjasta vitsaillaan taitamattomasti. Totuus on kuitenkin se, että sitä lahjaa ei halua kukaan! Mutta ei avioliittoon kannata mennä vain, kun joku sattuu kosimaan. Asiaa kannattaa sittenkin harkita tarkasti! Avioliitossa ja yksin elämisessä on kummassakin etunsa ja haittansa. Monesti sinkkuja kuitenkin säälitään. Ajatellaan, että heidän elämänsä on yksinäistä ja ikävää. Ei kai Paavalinkaan elämä ollut mitään yksitoikkoista ja ikävää toisen luokan elämää? Naimattomuus mahdollisti kaikki hänen evankeliumin tähden tekemänsä uroteot. Avioliittoon mennessämme meidän täytyy ennen muuta ratkaista, onko se meille paras ja sopivin vaihtoehto. Emme voi ajatella, että naimisiin ”kuuluu” mennä (edes seksin takia) ja summata koko suurta päätöstä kysymykseen ”kenen kanssa?”.
Jyrki Palmi
Lähde: Steve Ayers, Sex & Sensibility
Mahdoton yhtälö? No ei sentään. Sitä paitsi se voi toimia parhaiten juuri kristityillä. Seksi kun ei ole pelkkää lihan läiskyntää, vaan se on tunteiden kommunikointia kaikkein intiimimmässä olomuodossaan. Seksi on siis fyysistä ja henkistä läheisyyttä. Siksi avioliitossa harjoitettavaan seksiin ei liity syyllisyyttä, vaan siitä voi nauttia täysin siemauksin.
Seksistä puhuminen ei ole helppoa
Seksistä kirjoittaminen vakaille kristityille ei ole helppoa. Perinteisesti on lähdetty liikkeelle näkökulmasta; mitä uskovan ei saisi tehdä! Ei ole helppoa kirjoittaa toisestakaan näkökulmasta. Käytännön vinkkejä on vaikea antaa punastelematta, koska seksistä puhuminen ei juurikaan kuulu kristittyjen pöytäpuheisiin. On totuttu siihen, että ”kyllä luonto hoitaa.” Ja kyllähän se hoitaakin. Usein juuri aika ja kokemus ovat niitä, jotka opettavat uskovia aviopuolisoita löytämään nautinnollisen ja molempia osapuolia tyydyttävän seksielämän.
Kaksi niin erilaista
Vaikeudet syntyvät usein siitä, että molemmat osapuolet tuovat suhteeseen mukanaan oman rikkinäisyytensä. Tämän ajan rikkinäisessä maailmassa on paljon rikkinäisiä ihmisiä. Siksi avioliittoon saattaa tulla kaksi täysin erilaista ihmistä. Toinen saattaa olla ns. uskovan kodin lapsi ja toinen kaiken kokenut maailmankiertäjä. Lisäksi on paljon itsetunnollisia ongelmia ja jopa itseinhoa. Usein onkin vaikeaa rakastaa toista ehdoitta, ellei ensin pysty rakastamaan itseään. Onnellinen seksielämä rakentuukin siis hyvin monista palasista. Tasapainottomuus ei ole harvinaista kristittyjenkään keskuudessa, mutta aikaa parantumiselle toki on.
Uusi lehti kääntyy
Hyvä uutinen kaikille kristityille on, että saamme Jeesuksessa kääntää uuden puhtaan sivun elämämme kaikilla osa-alueilla, myös seksuaalisuudessa. Seksuaalisuuden alueilla koetut virheet saattavat aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää. Ahdistusta lisää usein se, että olemme asian kanssa useimmiten aivan yksin. Pelkästään avautuminen näistä asioista aiheuttaa monelle häpeää. Harva rohkenee puhua ongelmistaan sielunhoitajalle. Pelkäämme myöntää miten pitkälle olemme menneet, sillä silloin meitä voitaisiin pitää perversseinä. Emme uskalla ajatella, että henkilö, jolle pelkäämme mennä puhumaan, on saattanut itsekin käydä läpi samanlaisia ongelmia ja voisi suhtautua meihin hyvinkin ymmärtäväisesti. Tuntuu siltä, kuin juuri minä olisin aivan yksin tämän ongelman kanssa.
On ihan hyvä, että joskus joudumme kokemaan syyllisyyttä ja häpeää. Jos olemme tehneet väärin, meidän on syytäkin hävetä tekojamme. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja olemaan yhteydessä Jumalaan. Meidän tulisi pyrkiä Kristuksen kaltaisuuteen. Se on ihanteemme ja päämäärämme. Kukaan meistä ei kuitenkaan onnistu tässä. Onnistumme ainoastaan sotkemaan elämämme. Jumala on kuitenkin kehottanut meitä tulemaan pyhiksi, kuten hän itse on pyhä. Pyhäksi tuleminen ei tarkoita säkkiin ja tuhkaan pukeutumista, vaan se tarkoittaa Jeesuksen veren suojiin juoksua. Katumus ja häpeä toimivat oikeana kannustimena puhtauteen. Pahan olon pitäisi usuttaa meitä muuttamaan toimintaamme.
Ristipaineessa
Uskova elää kuitenkin teorian ja käytännön ristipaineessa. Maailman ihmiset voivat rellestää kaikessa rauhassa tuntematta mitään syyllisyyttä, mutta uskova kokee syyllisyyttä jo pelkistä likaisista ajatuksista. Yritämme lukea raamattua ja sanat pomppaavat silmillemme muistuttaen meitä syyllisyydestämme. Istumme kirkossa mieli maassa, vaikka onnistummekin hämäämään toiset leveällä hymyllämme. Rukoilemisesta ei tule mitään. Aivan kuin joku olisi rakentanut korkean muurin meidän ja Jumalan välille. Jos yritämme selvitä syyllisyydestämme unohtamalla, päädymme elämään hajottavaa kaksoiselämää. On pelottavaa, miten monet nuoret luopuvat uskostaan tyttö- tai poikaystävänsä tähden. Ristiriita kahden elämän välillä kasvaa liian suureksi. Suhteemme Jumalaan on kuitenkin tärkeämpi kuin mikään ihmissuhde.
Suurista vuorista huolimatta, seksuaaliset ongelmat ovat vain yksi niistä lukuisista tavoista, joilla saatamme rikkoa Jumalan käskyjä vastaan. Siksi uuden alku on aina mahdollinen ja menneisyyden voi rauhassa uskoa Jeesuksen sovitettavaksi.
Avioliitossako täydellistä?
Helpottavaa on tietää sekin, että edes avioliitossa seksin ei tarvitse olla täydellistä ja taivaallista. Tutustuminen toinen toisiimme ja erotiikan opettelu vaatii valtavasti vaivannäköä ja sitoutumista. Monet luulevat avioliiton olevan jatkuvaa hääyötä ja romantiikkaa. Sitä se ei ole. Onni ei synny siitä, että ollaan naimisissa; se syntyy siitä, että nähdään vaivaa suhteen lujittamiseen. Molempien puolisoiden täytyy sitoutua tekemään töitä avioliiton onnistumisen eteen. Harras ja hyvä työ palkitaan parisuhteessa. Ajan mittaan avioparit oppivat myös löytämään molempia tyydyttävän seksielämän. Kun seksin paine haluaa jatkuvasti tyydytystä, avioparit oppivat enemmänkin antamaan ja tekemään puolisonsa onnelliseksi.
Sinkkunako parempi?
Jotkut ajautuvat avioliittoon vain siksi, että se tuntuu olevan seuraava looginen vaihe seurustelussa. Ja kuka enää haluaisi jäädä yksin varsinkin, kun ikä alkaa painaa? Seurakunnatkin voivat joskus olla niin perhekeskeisiä, että yksinäiset ihmiset jäävät niiden toiminnassa huomioimatta. Sinkkuja katsotaan usein alaspäin ja kohdellaan ikään kuin toisen luokan kansalaisina. Jopa heidän seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa saatetaan suhtautua epäluuloisesti. Naimattomuuden armolahjasta vitsaillaan taitamattomasti. Totuus on kuitenkin se, että sitä lahjaa ei halua kukaan! Mutta ei avioliittoon kannata mennä vain, kun joku sattuu kosimaan. Asiaa kannattaa sittenkin harkita tarkasti! Avioliitossa ja yksin elämisessä on kummassakin etunsa ja haittansa. Monesti sinkkuja kuitenkin säälitään. Ajatellaan, että heidän elämänsä on yksinäistä ja ikävää. Ei kai Paavalinkaan elämä ollut mitään yksitoikkoista ja ikävää toisen luokan elämää? Naimattomuus mahdollisti kaikki hänen evankeliumin tähden tekemänsä uroteot. Avioliittoon mennessämme meidän täytyy ennen muuta ratkaista, onko se meille paras ja sopivin vaihtoehto. Emme voi ajatella, että naimisiin ”kuuluu” mennä (edes seksin takia) ja summata koko suurta päätöstä kysymykseen ”kenen kanssa?”.
Jyrki Palmi
Lähde: Steve Ayers, Sex & Sensibility
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)