Albanian avautuminen on ehkä lähihistoriamme innostavin esimerkki lähetystön menestytyksestä Euroopassa. Kun maa avautui 1990-luvun alussa, lähetysinnostus oli suurta. Albaniaan asettui asumaan monia lähettejä ympäri maaileri puolilta maailmaa, myös Suomesta.
Jyrki ja Anne Palmin tarina on kertomus siitä, kuinka kaikki alkoi. Listaan voisi lisätä kymmenien muiden suomalaislähettien nimet, jotka tulivat jatkamaan työtä Albaniassa. Albanian esimerkki rohkaisee uskomaan, että mikä tahansa maa voi avautua evankeliumille eikä Jumalalle mikään ole mahdotonta.
Kirja sisältää kuusi kertomusta, joista yksi on Palmien tarina (aikashop.fi)
Rajaviranomaiset hämmästelevät nuorta pellavapäistä perhettä, joka haluaa Albaniaan. Sellaista näkyä ei näe joka päivä. Suuret rautaportit on köytetty yhteen rautakettingillä.
– Oletteko aivan varmoja, että haluatte rajan tuolle puolen?
– Totta kai, mehän olemme lähetyssaarnaajia!
Näin tuumii elämänsä ensimmäisellä lähetysmatkallaan oleva nuori ja innokas, vain kaksikymmentäkuusivuotias suomalainen lähetystyöntekijä.
Passien ja asiakirjojen tarkastuksen jälkeen portit avataan. Auto etenee ihmismassaan, ja rajavartijoilla on täysi työ porttien sulkemisessa niin, ettei kukaan livahda rajan toiselle puolelle.
Olenko aivan hullu? Kaikki nämä haluavat täältä pois ja minä haluan viedä perheeni tänne asumaan. Tänne me varmasti jäämme ja kuolemme, ikinä emme pääse täältä pois! Nuori perheenisä ei kuitenkaan sano ajatuksiaan ääneen.
Rautaketju ja suuri munalukko napsahtaa kiinni. Albanialaisten hämmästys on vielä suurempi, ja automme ympäröidään nopeasti. Jotkut makaavat auton katolla, ja kattoluukusta tunkeutuu anovia käsiä yrittäen saada jotain irtainta, rahaa, purkkaa tai mitä tahansa vierailta tulijoilta.
