Kastekysymyksen kiertelyä

Kolumni

KASTEKYSYMYKSEN KIERTELYÄ

Saarnasin helluntaina radiossa Pyhästä Hengestä ja vesikasteesta. Sain yllättävästi negatiivisen palautteen kasteasian liian selkeästä esilläpidosta.
Radiossa ja mediassa on selkeät pelisäännöt. Hyviin ekumeenisiin tapoihin nimittäin kuuluu toisten näkemysten kunnioittaminen, eikä niitä tulisi julkisesti herjata. Ekumeniaa ei voi kuitenkaan olla ilman selvää tietoisuutta siitä, kuinka itse uskoo, eikä sitä tulisi pitää salassa.
Helluntailaisen vai pitäisikö sanoa raamatullisen kasteasian esilläpito, ei ole kritiikkiä luterilaista kirkkoa kohtaan! Tässä hengessä ymmärrän asian myös päinvastoin. Lapsikasteen esilläpito ei myöskään ole kritiikkiä helluntaiseurakuntia vastaan. Kastekysymyksen kiertely sen sijaan on yksi syy seurakuntiemme kasvamattomuuteen ja ihmisten epätietoisuuteen. Kääntymyksiä onneksi vielä tapahtuu, mutta koska seurakuntiemme jäsenyyteen liitytään juuri kasteen kautta moni uskoon tullut jää ulkopuolelle. Tästäkin syystä kasteasia pitäisi jatkuvasti olla esillä.
Häiriintyykö yhteiskristillinen työ, jos pidämme kasteen esillä? Yhteistyöni pappien, kirkkoherrojen ja muiden seurakuntien työntekijöiden kanssa ei ole koskaan kompastunut kastekysymykseen. Ekumeniahan perustuu luottamukseen, eikä sitä voi olla ilman selkeää omaa teologiaa. Tuntuisi ainoastaan kummalliselta, jos en helluntailaisena selkeästi seisoisi omien näkemysteni takana. Ehkä juuri sen takia voimmekin tehdä yhteistyötä ja kunnioittaa toisiamme. Yhteistyötä ei voi rakentaa, ellei ensin itse selkeästi tiedä mihin ja miten uskoo. Rakastan kristittyjen yhteyttä koko sydämestäni ja myös niitä, jotka näkevät asiat eri tavalla. Samalla iloitsen niistä, jotka voivat tuntea vastavuoroisesti yhteyttä kanssani.
Kastekokousten tulisi olla julkisia ja niissä tulisi mahdollisimman selkeästi kerrata raamatullisen kasteen perusteet. Jokaisen helluntailaisen työntekijän ja pastorin tulisi myös selkeästi sisäistää raamatullinen kaste. Heidän tulisi kyetä opettamaan sitä ja ohjaamaan kaikki uskoon tulleet viivyttelemättä kasteelle.
Itse tulin uskoon 12-vuotiaana ja halusin heti perusteellisesti selvittää kastekysymyksen. En tyytynyt yleiseen opetukseen, vaan soitin seurakunnan pastorille ja pyysin häntä opettamaan sen minulle henkilökohtaisesti. Pastori ajoi 160 kilometriä vain tullakseen kertomaan kasteesta pienelle pojalle. Vasta nyt ymmärrän uhrauksen. Olin elänyt suhteellisen siivoa elämää, mutta muistan monien vanhempien kuivanneen silmänurkkiaan, kun kastekokouksessa todistin ja tunnustin julkisesti tehneeni syntiä ja halusin jättää entisen elämän kasteen hautaan ja nousta sieltä kastettuna Jeesukseen Kristukseen. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun minut yhdessä veljeni ja parinkymmenen muun kanssa kastettiin Seinäjoen Vapaakirkossa.
On aika ryhdistyä, kerrata Jeesuksen asettaman kasteen merkitys ja olla rohkeasti helluntailainen! Siinä ei ole mitään hävettävää!

Julkaistu RV-lehdessä