Isi, kerro iltasatu!

Kolumni

ISI, KERRO ILTASATU!

Juoppoporukan iljettävä nauru ja örinä tunkeutui Joonan päähän. Sitä oli jatkunut jo noin neljä tuntia ja meno tuntui vain kiihtyvän. Joona yritti painaa tyynyä pään ympäri molemmille korville, mutta mikään ei auttanut. Se oli kuin helvetti olisi päässyt irti. Kello oli jo yksi yöllä, eikä unta ollut tullut vielä silmäystäkään. Joona oli jo kolme kertaa käynyt pyytämässä, että he lopettaisivat huutamisen ja lähtisivät kotiin.
Nyt Joonan mitta tuli täyteen. Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja marssi olohuoneeseen, potkaisi keittiön oven auki ja huusi täyttä kurkkua: ”Turpa kiinni, mä en saa nukuttua, lähtekää jo kotiin!” Pöydällä ja lattialla oli kymmeniä viinapulloja, tupakista tullut savupilvi leijui katossa, pari tyyppiä makasi velttona lattialla. Lasittuneet ja sameat silmät tuijottivat Joonaa hölmistyneen näköisinä. Hetken hiljaisuuden jälkeen joku sanoi: ”Mikä tuota poikaa oikein vaivaa?”
Samassa äiti nousi vihaisena ylös, tarttui Joonaa käsivarteen ja raahasi hänet huoneeseensa. Siellä poika sai kuulla kunniansa: ”Pitääkö sinun aina nolata meidät kaikkien ihmisten edessä? Älä enempää tule näyttämään naamaasi keittiöön. Nyt alat nukkumaan, hyvää yötä!” Ovi läimäytettiin kiinni ja valot sammutettiin. Kyyneleet alkoivat valua Joonan silmistä. Pientä poikaa pelotti. Pelon ja vihan sekaiset tunteet alkoivat velloa Joonan sisällä. Sisimmässään hän ajatteli: ”En kestä tätä enää, en halua olla täällä, minne muualle voisinkaan mennä? Tämä on yhtä helvettiä.”
Joona mietti millaista hänen luokkakavereillaan mahtoi olla. Pienessä päässä pyöri haavekuva onnellisesta perheestä, jossa aina iltaisin isä tai äiti kertoisi nukkumaan mentäessä iltasadun ja antaisi sitten lapsilleen hellän suukon otsalle. Joona ei muistanut, että hänelle olisi koskaan kerrottu iltasatua.
Juoppojen huuto keittiöstä alkoi jälleen voimistua. Joona käpertyi peittoonsa. Vielä muutamat hetket taistelua ja itkuiset silmät painuivat kiinni, väsymys voitti pienen miehen. Joona ei kuitenkaan ollut huoneessaan yksin. Enkelit lähetettiin kuivaamaan Joonan kyyneleet.
Tämä kertomus on elettyä elämää ja toistuu tänäkin iltana muodossa tai toisessa tuhansissa kodeissa. Liian monelta lapselta puuttuu turvallinen kasvuympäristö ja syli jossa voisi olla. Paljon on muutakin tuskaa. Liian paljon on riitaa, väkivaltaa ja avioeroja.
Tuoreen tutkimuksen mukaan maassamme yli viidennes 8–9-vuotiaista kärsii jonkinasteisista psyykkisistä häiriöistä. Noin 80 000 alle 15-vuotiasta lasta tarvitsee psyykkistä tukea, tutkimusta tai hoitoa. Pahimmillaan suomalaislapsilla on niin paha olla, että pako todellisuudesta psykoosin muodossa on ainoa mahdollinen ratkaisu.
Turvallinen ja rakastava perhe alkaa olla luksusta itsekkäässä ajassamme. Mitä jos tänä iltana menisit lapsesi viereen ja kertoisit hänelle iltasadun? Mihinkään tärkeämpään et voi aikaasi antaa!

Julkaistu RV-lehdessä