Mitä toivot sinusta muistettavan?

Kolumni

Mitä toivot sinusta muistettavan?

Ihmisellä on luontainen tarve jättää jälkeensä jonkinlainen perintö. Joko henkinen tai aineellinen. Siihen sisältyy vilpitön tarve testamentata jotain, mistä toisille olisi hyötyä. Siihen saattaa sisältyä myös halu tulla muistetuksi.
Mistä toivot, että sinut muistetaan?
Tavallisesti vanhemmat ovat huolissaan tulevista sukupolvista. Tänään nuoremmat ovat huolissaan väistyvistä. Poikien ja tyttärien on vaikea katsoa sitä perintöä, jonka isät ja äidit ovat heille jättämässä. Se on ristiriitainen perintö.
Ihminen voi saada elämässään paljon aikaan. Hän voi saavuttaa maat ja maan ääret. Hän voi ostaa maat ja mannut. Hän voi tienata omaisuuden ja lahjoittaa sen köyhille. Hän voi esiintyä hyväntekijänä. Kokonaan toinen asia on, mistä hänet muistetaan. Joskus vuosikymmenten ponnistelut voivat hautautua hiekkaan vain yhden pienen virheen tähden. Elämä voi pahimmillaan olla todella epäreilua.
On surullista, että presidentti Clintonia ei muisteta hänen merkittävistä saavutuksistaan, arvosanoistaan ja hyvin hoidetusta ulkopolitiikasta, vaan lankeemuksestaan. Harmillista on, että Mika Myllylää ei ensimmäiseksi muisteta saavutetuista voitoista, vaan dopingista. Ihmistirkistelijää kiinnostaa enemmän luonne, kuin lahjat. Monet urheilijat olisivat jääneet muistoon, jos he olisivat lopettaneet silloin, kun he olivat vielä huipulla. Jotkut halusivat kaiken, mutta eivät saaneet mitään. Toiset luulivat saavansa vielä lisää, mutta tavoittelivat tavoittamattomia. Jotkut taas kurottivat liian pitkälle.
Mistä toivot, että sinut muistetaan?
Meistä ketään ei tulla muistamaan suorituksistamme; kuinka paljon saimme aikaan, montako sielua voitimme, montako virkaa hoidimme tai kuinka monta palaveria istuimme. Meidät muistetaan siitä, kuinka vaelsimme!
Mikä ihmisestä sitten tekee unohtumattoman? Kovuus, lujuus vai periksi antamattomuus? Ei. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, arvokkainta hänen uskollisuutensa ja parasta hänen lempeytensä.
Mistä toivot, että sinut muistetaan? Luonteestasi sinut muistetaan!
Elämä on liian lyhyt. Sen aikana ei millään ehdi tekemään kaikkea, mitä haluaisi. Tahtoi tai ei, paljon jää tekemättä ja se on jätettävä toisten tehtäväksi. Vaikeaa tai ei, niin tulee aika, jolloin on päästettävä irti, antaa otteen irrota ja tulla korvattavaksi. Kun työ on tehty ja hiukset harmaantuneet, on hyvä käydä ansaitulle levolle.
Jumala ei odota ihmiseltään hengellistä itsemurhaa, mutta ihmisestä on kunniakasta lähteä saappaat jalassa. Kenen on kunnia ja kenen häpeä loppujen lopuksi?
Mitä minä sitten toivoisin? Mieluummin toivoisin isien jakavan kokemuksiaan ja kertovan viisaudesta kuin näkisin työhönsä kaatuneita sankareita, joiden mittoihin minä en koskaan tule yltämään.
Mistä toivot, että sinut muistetaan?

Julkaistu RV-lehdessä