Anteeksiantamus on valinta

Opetuskirjoitus

ANTEEKSIANTAMUS ON VALINTA

"Anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet!”

Kristityt ovat tunteiden viidakossa alttiit samantyyppisille loukkauksille, kuin muutkin ihmiset. Kun meille tehdään jotakin väärää, niin se loukkaa meitä. Olisi tekopyhyyttä sanoa, ettemmekö joskus myös vihastuisi, kun meitä kohdellaan väärin.

Vihastuminen on luonnollinen ja normaali reaktio, jolla pyrimme säilyttämään omanarvontuntomme ja osoittamaan, että joku on astunut elämässämme alueelle, jolle hänellä ei olisi asiaa. Tilanne muuttuu ongelmalliseksi silloin, kun vääryyden kohteeksi joutunut ei kykene käsittelemään asiaa, vaan alkaa kantaa kaunaa tai mahdollisesti jopa katkeroituu toista kohtaan.

Mielen vankilassa
Anteeksiantamaton asenne synnyttää ikään kuin vankilan, johon ihminen sulkee mielessään sen henkilön, joka on tehnyt hänelle vääryyttä. Nurinkurista tilanteessa on se, että loukattu jää itse vankilaan vartiomaan vankiaan ja niin he molemmat istuvat siellä kärsimässä rangaistusta. Tilanne voi jatkua vuosia. Sekä vanki, että vartija istuvat kaltereiden takana niin kauan, kunnes vartija suostuu päästämään vangin vapaaksi. Pahimmassa tapauksessa tämä mielen vankila kestää läpi elämän. Vartija tottuu elämään vankinsa kanssa, niin että ei koskaan päästä tätä vapaaksi. Jotkut vievät vankinsa mukanaan jopa kuoleman tuolle puolen. Vain anteeksianto katkaisee vihan ylläpitämät kahleet ja vapauttaa ihmisen mielen sisäisestä vankilasta.
Monesti vuosien vihanpito on osoittautunut aivan turhaksi, kun käy selville että loukkaaja on vain reflektoinut omaa pahaa oloaan toiseen ihmiseen. Tällä tavalla toimien loukkaaja oli saanut kuitenkin työnnettyä kohteensa oman vihansa synkkään vankilaan.

Anteeksiantamattomuus sairastuttaa
Suuttumus, kateus, viha, pelko ja katkeruuden kaltaiset mielenliikutukset voivat olla syypäitä suurimpaan osaan sairauksista. Psyykkinen rasitus voi aiheuttaa korkeaa verenpainetta, päänsärkyä, tulehduksia, sydänvaivoja, suolistovaivoja ja monia muita vakavia sairauksia. On yllättävää, että Raamattu on neuvonut ihmisiä näissä asioissa jo vuosisatoja ennen, kuin ainuttakaan mielenterveydenalan teosta oli kirjoitettu. Huolimatta valtavasta modernin lääketieteen kehityksestä, lukemattomat psykosomaattiset sairaudet ja henkisen pahoinvoinnin seurauksena puhkeavat taudit jatkavat voittokulkuaan. Silti Raamattu neuvoo, kuinka välttää nämä sairaudet. Sananlaskut sanovat: ”Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin” (17:22). ”Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti” (14:30). ”Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin” (15:30).

Anteeksiantamus tervehdyttää elimistön
Pahat ajatukset, raivo ja suuttumus tekevät ihmisen sairaaksi. Viha ja anteeksiantamattomuus horjuttavat mielenterveyttä. Kateus ja mustasukkaisuus, sekä hengellistä työtä tekeville vallanhalu, henkinen alistaminen ja kampittaminen tuhoavat elämänvoiman ja synkistävät mielen.
Vilpitön anteeksiantamus Jeesuksen nimessä on parantava prosessi, joka uudistaa koko ihmisen. Ihmisen koko persoona tervehtyy ja kokee tämän myös elimistössään.
Anteeksiantaminen on välttämätöntä henkisen, hengellisen ja jopa fyysisen terveytemme tähden. Myös tämän tähden meidän on annettava anteeksi!



Kristityn velvollisuus
Anteeksiantamus on valinta. Raamatun mukaan se ei ole kristitylle vaihtoehto, vaan se on käsky. Anteeksiantamus on eräänlaista kristillistä velvollisuusetiikaa. Me rakastamme, koska se on meidän tehtävämme, ei tunnekysymys. Jos suljemme itsemme Jumalan anteeksiantamukselta ja anteeksiantamukselta toisiamme kohtaan, niin osaltamme edistämme vihan, synnin ja itsekkyyden hyvinvointia maan päällä. Nämä ovat ne tekijät, jotka pohjimmiltaan ajavat ihmiset toisiaan vastaan, synnyttävät sotia ja tuntuvat hajottavan maapallon liitoksissaan.
Jeesus tarjosi meille anteeksiantamustaan silloin, kun me vielä olimme Jumalan vihollisia. Jeesus sanoi ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Tässä Jumala tarjosi anteeksiantamusta koko maailmalle. Tässä jatkumossa hän pyytää meitä kristittyjä osoittamaan samaa toinen toisillemme, niin että voisimme johdattaa ihmisiä parannukseen ja Jeesuksen luokse. Maailman evankelioimisen voisi kärjistetysti sanoa siis riippuvan siitä, että me annamme anteeksi! Jos Jumala antaa, jonkin käskyn, niin sen täyttäminen täytyy olla mahdollista, vaikka se tuntuisikin mahdottomalta.

Saanko anteeksi, ellen itse anna
Rukoilemme Jumalalta anteeksiantoa samalla tavalla, kuin itsekin annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Samassa yhteydessä Jeesus sanoo: ”Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt. 6:15). Tämä jae on aiheuttanut monta epäilystä ja murhetta siitä, voiko varmasti itsekään saada syntejään anteeksi, jos tunnolla on selvittämättömiä asioita ihmisten kanssa, jopa sellaisia joita ei edes muista. Jumalan anteeksiantamus ei ole vaihtokauppaa. Se, että annamme anteeksi toisille, ei ole Jumalan anteeksiantamuksen ehto, mutta se on edellytys sille, että pystymme itse vastaanottamaan anteeksiantamuksen. Anteeksiantamattomuus on kuin panssari, jolla voimme eristää itsemme niin, että Jumalan anteeksiantamus kohdallamme estyy.

Pelko esteenä
Eräs suurimpia anteeksiantamuksen esteitä on pelko. Pyrkiessämme antamaan anteeksi pelkäämme samalla jo tietoisesti tai tietämättämme uusia haavoja. Saatamme ajatella, että emme pysty antamaan anteeksi, koska meitä loukanneet ihmiset ovat iskeneet meihin niin syviä haavoja, että antaessamme anteeksi, saisimme vain lisää niitä. Kuitenkin anteeksiantamus on juuri se avain, jolla suojelemme itsemme uusilta haavoilta. Kun annamme anteeksi, niin se on kuin suoristaisimme katkenneen luun. Jos sitä ei suoristeta, se jää pysyvästi vammaiseksi.
Anteeksiantamuksen on suoristettava ja lastoitettava sielujamme sen sijaan, että antaisimme sielumme ja sydämemme mennä mutkalle, kovettua katkeruudesta ja niistä haavoista, jotka ovat mielestämme toisten syytä. Anteeksiantamus tekona vapauttaa ja käynnistää myös tunne-elämän parantumisen. Sen kautta meistä tulee niin vahvoja, että kestämme seuraavatkin ja kaikki tulevat iskut.

Jeesustakin loukattiin
Saatamme ajatella, että kukaan ei ymmärrä, kuinka paljon meitä on loukattu ja kuinka paljon meille on tehty vääryyttä. Tämä saattaa olla totta, mutta silti yhtä persoonaa; Jeesusta on loukattu yhtä paljon kuin meitä ja enemmänkin, silti hän säilytti anteeksiantavan mielen. Tästä syystä hän voi näyttää meille, miten voimme antaa anteeksi ja miten anteeksiantamus otetaan vastaan.

Mitä sitten tulisi tehdä?
Loukkauksen tai vihan tunnetta ei tarvitse kieltää. Ne voi vapaasti tunnistaa ja työstää. Ei ole hyvä keskittyä henkilöön joka loukkasi, vaan tunnistaa loukkauksen aiheuttanut asia. Ei pitäisi keskittyä kostamiseen tai kaunan vaalimiseen, vaan antaa anteeksi. Tämä valinta on tärkein vaihe anteeksiantamuksen tiellä. Anteeksiantamukselle voi myös muodostaa selkeän järkiperusteen.
Joskus meiltä pyydetään anteeksi sellaistakin pahaa tai väärää, mitä ei ole olemassakaan. Silloin ei pitäisi ruokkia anteeksipyytäjän syyllisyyttä antamalla anteeksi, vaan tekemällä selväksi, että asiassa ei ole mitään anteeksipyydettävää, tästä syystä siinä ei ole mitään anteeksiannettavaakaan. Jos annamme anteeksi sellaista, missä ei ole mitään väärää, vahvistamme ihmisten syyllisyydentunnetta ja edistämme heidän herkkää ja vääristynyttä omaatuntoaan.


Jyrki Palmi

Kirjallisuus:
Alajoki, Pirjo: Masennus elämän voimavarana. Uusi Tie. 2004.
Kariste, Olli: Älä hylkää itseäsi. Netto kustannus. 2001.
Mäkelä, Raimo: Murtunutta hän ei muserra. Perus Sanoma. 2006.
Ruthe, Reinhold: Kun sielu huutaa. Perus Sanoma. 2006.



Corrie ten Boom antoi anteeksi

Hollantilainen nainen Corrie ten Boom joutui natsien keskitysleirille sen vuoksi, että hän osallistui Euroopan juutalaisten pelastamiseen. Kätköpaikka –nimisessä kirjassaan hän kertoo, kuinka hän joka päivä muistuttaa itseään vankinumerostaan 66730. Se oli hänen numeronsa, kun häntä pidettiin vangittuna Ravensbückin keskitysleirillä. Hän kertoo, kuinka hänen ylpeytensä ja maineensa riistettiin häneltä hänen seistessään alastomana SS-vartijoiden edessä odottamassa suihkuvuoroaan. Tuossa tilanteessa yli neljäkymmentävuotias naimaton nainen sai kärsiä raakojen miesten tuijotuksesta ja pilkasta. Sitten Herra muistutti häntä siitä, että Hänkin oli seissyt alastomana niiden miesten edessä, jotka naulitsivat Hänet ristille kaikkien nähtäväksi ja kaikki katsoivat Häntä inhoten. Hän luopui maineestaan kokonaan pelastaakseen meidät.
Kun Corrie ten Boom pääsi Saksan keskitysleiriltä, jolla häntä oli pidetty toisen maailmansodan aikana, hän sanoi Jumalalle, että hän menisi minne tahansa muualle tekemään Jumalan valtakunnan työtä, mutta ei Saksaan. Muistot olivat liian kipeitä, olihan hänen sisarensakin kuollut keskitysleirillä. Kuitenkin Herra pyysi häntä menemään juuri sinne. Jumalan suunnitelma ei ollut ainoastaan se, että hän itse paranisi, vaan myös se että saksalaiset paranisivat. Kun Corrie erään kerran puhui auditoriossa, hänen luokseen puhujakorokkeelle tuli mies, joka oli ollut yhdellä vankileirillä vartijana. Hän pyysi Corrieta antamaan hänelle anteeksi. Corrie rukoili hiljaa mielessään: Jumala, minä en voi antaa hänelle anteeksi! Hän ja ne kaikki muut ovat vastuussa sisareni kuolemasta! Herra sanoi Corrielle lempeästi: Anna hänelle minun tähteni anteeksi! Corrie ojensi hänelle kätensä, ja samalla hetkellä kun heidän kätensä puristuivat yhteen, Corrie tunsi anteeksiantamuksen tulvahtavan lävitseen. Anteeksiantamuksen tunne seurasi hänen tahtoratkaisuaan. Jumalan armo vapautui ja auttoi häntä itseään vapautumaan ja toista lähestymään armollista Jumalaa kohti.


Jyrki Palmi

Kirjallisuus: Loren Cunningham: Luovutusvoitto. Päivä Osakeyhtiö. 2001.