Toisinaan kuulee uskovien tulkitsevan kokemiaan vastoinkäymisiä
sielunvihollisen aiheuttamina ja merkkinä siitä, että heidän hengellinen palvelutyönsä tai juuri sillä hetkellä menossa oleva projektinsa on erityisen tärkeä. Saako tällainen ajattelutapa tukea Raamatusta?
Elämän vastoinkäymisten tulkinta on äärimmäisen vaikeaa. Vaikka selittäisimme asiat omalla tavallamme Jumalan nimissä, totuus ei välttämättä ole sen mukainen. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Jobin kärsimykset ja hänen ystäviensä selitysyritykset. Joillakin kristityillä on myös taipumus laittaa omat väärät valintansa sielunvihollisen syyksi.
Mitä hengelliseen palvelutyöhön tulee, niin on sanomattakin selvää, että sielunvihollinen vihaa evankeliumin julistusta ja yrittää estää sitä. Tästä esimerkkinä ovat muun muassa Paavalin kokemat vaikeudet lähetysmatkoillaan. Joskus myös Jumala vaikeuttaa matkaamme, jos emme ole kuuliaiset hänen kutsulleen. Näin kävi Joonalle.
Monessa kulttuurissa vastoinkäymisiä pidetään selkeästi Paholaisen tai pahojen henkien työnä ja menestystä Jumalan siunauksena, mutta länsimainen kulttuuri ja teologia on pragmaattista ja haluaisi järkeistää kokemukset. Tämä lienee turhaa, koska Raamatun lupauksien mukaan Jumala tietää tarkkaan omien lastensa vaiheet ja elämäntilanteet. Näyttäisi siltä, että loppujen lopuksi meidät on vaikeuksissakin kutsuttu luottamaan siihen, että tapahtuipa meille mitä tahansa, niin se on osa Jumalan suurempaa suunnitelmaa ja sallimusta.
Kysymykseen vastasi Jyrki Palmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti