Lähetystyö kuuluu kaikille

Jokainen kristitty ei voi lähteä maailman ääriin levittämään evankeliumia, mutta jokaisella on mahdollisuus olla osa maailmanlaajuista lähetystyötä. Mitä sinä haluaisit tehdä?

Lähetystyö on Raamatun läpi kulkeva punainen lanka. Se on nähtä-vissä alkulehdiltä aina Ilmestyskirjan loppusivuille asti.
Kristuksen lähetyskäskystä ja rakkauden motiivista nousevaa lähetystyö on seurakunnan keskeisin ja tärkein tehtävä. Sitä ei tarvitse koskaan hävetä tai anteeksipyydellä. Lähetystyö on Jumalan omaa lähetystä (Missio Dei), jossa kaikki seurakuntalaiset lapsesta vanhukseen saavat olla mukana.
Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikkialla maailmas-sa, kaikissa kulttuureissa, kaikille ihmisille ja jokaiselle sukupolvelle. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta koko maailman ja yksilöihmisen syntien sovittajana on mullistava ja sydämet valloittava sanoma. Jokaisen ihmisen sydämessä on paikka Jumalalle, koska ihminen on luotu hänen yhteyteensä. Lähetystyöntekijän tehtävä on vain saattaa puuttuva pala paikalleen.
Seurakunnalle on annettu tehtävä, jonka sanoma ei aikojen vaihtuessa muutu. Evankeliumi voi saavuttaa jokaisen ihmisen. Maailman kansainvälistyessä seurakunnan tulisi varustaa jäsenensä kohtaamaan ajan haasteet ja olemaan luonnollisia, elävää uskoa säteileviä lähetyssaarnaajia.

Strategia ja teologia
Lähetysstrategia on seurakunnan näystä nouseva pyrkimys kohdata maailmantilanne ja tulevaisuus Jumalan pelastussuunnitelman poh-jalta. Tämän tulisi tapahtua niin, että Jumalan tarkoitukset pääsisivät toteutumaan.
Lähetysstrategia ja lähetysteologia tulisi ymmärtää yh-dessä ja erikseen. Lähetysstrategia vastaa kysymykseen, miten lähetystyötä tulisi tehdä. Lähetysteologia puolestaan vastaa kysymyksiin, mitä ja miksi lähetystyötä tehdään.
Liiallisen strategisoinnin ongelmaksi voi helposti nousta strategian ja sanoman eriytyminen. Oikean strategianvalinnan ja onnistuneen työn välisessä maastossa vaanii vaara ruohonjuuritason työntekijöiden ja päättävän tason eriytymisestä. Liian usein strategiaa valmistelevat eri henkilöt kuin ne, jotka toteuttavat sitä käytännössä.

Näky antaa suunnan
Jokaisen uskovan tulisi miettiä omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta. Rukouselämän, raamatunluvun, unelmien, keskustelujen ja tulevaisuudensuunnitelmien tulisikin sisältää näkyjä maailman haasteista. Näyn tiedostamisessa ei ole kysymys siitä, kuinka rohkaista toisia osallistumaan lähetystyöhön, vaan siitä, miksi minun itseni tulisi osallistua lähetystyöhön! Näyn tulisi olla henkilökohtainen, Pyhän Hengen johtama päätös oman elämän suunnasta.
Lähetysnäyn tiedostanut kristitty toimii konkreettisella tavalla: Hän tutkii lähetyskirjoja. Tilaa lähetysjulkaisuja. Tutustuu lähetystä ja maailmatilannetta käsitteleviin julkaisuihin. Osallistuu lähetykseen liittyville kursseille ja konferensseihin sekä pitää yhteyttä lähetystyöntekijöihin.
Kristitty tiedostaa, että elämämme ja voimavaramme ovat lahjoja, jotka on annettu meille joksikin aikaa siksi, että käyttäisimme ne Jumalan kunniaksi. Uskovan tulisikin luovuttaa oikeutensa Jumalalle. Silloin hän voi elää onnellisen ja tarkoituksenmukaisen elämän Jumalan suunnitelmassa.
Velvollisuutemme ei ole ainoastaan näyn tunnistaminen, vaan myös haasteen vastaanottaminen ja siihen vastaaminen. Meidän tulisi miettiä, mitä Raamatun opetukset merkitsevät elämäntapamme kannalta ja mitä voimme käytännössä tehdä. Seuraavaksi tarkastelemme käytännön askeleita, jotka johtavat käytännön lähetystyöhön ja uuden työn aloittamiseen lähetyskentällä.

Rukous muuttaa kohtaloita
Työ alkaa määrätietoisella rukouksella jo kotimaassa. Rukous myös kirkastaa strategiaa ja ohjaa sitä Jumalan tarkoittamaan suuntaan.
Rukousta voi harrastaa Raamatun äärellä, sanomalehtiä lukiessa ja monissa eri tilanteissa. On mahdollista kohdistaa rukous siten, että rukoilee vaikkapa uusien lähetystyöntekijöiden nousemisen, nykyisten lähetyssaarnaajien tai saavuttamattomien kansojen puolesta. Apuvälineiksi sopivat lähetysjärjestöjen julkaisemat kalenterit, joissa on konkreettisia rukousaiheita.
Kristittyjen olisi löydettävä rukous uudelleen; se on ilmiselvästi tehokas, halpa ja helppo tapa tehdä lähetystyötä. Mitä palavammin haluamme evankeliumin läpimurtoa, sitä vakuuttuneemmaksi tulemme sen hengellisestä luonteesta ja siitä, että tärkein ase on rukous. Se on kiistaton ase maailmanpoliittisiin tilanteisiin, se muuttaa kansojen kohtaloita.

Kulttuurintuntemus kunniaan
Ymmärretyksi tuleminen on lähetystyön suurimpia tavoitteita, ja siihen tarvitaan kulttuuriin tutustumista. Perehtyminen tapoihin on välttämätöntä, jotta lähetystyö menestyy. Kulttuuriantropologia on itse asiassa tutustumista Jumalan luomistyöhön, ihmiseen.
Ihmiset ovat vioittaneet Jumalan suhdetta ihmiskuntaan rikkomalla suhteensa Jumalaan. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on valmistanut mahdollisuuden korjata tämä. Meidän tehtävämme kristittyinä on saattaa lähimmäisemme kuulemaan sovituksen uutinen. Kulttuuriantropologia auttaa ymmärtämään paremmin, mikä on ihmisen ja mikä Jumalan rooli sovituksen prosessissa.
Kannattaa opetella ymmärtämään uutta kulttuuria ja pon-nistella mahdollisimman kommunikoinnin parantamiseksi. Lähetys-työntekijän pitäisi tuntea vastuunsa, jotta evankeliumi välittyy kulttuurin läpi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lähetys-työntekijän on opittava kommunikoimaan juuri niillä termeillä, joilla kussakin kulttuurissa kommunikoidaan.

Ketkä kohderyhmäksi?
Monet valitsevat ensin kohderyhmän ja sitten paikan, jossa kohderyhmän voi saavuttaa. Jos lähetystyöntekijä toimii näin, toisinaan maantiede ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä mutta toisinaan taas eivät. Alueellinen ajattelu on ollut toimivaa, mutta koska nykyään on globaalia moniarvoisuutta, tarvitsemme uutta lähestymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähetystyöntekijä valitsee seurakunnalle paikan, josta käsin kohderyhmän sosiaalinen verkosto on tavoitettavissa ja jonne kuulijoiden on helppo tulla.
Väestötieteelliset tutkimukset luovat hyvän perustan paikkavalinnalle. Tutkimukset antavat tietoa siitä, keitä alueella asuu, mikä auttaa suunnittelua. Kohderyhmän valintaan vaikuttavat myös maantieteelliset, historialliset ja kulttuuriset näköalat.
Kohderyhmän valinnassa on kysymys keskittymisestä ja oikeiden asioiden suorittamisesta oikealla tavalla. Pitäisi päättää, mihin tähtää ja mihin käyttää olemassa olevat voimavarat. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyö, opiskelijat, köyhät, kaupunkityö ja humanitäärinen työ.

Rahaakin tarvitaan
Lähetystyöntekijän olisi hyvä välttää liian itsenäistä toimintaa ja ajattelua. Hänen tulisi jakaa lähetysnäkynsä muiden kanssa eikä olla itsepäinen. Mitä enemmän lähetystyöntekijä pyrkii olemaan vahva ja tulemaan toimeen ilman apua, sitä heikommaksi hän tulee.
Kysymys ei ole yhden työstä tai näystä vaan yhteisestä työstä. Sama koskee myös rahaa. Näyn jakaminen ei tarkoita rahan kerjäämistä, vaan kysymys on voimien yhdistämisestä, jossa toiset uhraavat ja toiset tekevät työtä käytännössä. Rahojen kokoamiseksi on tehtävä työtä, mikä koskee lähtijää yhtä paljon kuin lähettäjääkin.
Lähetys tarvitsee varoja, mutta raha ei luo lähetystä. Olisi hurmahenkistä ajatella lähetystä ilman lujaa taloudellista pohjaa, mutta samalla olisi evankeliumin vastaista ajatella, että lähetystyö edellyttää runsaita varoja. Kaikkien kokonaisedun kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että lähtijälle löytyisi säännöllinen kannattaja ja matkaan lähettäjä. Se voi olla jokin lähetysjärjestö, mutta sen takana on poikkeuksetta myös seurakunta.
Fida Internationalin ohjeiston mukaan seurakunta on lähetin hengellisenä tukena. Lähetille ja hänen tekemälleen työlle on ratkaisevan tärkeää, että lähettäjäseurakunnasta tulee vahva hengellinen tuki rukouksen ja keskinäisen tiedonvälityksen kautta. Lähetti tarvitsee myös henkistä tukea ja myötäelämistä. Seurakunnan tulisi järjestää tukirengas, joka on kirjeenvaihdossa lähetin kanssa ja paneutuu hänen ajankohtaisiin asioihinsa sekä tarpeen mukaan informoi niistä seurakuntaa. Nämä toimenpiteet varmistavat turvallisen lähdön, olipa kyseessä sitten lyhyt- tai pitkäaikainen lähetysprosessi.

Liikkeelle lähtö on etuoikeus
Lähetyssaarnaajaksi lähteminen merkitsee vieraaseen maahan ja kulttuuriin asettautumista lyhytaikaisesti tai pitkäaikaisesti. Olennaisinta on liikkeelle lähteminen. Lähetystyöntekijä tekee suuren uhrauksen, kun hän luopuu kodistaan ja ystävistään voidakseen olla evankeliumin lähettiläänä lähetyskentällä. Silti työnteko ei ole velvollisuus vaan etuoikeus.
Liikkeelle lähdön helpottamiseksi monet lähetysjärjestöt kuten Fida International antavat hyviä käytännön ohjeita viime hetken valmisteluihin, matkustamiseen ja kohdemaahan asettumiseen.

Verkostot selville
Verkostoitumisen tehtävänä on kristittyjen keskinäisen yhteyden vaaliminen, ja samalla se avaa lukuisia mahdollisuuksia ei-kristittyjen kohtaamiseen. Verkostointi tässä merkityksessä on ytimeltään keskinäistä yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta.
Maailmassa on yli 4 000 lähetysjärjestöä, ja jokaisella niistä on tietynlainen hierarkia ja tapa toimia. Tämän vuoksi turhia päällekkäisyyksiä tulisi välttää. Yhteistyö ja toimivuus Kristuksen ruumiissa ovat elintärkeä asia. Kaikki jäsenet eivät voi tehdä samaa asiaa, mutta se, mitä yksilöjäsen tekee, on tärkeää lähetyskäskyn toteuttamisessa. Manilan manifestissa vuodelta 1989 todetaan: ”Ihmisten, joilla on erilainen luonne, lahjat, kutsumus ja kulttuuri, on tehtävä yhdessä työtä. Kirkkojen, kristillisten järjestöjen ja lähetysseurojen, kaikkien ikäluokkien ja molempien sukupuolten tarvitsee tehdä yhdessä työtä.”
Verkostoituminen ja tutustuminen muihin lähetysjärjestöihin ja -työntekijöihin tulee aloittaa heti lähetyskentälle tultua. Verkostoituminen vähentää päällekkäisyyksiä ja antaa myös muille selkeän kuvan siitä, mitä ja missä olemme tekemässä.