Uuden testamentin kirjeissä Jeesukseen uskovia kehotetaan toistuvasti yksimielisyyteen (esim. Room. 15:5; 1. Kor. 1:10). Olen miettinyt, että miten tämä saavutetaan käytännössä. Jos olen seurakunnassa jonkun kanssa eri mieltä esimerkiksi rukoushuoneremontin tarpeellisuudesta tai kolehtivarojen käyttökohteista, niin tarkoittavatko apostolit, että jommankumman on luovuttava näkemyksestään? Kumman? Millaista ja mitä asioita koskevaa yksimielisyyttä kirjoittajat tarkoittavat, ja miten siihen päästään?
Yksimielisyyden periaatetta voidaan käyttää oikein tai väärin.
Väärinkäytettynä se on eräänlaista vallankäyttöä ja sanelupolitiikkaa, jossa seurakuntalaisten mielipiteet ja vaikutusmahdollisuudet mitätöidään. Raamatusta näemme useita tapauksia, missä asioista ollaan eri mieltä ja jopa riidellään näyttävästi. Esimerkiksi kuuluisassa Apostolien kokouksessa jokainen sai sanoa mielipiteensä.
Näyttäisi siltä, että Raamatun kirjoittajat tarkoittavat yksimielisyyskehotuksellaan päätöksenteon jälkeistä yksimielisyyttä. Kun seurakunta on sopinut jostakin asiasta, on kaikkien kannalta parasta olla yksimielisiä eikä hajottaa yhdessä sovittua periaatetta. Tällainen yksimielisyys tuo siunauksen ja menestyksen seurakunnalle.
Kysymyksiin vastasi Jyrki Palmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti