sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Pysyvän laihtumisen salaisuus

PYSYVÄN LAIHTUMISEN SALAISUUS PALJASTETAAN SINULLE NYT!

Laihduttamisesta on tullut monelle elämäntapa. Laihdutuskuuri saatetaan aloittaa säännöllisin väliajoin, usein jonkin muotidieetin innoittamana. Motivaatio jatkaa laihdutusta voi olla lujilla, kun muutaman kilon laihdutusta seuraa repsahdus ja paino nousee takaisin. Pysyvään tulokseen ei pääsekään laihdutuskuureilla, vaan pysyvillä elämäntapamuutoksilla.
Painonhallinta on elimistön energiansaannin ja –kulutuksen säätelyä ruokavalion ja liikunnan avulla. Siinä ei ole kenellekään mitään uutta. Haaste onkin siinä, miten saada uudet tottumukset syömisessä ja säännöllisen liikunnan harrastamisessa pysyvästi osaksi arkea, sillä jos haluaa laihtua pysyvästi, myös muutosten on oltava pysyviä. Tavallaan kyse on kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta ja uudenlaisesta ajattelutavasta, jonka avulla paino pidetään kontrollissa omalla tietoisella päätöksellä ja jämäkällä pyrkimisellä kohti tavoitepainoa.
Uusien elämäntapojen omaksuminen voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä painonhallinnan keinot vaativat perehtymistä asiaan – tiedon hankkimista ja opiskelua. Keinot painon pudotukseen pitää opetella, sillä niitä ei kenelläkään ole syntymälahjana.

Motivaatio kohdilleen
Syyt painon pudottamisen taustalla on hyvä tiedostaa. Jos aloittaa laihdutuskuurin vain saadakseen itsensä rantakuntoon tai mahtuakseen pieninumeroiseen vaatteeseen, yritys ei välttämättä johda pysyvään tulokseen. Samoin, jos laihduttamisen aloittaa ulkopuolisten painostuksesta.
Muutoshalukkuuden pitää tulla itsestä, omasta halusta muuttua. Kun laihdutuksen punaisena lankana on itsestä huolehtimisen näkökulma, painonhallintaan on helpompi asennoitua oikein, ja se myös näkyy tuloksissa.
Pysyvä elämäntapamuutos edellyttää hyvää motivaatiota. Siksi omia muutoksen tarpeita on pohdittava tietoisesti. Sen lisäksi, että mielikuvaharjoittelun avulla ajattelee itseään hoikempana, on syytä miettiä, millaisia muutoksia painon pudottaminen aiheuttaa elämään.
Pelkkä kiloihin tuijottaminen ei kuitenkaan riitä, vaan kannattaa miettiä myös laihdutuksen vaikutusta yleiseen hyvinvointiin. Muutokset ovat toki yksilöllisiä, mutta jokainen voi kuvitella, kuinka olo kevenee, ulkonäkö paranee, terveys säilyy ja itsetunto saa positiivisen piristysruiskeen.
Jos kuitenkin tuntuu, ettei vielä ole valmis pysyvän painon pudotuksen vaatimaan elämäntapamuutokseen, kannattaa ottaa aikalisä, jolloin keskittyy laihdutusmotivaation lisäämiseen. Tämä vähentää riskiä, että hätäisesti aloitettu laihdutus epäonnistuu, mitä seuraa pettymyksen tunne.

Realistiset tavoitteet ja oikeat keinot
Ensimmäiseksi kannattaa arvioida oma laihtumisen tarve ja nopeus. Järkevänä painon pudotuksen rajana pidetään noin kiloa viikossa. Tämä tarkoittaa 500-1000 kcal vähennystä päivittäiseen energiansaantiin. Painonhallinnassa tarvittava ruokavalio ei ole kuivaa ”rehujen” pureskelemista ja nautinnoista luopumista. Todellisuudessa muutokset voivat olla hyvinkin pieniä; kaksi munkkia tai sata grammaa sipsejä sisältää energiaa vaaditun 500 kcal.
Paino lähtee laskuun yksinkertaisesti vähentämällä ravinnon energiamäärää ja lisäämällä sen kulutusta esimerkiksi hyötyliikunnan avulla. Ruokavalio voi säilyä hyvinkin entisen kaltaisena, kunhan siihen tekee laadullisia muutoksia, mm. rasvaa vähentämällä. Kevyemmän ruokavalion laadintaan kannattaa hankkia lisätietoja kirjallisuudesta.
Muotidieetit ja ihmepillerit on syytä unohtaa lopullisesti. Niitä aikakauslehdet esittelevät uuden joka kuukausi. Tiukasti rajattujen ruokavalioiden riskinä on yksipuolinen ravintoaineiden saanti ja niiden vaikutuksesta pitkällä tähtäimellä ei ole tutkittua tietoa. Ihmepillerit laihduttavat tehokkaasti ainoastaan lompakkoa ja suurin osa niistä on humpuukia. Rasva ei todellakaan ”pala” omenaviinietikalla.

Henkilökohtainen todistus
Oma tavoitteeni oli pudottaa painoa kaksi kiloa kuukaudessa. Käytännössä paino putosi kuitenkin hiukan nopeammin. Jätin pois ”höppeet” leivän päältä. Siis voin ja juuston. Paheeni on kahvipulla, josta en ole vieläkään päässyt eroon, enkä ehkä halua päästäkään (jotain hemmottelua ihmisellä pitää mielestäni olla, ettei elämä mene liian askeettiseksi). Muuten olen syönyt normaalisti lähes kaikkea mahdollista. Olen hieman pienentänyt annoskokoja. Usein sitä syö vaan silmillään. Täytyy ajatella realistisesti, paljonko kroppa oikeasti tarvitsee ravintoa ja syödä sen mukaan. Onneksi en ole mikään sipsi, karkki tai limppari-ihminen, joten niistä ei tarvinnut itseään vierottaa. Aloitin lenkkeilyn 3-4 kertaa viikossa. Liikkuminen oli alussa todella tervan juontia. Muutama sata metriä ja puuskutin, kuin vanha höyryveturi. Vasta noin vuoden kuluttua saavutin tilan, jossa voisi juosta periaatteessa vaikka kuinka kauan. Lenkille lähtö vaatii ihan mielettömän kovaa päättäväisyyttä. Toisaalta olotila lenkin jälkeen on todella hieno, kun endorfiinit jylläävät kropassa. Tulee sellainen olo, että olenpa kova jätkä, kun pystyin tähän! Jo yksi lenkki saa hyvälle mielelle. Lähtö lenkille on aina kuitenkin taistelua ja sille täytyy vain ottaa aikaa jostakin. Talvella en viitsinyt lähteä lumihankeen tarpomaan, vaan ostin kuntopyörän ja jyystin sitä. Sen ongelma on yksitoikkoisuus. Siinä eivät maisemat juurikaan vaihdu, mutta huomasin sen olevan jopa tehokkaampaa rasvanpolttoa, kuin lenkkeily. Tavallisesti poljen noin 15 kilometriä tai 45 minuuttia ja laitan jotain hyvää musiikkia tai radion soimaan. Sen päälle suihku maistuu, kun hiki kaatuu päältä kuin vuoripuro. Tällä tavalla laihduin vuodessa noin 15 kiloa. Lähtöpainoni oli 88 kiloa. Parhaimmillani olen ollut 90 kiloa! Nyt painan 70 kiloa. Asetin tiettyjä välitavoitteita. Joskus näytti siltä, että paino pysyy tietyssä lukemassa todella kauan, vaikka tekisi mitä. Silloin tuli ajatuksia, että ”tästä ei tuu mitään”. Päättäväisyys ja periksi antamattomuus täytyy silloin astua kuvaan mukaan. Enää en aio laihtua, vaan haluan pysyä tässä painossa. Elämänmuutos on tuonut paljon hyvää tulleessaan. Ei ahista niin, kuin ennen. Verenpaine on pudonnut. Jopa palavereissa pysyy silmät auki jne.

Tavoitepainoon pienin askelin
Pitkällä tähtäyksellä, laihduttaminen kannattaa jakaa välitavoitteisiin, esimerkiksi muutaman kilon etappeihin – näin tavoitepaino ei tunnu kaukaiselta ajatukselta. Tämä pätee varsinkin silloin kun painoa täytyy pudottaa kymmeniä kiloja.
Terveyden kannalta merkittävä tavoite on 5-10 % nykypainosta, jolla tutkimusten mukaan on jo merkittäviä etuja, mm. korkea verenpaine laskee ja veren rasva-arvot paranevat. Prosenttimäärä tarkoittaa jokaiselle tämä erilaista tavoitetta ja kiloina voi tuntua jopa vähäiseltä. 80-kiloiselle se merkitsee 4-8 kilon pudotusta. Siitä puolestaan on hyvä jatkaa taas seuraavaan välitavoitteeseen, joka voi olla taas muutama kilo lisää pois.
Tavoitepainon saavuttamiseen kannattaa varata aikaa, sillä kiirettä ei ole! Kun tekee pysyvän elämäntapamuutoksen, paino laskee tasaisesti, varmasti ja lopulta myös pysyy kurissa.

Näin se toimii usko tai älä!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Jyrki!

Hyvä idea ryhtyä pitämään blogia, siitä voi tulla tärkeä osa työtäsi! Tämä pysyvän laihtumisen salaisuus-osuus oli kiinnostavaa luettavaa ja valottaa uutta puolta sinusta. Kiinnostavuutta paransi, että teoreettisen pohdinnan lisänä oli vahvana omakohtainen osuus.

Lisää kiinnostavia, omakohtaisia tekstejä, niin kävijämäärä blogissasi vakiintuu ja kasvaa!
t.Marsa

Anonyymi kirjoitti...

http://koti.phnet.fi/petripaavola/painonhallinta.html

Hyvä artikkeli painonhallinnasta.