OIKEUS OLLA LAPSI
Seurakunta jos mikä on paikka, jossa lapsen edellytykset kasvaa ja elää lapsuutta tulisi olla turvattu. Nykyisin lapsuus kuluu pois valtavaa vauhtia. Lapsuus on lyhyt. Sitä ei saisi häiritä.
YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa sanotaan mm. näin: ”Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua, ja hänelle tulee lainsäädännöllä ja muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä.”
Lapsi on aina ollut Jumalan silmäterä. Meidän on hyvä muistaa, että kun käsittelemme lapsia, niin käsittelemme Jumalan silmäterää. Mikäli teemme lapsille pahaa, niin joudumme siitä aikanaan vastuuseen. Aivan erityisen ankarasti Jeesus käsitteli niitä, jotka tuovat synnin tai viettelyksen lasten maailmaan. ”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt 18:6). Lapsen oikeuksia muualla maailmassa on helpompi kauhistella. Kauhistelun osoitteet eivät löydy kehitysmaista, Venäjältä tai Aasiasta. Ne löytyvät oman takin alta! Lapsiin kohdistuneita raakuuksia löytyy maastamme yhtä paljon, kuin muualta.
Turmelus lasten sydämiin tulee turmeltuneiden aikuisten kautta. Jeesus sanoi, että viettelysten täytyy tulla, mutta ”voi niitä, joiden kautta ne tulevat.” Nykyisin monet lapset ovat, kuin heitteille jätettyjä. Vaikka heillä on koti, niin heillä ei ole kuitenkaan syliä. Heidän täytyy selvitä yksin pettymyksiensä ja tuskiensa kanssa. Lapsen tarve on saada rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Katto pään päällä, ruoka, viikkorahat ja vaatetus eivät voi sitä korvata. Enemmän lapsen hyvinvointiin vaikuttaa kodin ilmapiiri. Köyhäkin koti voi olla rakkaudellisempi, kuin rikas koti. Elämän eväät eivät ole materiaalisia, ne ovat henkisiä.
Sinulla on vastuu! Vastuuta, kuin vastuuta on taipumus siirtää instanssilta ja henkilöltä toiselle. Muutos on mahdollinen vasta silloin, kun ymmärrän, että vastuu on minulla! Me voimme kasvattaa lapsiamme esirukousten lapsina! Maailman väkeviä voimia ja viettelyksiä suurempi on isän ja äidin rukous. Se ulottuu lastemme koulutielle. Se irrottaa synnin otteesta, kuoleman ja sairauden pauloista. Autuaat ne, joilla on rukoileva isä ja äiti! Jumala ei hylkää esirukousten lasta! Hän saattaa elää kaukanakin Jumalasta, mutta hänet otetaan kiinni. Hän palaa takaisin vanhempiensa Jumalan syliin, uudistuu ja antaa perintönään uskon ihmeitä tekevään Jumalaan lapsilleen ja lastensa lapsille.
Lapsenuskoa ei saisi riistää! Niin kauan, kuin lapsi vilpittömästi uskoo jumalaan, häntä ei saisi painostaa uskonratkaisuun. Lapsi ei voi langenneen aikuisen tavoin käsittää, miksi Jumala ei hyväksyisi häntä enää lapsenaan, niin kuin ennen. Kun sitten tulee aika, jolloin lapsi kokee synnin tunnon ja syyllisyyden, niin armon ja anteeksiantamuksen tulisi olla lähellä. Meidän täytyy uskoa lapsen puhtauteen ja Jumalan rakkauteen. Jos emme siihen pysty, niin meidän tulisi kipeästi saada kokea sitä itse!
”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” Matt. 18:10.
Kristitty -lehdessä julkaistu pääkirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti