sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Karkumatkalla

Kolumni

KARKUMATKALLA

Myrsky yltyi yltymistään, suuri puulaiva natisi liitoksissaan. Oli vain ajan kysymys, milloin se hajoaisi palasiksi ja kaikki siinä matkustavat joutuisivat kylmän meren syleilyyn ja kuoleman porteille.
Se kaikki oli yhden miehen syytä. Miehen, joka oli karkumatkalla. Joona nukkui laivan ruumassa. Kun raivostunut kapteeni herätti Joonan, joutui hän katsomaan tosiasioita silmästä silmään. Sekunnin murto-osassa Joonan tajuntaan jysähti syyllisyys, josta ei voinut päästä eroon kuin yhdellä tavalla. ”Heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy. Minä olen varma, että tämä hirveä myrsky on minun syytäni.” – Joona sai sanotuksi.
Joona heitettiin välimereen. Profeetta oli vajoamassa meren pohjaan. Tarinan piti loppua tähän. Paikalle lähetettiin elävä sukellusvene ottamaan karkuri talteen ja turvaan! Joona istui höyrysaunassa kolme päivää ja yötä. Kun aika tuli täyteen, niin Jumala käski kalaa oksentamaan profeetta kuivalle maalle. Merisairaana, yltä päältä limassa Joona kuuli Jumalan äänen toisen kerran. Tällä kertaa hän päätti totella. Hän julisti Herran sanan. Niinivee teki parannuksen ja Jumala osoitti suuren armon parannusta tekeville ihmisille.
Elämän myrskyissä Jumala armahtaa meitäkin!
Jotkut näkevät Joonassa suuren luuserin. Itse näen Joonassa ihmisen joka toimi inhimillisesti, niin kuin minäkin usein toimin. Usein menen juuri toiseen suuntaan, kuin mihin Jumala tahtoisi minun menevän. Silti Jumala toimii ja antaa uuden mahdollisuuden.
Kertomus Joonasta on muutakin, kuin vain kutsumustaan välttelevä profeetta ja suuri kala. Se on kertomus armosta! Suurimmassa myrskyssä Jumala antoi armonsa käydä oikeudesta! Jumala armahti jumalattomia merimiehiä, Niiniveen asukkaita ja eläimiä ja tietenkin myös Joonaa itseään.
Elämän myrskyissä Jumala armahtaa meitäkin!
Oletko sinä keskellä myrskyä? Oletko karkumatkalla? Oletko hätääntynyt, koska olet vetänyt myrskyn päällesi. Joonakin veti itse myrskyn päällensä, mutta mitä hän löysi? Armon!
Mitä me löydämme, kun olemme elämämme suurimmissa myrskyissä ja taisteluissa? Armon!
Mitä me löydämme, kun olemme itse aiheuttaneet kaiken sotkun? Armon!
Elämän myrskyissä, jopa niissä jotka olemme itse aiheuttaneet, saamme osaksemme armon oikeaan aikaan!

Julkaistu Elämä ja Valo -lehdessä

Ei kommentteja: