maanantai 4. heinäkuuta 2016

Onko oltava tietynnäköinen, että voi kantaa tiaaraa?

Kirja-arvio. Meri-Hannele Palmi, Olet silmäterä. Detaché. Bookhouse, nid. 50 s.
Runokirjan kirjoittaminen ja kustantaminen on nykyään suuri haaste. Runokirjat eivät myy siinä missä suositut pokkarinovellit. Silti runoja tarvitaan. Runot peilaavat sielunmaisemia ja puhuttelevat lukijoita henkilökohtaisella tavalla. Jos runous kuolee, kuihtuu samalla ilmaisun rikkaus. Runoista olisi pidettävä kiinni ja niitä tulisi julkaista runsaasti. Runoilijan haasteena on oman nimen tunnettavuus. Siksi runoilijan tulisikin julkaista runojaan eri medioissa tullakseen tutuksi. Tunnetun runoilijan runoihin luotetaan enemmän, vaikka vasta-alkaja olisi tyylissään taitavampi.
Tähän haastavaan kenttään on oman runokirjansa kirjoittanut Meri-Hannele Palmi. Kirja, Olet silmäterä. Detaché, on kirjoittajan esikoisteos. Kirja sijoittui 5. sijalle Bookhousen "Kirjan vuosi 2015" -kilpailussa. Kirja on helppolukuinen ja sen hotkaisee kerralla. Riimit eivät ole perinteistä loppusointuvaa runoutta, vaan syvällistä ja taitavaa kerrontaa. Rivien välistä voi lukea kirjoittajan sielunmaisemaa ja siihen on helppo samaistua omalla tavallaan. Teos koostuu muutamasta osastosta, jotka vievät lukija erityyppisiin mielenmaisemiin. Rikas kielenkäyttö tekee vaikutuksen. Kirjoittaja on selvästi perillä monimerkityksellisten maailmankuvien kanssa. Teoksessa on yhtenäinen tematiikka, joten lukija pysyy kokoajan mukana kirjoittajan kuljettaessa lukijaa kohti loppuhuipennusta. Lopussa tuntuu, että kirja loppui liian nopeasti kesken, mutta jokin sisällä kutsuu lukemaan ja pohtimaan syvällisiä tekstejä uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti kirjoittajalta tulee pian lisää luettavaa.
Runokirja soveltuu parhaiten moderniin tyyliin tottuneille nuorille ja nuorille aikuisille, mutta vanhempi lukija ei varmasti jää kylmäksi jos vain uskaltaa heittäytyä uusille ulapoille.

Onko oltava tietynnäköinen, että voi kantaa tiaaraa?
Kolmas päivä. Koko illan katselin mustavalkoista, miten ilmaantui siipiä suuhun, nilkkoihin ja niskaan. Vaikea sanoa näytitkö enemmän feoilta vai enkelipojilta. Minuun alkoivat kasvaa nuo piruetit, kärrynpyörät, maassakierimiset, käsien hennot kaaret ja tauot, joita teit.

"Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät."

Nimesin sinut: kun niobesiipiset lentävät ikkunoista läpi.


Linkki kirjoittajan runosivulle: https://www.facebook.com/KuninkaanTyt%C3%A4r-runohuone-686961371342407/

Ei kommentteja: