Suomessa lähestytään asioita usein itsekriittisyyden tulokulmasta. Asiaan kuuluu tietynlainen rehellinen silmästä silmään katsominen, mikä on hienoa suomalaisuudessa. Suomalais-ugrilaiset heimot uskaltavat puhua asioista oikeilla nimillä, se puuttuu muun muassa aasialaisesta kulttuurista. Anglosaksisessa seurakuntakulttuurissa puolestaan on päällimmäisenä positiivinen vire ja usko tulevaisuuteen. Jopa laulut ovat enemmän duurivoittoisia. Suomalainen hengenheimolainen rakentuu paremmin mollimelankolian synkkien syövereiden siivittämänä.
Lopetetaan itseruoskinta
Suomessa on oman tulkintani mukaan tällä hetkellä melko painostava hengellinen ilmapiiri. Media etsii suurennuslasilla skandaaliotsikoita, mistä vain ne voisi repäistä. Konservatiivisia uskovia syytetään ahdasmielisyydestä. Karismaattiset piirit syyttävät toisiaan arvostelusta ja samalla kilpaillaan siitä, missä on parhaat kokousbileet ja suurin voitelu. Ulkopuolelle on syntynyt mielikuva, että uskonyhteisöt piilottelisivat ongelmia, hyväksikäyttötapauksia, hengellistä väkivaltaa ja taloussotkujaan.
Näitä tauostoja vasten, vuosia erinäisillä päivillä istuneena odottaisi edes pientä positiivisuuden virettä itseruoskinnan sijaan. Ongelmia ei missään tapauksessa tule piilotella. Ne on tuotava esiin, mutta niistä on osattava rakentaa tie ulos. On totta, että keskuudessamme on paljon ongelmia, olemmehan ihmisiä. On kateutta, arvostelua ja kilpailuviettiä. Uskoisin kuitenkin, että jokainen haluaisi kuulla, että paras on vielä edessä tai että vähintäänkin pahin on jo takana! Realistisia hengennostattajia kaivattaisiin kipeästi.
Päästetään irti vanhasta
Se, mitä on takana, ei ole läheskään yhtä tärkeää kuin se, mitä on edessä. Menneisyyttä ei tule kieltää, siitä tulee oppia. Samoja virheitä ei ole syytä ainakaan tulevien sukupolvien toistaa. Emme voi juuttua tappiomielialaan. Emme saa myöskään jatkuvasti ruoskia itseämme. Olisi aika uskoa suureen Jumalaan, joka voi tehdä suuria Suomessakin. Jumalalla on varmasti suunnitelma Suomen kristikunnalle ja Hänen suunnitelmansa on täynnä voittoja, siunauksia ja mielisuosiota.
Unelmoidaan suuria
Jatkakaamme rohkeaa unelmointia. Parhaat päivät ovat vielä edessäpäin. Opitaan karistamaan pois katkeruus ja kauna. Älkäämme jääkö liikaa vatvomaan kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Luottakaamme siihen, että Jumalalla on kaikki hallinnassa ja hän haluaa toimia keskellämme siunaavalla tavalla.
”Ja lopuksi veljet (myös sisaret) ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.” Fil. 4:8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti