tiistai 20. huhtikuuta 2010

KUINKA SAAN RAHANI RIITTÄMÄÄN?


”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on.”
Yksinkertaisimmillaan jokamiehen talousohje kuuluu siten, että jos menot ylittävät tulot, niin ennen pitkään talous ajautuu perikatoon.

Menojen ja tulojen laskeminen tänään ei ole yhtä helppoa kuin ennen. Nykyisin helposti saatavilla olevat kulutusluotot, osamaksusopimukset, luottokorttilainat, pikavipit, auto- ja asuntolainat muodostavat tyypilliset kuukausimenot normaalin palkansaajan talouteen. Vielä ainakin hetkellisesti alhaiset korot ovat saaneet monet ottamaan lisää lainaa ja venyttämään maksukykyään. Vaikka kuukausimaksuista vielä jotenkin selviäsikin, monenkaan talous ei kestä pientä elämäntilanteen muutosta, kuten työttömyyttä tai sairautta. Täytyy myös muistaa, että laina on loppuun asti lainaa, joka on maksettava pois. Kuukasierien säätäminen on väliaikaista tekohengitystä, ellei lainapääoma pienene kohtuullisessa aikataulussa.

Sijoitatko katoavaan, vai pysyvään?
Ensimmäinen timoteuskirjeen kuudes luku on kirjoitettu varoitukseksi valheopettajia vastaan, jotka olivat liikkeellä rahan tähden. He opettivat, että jumalisuus tuo taloudellista hyötyä. Paavali kehotti Timoteusta pysymään erossa tuollaisista opettajista. Paavali kuitenkin lisäsi, että rahan himo ei rajoitu ainoastaan ahneisiin vale-evankelistoihin, vaan sama ahneus voi asua kaikissa kristityissä. Paavalin painotus näyttäisi olevan siinä, että jotkut asiat ovat pysyviä ja jotkut katoavia. Maailma käsittelee katoavia asioita pysyvinä ja pysyviä katoavina. Kristittyjen puolestaan tulisi ymmärtää pysyvät pysyvinä ja katoavat katoavina. Maailmaan ja mammonaan kiintymisen tuntomerkki piilee juuri näiden rajapintojen sekoittumisessa. Paavalin opetukseen peilaten meidän onkin kysyttävä itseltämme muutamia kysymyksiä, ennen kuin teemme taloudellisia hankintoja. Olettakaamme, että olisimme hankkimassa uutta taulutelevisiota, autoa, moottoripyörää, venettä tai jotain muuta hyödykettä. Yleensä ostopäätös perustuu siihen, sattuuko tilillämme olemaan rahaa tai luottokortissamme katetta. Seuraavassa tarkastelemme muutamaa muuta kysymystä, joita on syytä pohtia ostopäätöksiä tehtäessä.

Onko minua pistänyt ”ostokärpänen”?

Paavali kehottaa tyytymään siihen, mitä meillä on. Sana ”tyytyminen” tarkoittaa kirjaimellisesti omavaraista tai riippumatonta. Tämä oli suosittu sana stoalaisilla, jotka elivät irrallaan ulkomaailmasta. Stoalaiset esittivät filosofiansa elämäntapana, jossa oleellista ei ollut se, mitä henkilö sanoi, vaan se, miten hän eli. Kristitty on myös omalla tavallaan omavarainen, mutta sen sijaan, että löytäisimme tyytyväisyyden itsestämme tai mammonasta, löydämme sen Kristuksesta. Hänen armossaan on meille kylliksi. Riippumattoman ihmisen ei tarvitse kerätä itselleen varallisuutta ja materiaa, ollakseen onnellinen. Onnellisuus on ilmaista, mutta omistaminen lisää huolia. Joskus ostamme itsellemme tavaroita, koska siitä tulee väliaikainen hyvä olo. Kuinka paljon parempaa onkaan iankaikkinen ilo, johon ei tarvita polttoaineeksi katoavia hyödykkeitä. Paavali kiteytti tämän sanomalla: ” Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.”

Mitä ostopäätös kertoo minusta?

Paavalin mukaan ne, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen ja moniin mielettömiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon, sillä rahan himo on kaiken pahan juuri. Kumpaa himoitsemme enemmän, Jumalaa vai rahaa? Paavalin tässä yhteydessä käyttämä termi rahan himo, ei tarkoita satunnaista halua saada tai tehdä rahaa, vaan se tarkoittaa, että hyvinvoinnin tavoittelusta ja halusta kerätä rahaa tulee meille liikkeelle paneva voima. Tämän vastakohtana kristityillä on erilaiset elämän periaatteet ja tavoitteet. Ennen kaikkea kristityille Paavali tarjoaa vaihtoehtoa rahan keräämiseen: ” Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.”

Olenko liian keskittynyt ostamiseen?
Pohtiessamme elämän rajallisuutta tai lupausta Kristuksen paluusta, olemmeko keskittyneet ajattelemaan liikaa materiaa ja hyödykkeiden keräämistä. On huomionarvoista, että Paavali painottaa Kristuksen paluuta samassa yhteydessä, kun hän puhuu rahan himosta. Jos elämme odottaen Kristuksen paluuta omana elinaikanamme, sillä tulisi olla myös vaikutus siihen, kuinka käytämme varojamme. Keskitymmekö ainoastaan omaan hyvinvointiin, vai huolehdimmeko myös köyhien tarpeista ja evankeliumintyön rahoituksesta.

Pystynkö nauttimaan siitä, mitä minulla on?

Paavali kehottaa Timoteusta varottamaan niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa kaikkea nautittavaksemme. Tämä kertoo balanssista, jonka mukaan maailman rikkauteen ei voi liikaa luottaa, mutta Jumalan hyvyyteen voi. Ei siis ole viisasta uppoutua epävarmaan sijoitustoimintaan ja sijoittaa rahojaan epävarmaan rikkauteen, vaan voimme vilpittömästi olla iloisia siitä, mitä meillä on ja nauttia siitä.

Pienentääkö ostamiseni Jumalalle uhraamista?
Paavali kehottaa tekemään hyviä tekoja, olemaan antelias ja jakamaan omastaan. Näin tehden voi koota itsellensä aarteen tulevaisuuden varalle aina iankaikkisuuteen asti. Olisi kai oikeutettua kysyä, miksi maailmanhistorian kaikkein rikkain kristittyjen sukupolvi antaa Jumalalle varoistaan vain keskimäärin kaksi prosenttia. Haggain kirjassa kerrotaan juutalaisista, jotka olivat keskittyneet omaan taloudelliseen hyvinvointiin Herran temppelin rakentamisen sijaan. Taloudelliset voimavarat oli keskitetty omien asuntojen sisustamiseen. Samaan aikaan kun Herran huone oli raunioina ja omat asunnot oli sisustettu Libanonin seetrillä, hupenivat varat sekä temppelistä, että ihmisten taskuista.

Apua ongelmiin
Edwin Louis Cole on sanonut: ”Opi istumaan omenalaatikon päällä, kunnes sinulla on varaa tuoliin”. Tämä on hyvä neuvo hankintoihin. Paras olisi tyytyä vanhaan, kunnes rahamme riittävät uuteen. Rahan saanti on tehty liian helpoksi. Luottokortti helpottaa ostopäätöstä ja pikavippi tarjoaa nopean vastauksen. Kaikki velkaraha on korollista ja orjuuttavaa. Joillekin monet velat, osamaksut, ja niistä seuranneet korot ovat muodostuneet ylitsepääsemättömiksi ongelmiksi. Taloudelliset ongelmat johtavat yleensä muihin ongelmiin. Tyypillisimpiä ongelmia huonosta taloudenhoidosta ovat avioliitto-ongelmat. Jos haluamme avioliittojemme toimivan, meidän on omaksuttava viisaita tapoja käyttää aikaamme ja varojamme. Ongelmiin ajautuneiden kristittyjenkin tulisi olla tarpeeksi nöyriä hakeakseen ammattiauttajan apua.
Kristityille on uskottu Jumalan huoneen haltijoina myös ne rahat, jotka saamme henkilökohtaiseen käyttöömme. Paras muistutus tästä lienee Raamatun toteama ”missä on aarteemme, sillä on myös sydämemme.” Totinen Jumalan seuraaja investoi pysyvään, ei katoavaan!


Kirjallisuus:
Hollis, Mark: Sermon Outlines. Nelson Reference & Electronin. 2007.
Edwin Louis Cole: Kommunikaatio, seksi ja raha. Faktapro Oy. 2000.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

hi, new to the site, thanks.