Masennus on suomalaisten kansantauti, ja se leviää yhä nuorempiin ikäryhmiin. Siksi on tärkeää, että masennuksesta puhutaan avoimesti ja että sen oireet olisivat mahdollisimman selvästi ja aikaisessa vaiheessa tiedostettavissa.
Suomen kielessä sana ”masentunut” merkitsee lamautunutta, apeaa, alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka tarkoittaa väsymistä, uupumista, pulaan tai hätään joutumista. Latinankielinen sana depressio puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti pois- tai alaspainamista.
Mitä on masennus?
Masennus aiheuttaa paljon poissaoloja työstä, ennenaikaista eläkkeelle jäämistä ja raskauttaa ihmisten elämää muutenkin. Se liittyy myös moniin muihin psyykkisiin häiriöihin ja on usein mukana fyysisissä sairauksissa. Masennus voidaan luokitella kolmella tasolla: masentuneen mielialana, masennukseen taipuvaisena persoonallisuutena ja kliinisenä sairautena. Masentunut mieliala on normaali inhimillinen reaktio erilaisiin asioihin, eikä se tarkoita sitä, että psyykessämme tai sielussamme olisi mitään vikaa. Sille on ominaista alavireinen olo, energian vähyys, kyllästyneisyys ja tavallista alhaisempi ärsyyntyneisyyskynnys. Se on lähinnä seurausta siitä, että elämme stressin ja monenlaisten vaatimusten keskellä ja elimistömme ilmoittaa, että nyt olisi aika pitää tauko. Masennukseen taipuvaiset luonteet ovat usein pessimistisiä. He odottavat asioiden menevän pieleen luonnostaan ja ahdistuvat helpommin kuin muut. Usein he ovat ylihuolehtivaisia ja liian vaativia sekä itseään että lähimmäisiään kohtaan ja ovat riippuvaisia heistä. Kliinisesti diagnosoitu masennus puolestaan vaatii hoitoa. Olisi tärkeää erottaa tunteiden aallonpohja ja masennus toisistaan, koska ne ovat eri asioita.
Useimmat ihmiset kokevat toisinaan tunteiden ailahtelemista ja ovat alakuloisia. On kuitenkin väärin sanoa, että olemme masentuneita, jos olemme tunteiden aallonpohjassa. Sanat masennus ja depressio olisikin varattava tarkoittamaan paljon syvempää, ankarampaa ja pitkäkestoisempaa alakuloisuutta ja surullisuutta, jotka riistävät ihmiseltä voimat.
Masentuneen jumalakuva Raamatun ilmoitus ahdistetulle on rohkaiseva, esim. 1. Kor. 10:13: ”Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”
Masentunut ihminen kokee Jumalan aivan toisenlaisena kuin Raamattu opettaa. Koettelemus on
kuin hylkääminen, johon Jumala on ihmisen hylännyt. Masentuneen jumalakuva on vääristynyt. Tätä kuvaa ankara Jumala, joka on hyvin vaativa ja tahtoo meille vain pahaa. Hän tahtoo masentaa meidät perin pohjin ja lähettää meidät sen jälkeen tiehemme. Tämä kalvaa ihmisen itsetuntoa, omanarvontuntoa ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta. Se pakottaa ihmisen ponnistelemaan omin voimin ja tekemään itsestään vanhurskaan, koska ei uskalla antautua tällaisen Jumalan armoille. Hylkäämisen ilmapiirissä kasvanut hyväksyy helpommin hylkäämisen kuin rakkauden. Hylkääminen tuhoaa minuuden ja luo vääristyneen minäkuvan. Ihminen yrittää rakentaa suhteensa Jumalaan tekojensa avulla. Terapeuttisen sielunhoidon kannalta on ratkaisevaa, että oikea jumalakuva piirtyy ihmisen ajatteluun. Se, että masentunut ihminen ajatuksissaan ja myös tunteillaan kykenee omaksumaan raamatullisen kuvan Jumalasta Isänä, on tavallisesti pitkä prosessi, koska elämänkokemuksemme vaikuttavat myös uskonkokemuksiimme. Lisäksi menneisyytemme heittää jatkuvasti varjoja nykyisyyteen ja oma lapsuutemme heijastuu hengelliseen lapsuuteemme.
Masennukseen taipuvaisuus
Jotkut tutkijat ovat varmoja, että kaikilla ihmisillä on taipuvaisuus masennukseen,
koska ihminen on yhtä kuin hänen menneisyytensä ja nykyisyytensä. Näitä koskevat tapahtumat, suuntaviivat ja tulevaisuutta koskevat toiveet ja pelot voivat yhdessä muodostaa eräänlaisen
laukaisualustan, jolta masennus saattaa sopivan ärsykkeen alkaessa alkaa kenellä tahansa. Masennus voi olla osa täysin normaalia tilaa ja muutosta, jota ruumiissamme tapahtuu. Elämän muutokset, esimerkiksi varttuminen, aikuistuminen, vanheneminen ja lapsen syntymä ovat kaikki jaksoja, jolloin voimme kokea masennusoireita. Meissä kaikissa on monenlaisia persoonallisuuden piirteitä, jotka ollessamme stressaantuneita korostuvat ja aiheuttavat ongelmia sekä itsellemme että läheisillemme. Sen sijaan että vähättelisimme masennukseen taipuvaista persoonallisuuttamme, meidän olisi syytä hyväksyä se. Jumala voi hioa, koulia ja kasvattaa depressiivistä persoonallisuuttamme ja käyttää sitä omaksi kunniakseen.
Masennuksesta parantuminen
Masennuksen hoitoon on olemassa useita eri vaihtoehtoja, jotka riippuvat masennuksen tasosta. Masentunut mieliala menee useimmiten ohi itsestään, mutta suositeltavia asioita sen
hoitoon ovat lepo, liikunta, rentoutuminen ja hyvän kirjallisuuden, muun muassa Raamatun ja Psalmien lukeminen. Apu on aina sovellettava tarpeeseen. Useimmille ihmisille riittävä apu on
keskustelu ammattitaitoisen auttajan kanssa. On myös hyvä luottaa Jumalan hoitoon. Tässä on olennaista Jeesuksen esimerkin mukainen kysymys: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Masennuksesta ja
pahasta olosta kärsivällä uskovalla voi olla tämä sama perusongelma: haluaako hän todella tulla terveeksi ja saada sen avun, joka hänelle on tarjolla? Haluaako ihminen todella pureutua masennuksensa juuriin saakka?
Masennuksen siunaus
Voiko masennuksessa olla myös jotain hyvää? Miksi masennuksen piti tulla? On tärkeää luottaa Jumalaan, vaikka selviä vastauksia masennuksen tuloon ei löytyisikään. Joka tapauksessa masennus palauttaa ihmisen armollisesti uudelleen siihen tienhaaraan, jossa väärin valaistu omatunto on aikaisemmin johtanut ihmisen harhaan. Kysymys on myös Jumalan hoidosta meitä kohtaan eli siitä, kuinka Jumala saa meidät masennuksesta lepoon.
Masennuksen olemassaolon pohtiminen on tärkeää, koska se voi auttaa meitä näkemään sen hyödyllisyyden. Hyvin usein ihminen haluaa löytää nopean ja yksinkertaisen ulospääsyn masentavista tilanteista. Masennuksella voi olla jokin tärkeä viesti ihmiselle. Se voi viestiä muun muassa muutoksen tarpeellisuudesta, elämän pelosta ja siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Mikäli masennus saa ihmisen prosessiin, se voi olla hänelle uuden elämän alku. Uskovalle masennuksella voi olla erittäin parantava ja syvällinen sanoma elämän voimavarana. Se voi olla jopa Jumalan eräs kasvatusmetodi. Jumala on läsnä ihmisen masennuksessa eikä jätä tätä vaikeuksien tullen.
Masentunut hengellisessä yhteisössä
Uskovalla voi olla taistelu siitä, voiko hän Jumalan lapsena ylipäätään olla masentunut. Vääristynyt seurakuntanäkemys voi pahimmillaan lisätä tätä tunnetta ja ahdistusta. Uskovat ajattelevat usein, että heidän pitäisi aina olla iloisia ja hyväntuulisia. Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan mutta myös itkemään. Raamatussa mainitaan henkilöitä, jotka kärsivät ajoittaisesta masennuksesta: muun muassa Mooses, Salomo, Daavid ja Elia.
Jopa itse Jeesus kärsi suuresta ahdistuksesta ja tuskasta Getsemanen puutarhassa, jossa hän kamppaili Jumalan tahdon tekemisen kanssa. Raamatun valossa ajoittaiset masennukset eivät ole poikkeuksellisia tai sinänsä väärin. Pahimmillaan hyvääkin tarkoittavat kristityt saattavat syyllistää masentuneen vihjailemalla kaiken olevan kiinni siitä, kuinka paljon hänellä on uskoa ja hengen voimaa. Tämä aiheuttaa vain lisää ahdistusta ja masennusta.
Seurakunta ei ole virheetön, ongelmaton tai täydellinen. Se on joukko armosta pelastettuja syntisiä ja kokoon kutsuttuja ihmisiä. Sen jäsenillä on heikkouksia, puutteita, häiriöitä, ärsyttäviä piirteitä ja sairauksia. He ovat lihaa ja verta olevia ihmisiä, jotka voivat erehtyä. Kristus on tullut maailmaan parantamaan sairaita joka tasolla. Hänen lunastuksensa on sataprosenttinen, mutta ihmisen paraneminen voi olla pitkällinen prosessi. Seurakunnassa pitäisi olla mahdollisuus elää kaikki elämään kuuluvat vaiheet iloineen ja suruineen.
Kirjallisuus:
Alajoki, P. 2004. Masennus elämän voimavarana. Uusi Tie Oy.
Brosché, F. 1989. Loppuunpalanut? Kirjaneliö.
Ewalds, E. 1995. Anna hermojesi levätä. Karas-Sana Oy.
Kariste, O. 2001. Älä hylkää itseäsi. Netto kustannus.
LaHaye, T. 1976. Vapaaksi masennuksesta. Karas-Sana Oy.
Lawson, M. 1990. Apua masentuneelle. Karas-Sana Oy.
Mikkola, A. 1980. Masentuneen turvallisuus ja toivo. Uusi Tie Oy.
Mäkelä, R. 2006. Murtunutta hän ei muserra. Perussanoma Oy.
Ruthe, R. 1996. Kun sielu huutaa. Sairastuttaako sielu uskon? Perussanoma Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti