Ystävyydestä on kirjoitettu tuhansia kirjoja ja runoja. Ystävyys on parhaimmillaan parasta mitä elämä voi antaa. Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi. Myös Raamattu puhuu ystävyydestä. Se sanoo ystävän rakastavan jopa enemmän kuin veli. Tämä käy ilmi mm. Daavidin ja Joonatanin elämästä. Myös Jumala on ystävä. Hän sanoo olevansa niiden ystävä, jotka häntä pelkäävät ja noudattavat hänen asetuksiaan, mutta myös syntisten ystävä.
Jokaisella tulisi olla ystäviä. Kavereita voi olla useita, mutta todellisia ystäviä ihmisillä on yleensä vain muutamia, joillakin ehkä vain yksi. Todellisen ystävyyden tulee sisältää todellista luottamusta. Ystävään tulee luottaa niin, että voi olla varma, ettei hän petä tilaisuuden tullen. Ystävä hyväksyy myös toisen kaikkine vikoineen. Hyvän ystävän tunnistaa yleensä siitä, että hänelle haluaa kertoa ensimmäisenä niin hyvät, kuin huonotkin uutiset. Ystävyyssuhde saattaa kestää läpi elämän ja antaa voimia vaikeissa tilanteissa. Hyviin ihmissuhteisiin kannattaa satsata.
Ystävyyden vastakohta ei ole yksinäisyys. Jotkut nauttivat yksin olemisesta eivätkä edes kaipaa jatkuvaa seuraa ja sosiaalisuutta. Kaikki yksin elävät eivät siis välttämättä ole yksinäisiä, eivätkä kaikki yksinäiset elä yksin, sillä jopa parisuhteessa voi kokea yksinäisyyttä. Joskus uudessa ympäristössä tai jopa seurakunnassa voi aluksi kokea yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Yksinolo on joskus hyvinkin tervehdyttävä kokemus. Seurakunnassa ystävien hankkimisessa kannattaa itse olla aktiivinen. Kun on avoin uusille ihmisille ja tuttavuuksille, saa myös helpommin uusia ystäviä. Vaikka kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, niin ystävällisyys on kuitenkin osa hengen hedelmää ja Kristityn tunnuspiirre.
Henry Nouwen on kirjoittanut: ”Me kaikki tarvitsemme jonkun, joka odottaa meitä, sillä muuten on vaikea pysyä hengissä. Jokainen meistä haluaa kertoa tarinansa ja jakaa surun ja riemun hetket läheisen kanssa, joka on odottanut nähdäkseen ystävänsä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti