"Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.”[i]
Kunnioitus ja tottelevaisuus ei saisi perustua armeijamaiseen käskemiseen. Vanhempien ei tule olla komentelijoita, joiden edessä tehdään asento, kun he saapuvat paikalle.
Yhteiskuntamme on rakennettu tiettyjen sääntöjen varaan. Myös tottelevaisuudessa on kyse elämisestä sääntöjen mukaan. Yhteiskunta ei voisi toimia ilman sääntöjä. Esimerkiksi ilman liikennesääntöjä, alkoholinmyyntirajoituksia ja virkavallan läsnäoloa maailmamme ajautuisi kaaokseen.[ii] Ilman sääntöjä ei ole olemassa järjestystä ja ilman järjestystä on kaaos. Näin on yhteiskunnassa, mutta samoin on myös perheissä. Perheissä pelko tekojen seuraamuksista ei kuitenkaan saisi olla ainut motiivi sääntöjen noudattamiselle. Rakkaus ja huoli perheenjäsenten hyvinvoinnista tulisi olla tärkein syy sääntöjen asettamiselle.
Tottelevaisuus ei tapahdu luonnostaan, vaan siihen tulee kasvattaa.[iii] Tottelevaisuutta voidaan opettaa rakkauden välityksellä lapsen tiedostaessa, että ohjaus tapahtuu siksi, koska vanhemmat haluavat hänen parastaan ja ovat huolissaan hänen hyvinvoinnistaan. Jos lapselle jää käsitys, että säännöt on asetettu ainoastaan pilaamaan kaiken hauskan, niin tottelevaisuuden sijasta lapselle kasvaa katkeruutta.
Kun rohkaisemme lapsiamme tottelevaisuuteen, meidän tulisi myös opettaa heitä ymmärtämään, että kaikilla teoillamme on seuraukset, joko hyvät tai pahat. Tottelevaisuus aiheuttaa positiivisia seuraamuksia ja tottelemattomuus negatiivisia.[iv]
Opettaessamme tottelevaisuutta meidän tulee varmistaa, että
lapsemme tuntevat tulleensa rakastetuksi
lapset kokevat myös tekojensa seuraukset
Sääntöjen asettaminen
Tietyt säännöt ovat perheen selkäranka, mutta säännöt eivät välttämättä ole tasapainossa tai hyödyllisiä.
Säännöissä täytyy olla järkeä
Ennen kuin kaiverramme sääntömme perheen liiton tauluun, on syytä miettiä ovatko ne ajankohtaisia ja järkeviä. Sääntöjä ei tulisi määrittää lapsillemme vain siksi, koska omassa lapsuudenkodissammekin vallitsi samanlaiset säännöt. Ennen sääntöjen asettamista tulisi ajatella, miksi tätä sääntöä tarvitaan ja kuinka se hyödyttää perhettämme. Miksi haluamme jonkun asian tulevan tehdyksi tai jäädä tekemättömäksi perheessämme?
Sääntöjen tulee olla yhteisiä
Sääntöjen laadinnan tulisi olla puolisoiden yhteinen päätös. Jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, heidänkin tulee osallistua sääntöjen laatimiseen. Kaikki näkökannat tulisi ottaa huomioon ennen sääntöjen määrittämistä. Joskus määrittäminen on helppoa, mutta joskus joudutaan tyytymään jonkinlaiseen kompromissiin. Esimerkiksi kotiintuloajoista puolisot voivat olla eri mieltä. Kompromissi on joskus hyvä, koska molemmilla puolisoilla tulisi olla oikeus vaikuttaa asiaan.
Sääntöjen tulee olla kohtuullisia
Terveellisillä säännöillä tulee olla positiiviset seuraukset. Helpottaaksemme määrittelyä, tässä muutamia kysymyksiä pohdittavaksi ennen sääntöjen asettamista:
1. Saako tämä sääntö aikaan jotain positiivista lapsen/nuoren elämässä?
2. Varjeleeko tämä sääntö lasta/nuorta joltain vaaralta?
3. Nostaako tämä sääntö esiin jotain positiivisia luonteenpiirteitä, kuten rehellisyys, lempeys, työnteon merkitys, antamisen merkitys tms.?
4. Saako sääntö aikaan tarvetta huolehtia paremmin esim. tavaroistaan?
5. Opettaako sääntö lasta/nuorta suhtautumaan paremmin yhteiseen omaisuuteen?
6. Auttaako tämä sääntö vastuuntuntoisemmaksi?
Säännöt tulee selittää koko perheelle
Kun säännöt ilmoitetaan lapsille, heillä tulisi olla oikeus sanoa mielipiteensä niistä. Heidän tulee saada kokea olevansa osa prosessia. Lasten osallistuminen sääntöjen asettamiseen, ei tarkoita sitä, että heillä olisi viimeinen sana hallussaan. Sen sijaan se tarkoittaa, että heidän tunteensa tulevat huomioonotetuksi sääntöjä laadittaessa. Tällä tavalla emme ainoastaan arvosta heidän mielipidettään, vaan myös opetamme heille vastuun kantamista omista teoistaan.
Seurausten asettaminen
Monesti kuuliaisuus opitaan tottelemattomuuden seurauksena. Se on kivulias tapa oppia, mutta monesti paras. Jos kiellämme lapsilta tämän mahdollisuuden, saatamme tehdä heille karhunpalveluksen. Siksi sääntöjen rikkomisen pitäisi tuottaa seuraamuksia sääntöjen rikkojalle. Rikkomusten seuraukset tulee puolisoiden yhdessä päättää. Fyysinen kuritus on laissa kiellettyä! Rankaisumuotoja on kuitenkin monenlaisia. Yksi tapa on asettaa rangaistus koskemaan läheisesti rikottua aihetta. Esimerkiksi liiallisesta tietokoneella pelaamisesta seuraa se, että kone otetaan pois käytöstä määräajaksi. On tärkeää, että myös seuraukset on sovittu rauhallisena hetkenä koko perheen kesken, eikä niitä huudeta silloin, kuin rikkomus on tapahtunut.
Tieto seurauksista auttaa lapsia pohtimaan, kannattaako tekoon ryhtyä, koska seuraukset ovat tiedossa.[v] Silti lapset useimmiten kokeilevat, onko rikkomuksella todella seuraamus. Jos ei ole, niin he mitä todennäköisimmin uusivat tekonsa.
Kurinpitovelvollisuus
Vanhempien vastuulla on pitää kiinni seuraamusten toteuttamisesta. Tämä vaatii päättäväisyyttä. Ollessamme joskus tiukkoja ja joskus lepsuja seurauksena on lisää tottelemattomuutta. Epäjohdonmukainen kurinpito on kaikkein tavallisin ansa, johon vanhemmat kasvatuksessa lankeavat. Kurinpito vaatii paljon aikaa, rakkautta ja vastuuta! Monesti vanhemmat ovat yksinkertaisesti liian väsyneitä valvomaan, että sovituista seuraamuksista pidetään kiinni. Väsymyksen ei tulisi kuitenkaan pilata sitä hyötyä, jonka lapsi voisi saada kantaessaan rikkomuksensa seuraukset.[vi]
Pähkinänkuoressa:
Ilmaise rakkautesi lapsellesi
Älä toteuta kurinpitoasi huutamalla ja syyttämällä. Anna lastesi tuntea, että sinä välität heistä syvästi ja haluat heidän parastaan. Kurinpidon jälkeen muista halata, jutella ja vaikka antaa lapselle jotain hyvää.
Selitä selkeästi, miksi kurinpito on välttämätöntä
Kerro lapsillesi, mitä sääntöjä he ovat rikkoneet ja kertaa tottelemattomuuden seuraukset. Tämä ei välttämättä tee kuritusta lapsillesi yhtään helpommaksi, mutta vähintäänkin he tietävät että sinä et toimi vihassa.
Varmista, että kurinpito tulee suoritettua.
Vaikka kurissa kasvaminen on vaikeaa lapsille ja kurinpito monesti myös vanhemmille, lasten on opittava ymmärtämään, mitkä ovat seuraamukset yhteisten sääntöjen rikkomisesta.
[i] Ef. 6:2-4
[ii] Room. 13:3-4
[iii] Snl. 22:6
[iv] Gal. 5:19-22
[v] Snl. 1:8
[vi] Snl. 13:1
Lähde:Chapman Gary, Családi össhangzattan. A csládi harmónia öt jellemzöje. Harmat Kiadó, 2002
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti