Mitä tarkoittaa evankeliumi?
Paavalin kirjeessä korinttilaisille on evankeliumi pähkinänkuoressa. Evankelioivan lähetystyön ydinsanoma on hyvin yksinkertainen. Jos emme tee siitä liian monimutkaista, osaamme kaikki kertoa sen. Se on kiteytettynä: Syntiemme tähden Kristus kuoli, haudattiin ja nousi ylös kuolleista. ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan.” (1. Kor. 15:1-5).
Lähetystyön motiivit
Lähetystyöhön täytyy olla motiivi, joku voima laittaa meidät liikkeelle. Motiivina ei saisi olla ulkoapäin tuleva painostus. Vaikka seurakunnissa vedotaan voimakkaasti lähetystyöhön antautumisen puolesta, niin kenenkään ei pitäisi lähteä lähetystyöhön toisten ihmisten painostuksesta. Motiivina ei saisi olla myöskään huono omatunto. Se voi myös kasvaa, kun hädänalaisten tai vielä evankelioimattomien kansojen puolesta vedotaan tunteikkaasti.
Paavalia vaati liikkeelle sisäinen tuli, joka hänen rintaansa poltti. Hän ei voinut olla julistamatta evankeliumia. ”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16). Pakkoevankeliointi on ihmisten luoma termi, mutta sisäinen vaatimus meissä tekee kristityistä automaattisesti Kristuksen todistajia. Tämän vuoksi evankelioinnista kieltäytyminen tarkoittaisi myös Kristuksen kieltämistä meissä. Evankelioimis- ja lähetystyötä voidaan tehdä monella eri tavalla. Suurin osa kristityistä evankelioi elämätavallaan, mutta voi meitä, ellemme millään tavalla evankeliumia julista!
Muut motiivit
Evankelioinnissa ja lähetystyössä eivät kaikkien motiivit ole aina puhtaat. Siitä huolimatta Raamattu osoittaa hämmästyttävästi, että itse evankeliumin asian tärkeys voittaa vaikuttimet. Usein haluaisimme kitkeä pois kristillisessä kentässä toimivat ryhmät, jotka mielestämme tekevät työtään arveluttavin metodein. Paavalin mukaan evankeliumi itsessään on puhdas, siksi onkin parempi, että sitä julistetaan tavalla tai toisella. Vajavaisuuksista huolimatta, meidän tulisi olla iloisia, jos edes joku julistaa evankeliumia tässä pimeässä maailmanajassa. ”Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset vilpittömin mielin. Nämä toimivat rakkaudesta, koska tietävät, että minun tehtäväni on puolustaa evankeliumia. Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä vankeudessani. Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.” (Fil. 1:15-16).
Milloin tulisi evankelioida?
Raamatunjaetta; ”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.” (2. Tim. 4:2), on monesti käytetty väärin. Tämä jae ei tarkoita sitä, että Raamatun kuvaama ”sopimaton aika” tarkoittaisi aikaa, jolloin tilanne evankelioinnille olisi mahdollisimman kiusallinen ja epämukava. Monia noloja tilanteita on menneinä aikoina selitetty tällä raamatunjakeella. Kontekstin mukaan ”sopimaton aika ” tarkoittaa kuitenkin aikaa, jolloin tilanne meille itselle ei ole kovin sopiva tai otollinen. Jokaisella on aikoja, jolloin lihallemme olisi paljon mukavampaa rentoutua, kuin lähteä evankelioimaan. Silloin tarvitaan sitoutumista. Lähetystyössä ja evankelioinnissa tarvitaan paljon itsekuria ja uhrautumista. Joskus sen joutuu tekemään myös vapaa-ajan kustannuksella. Raamattu kehottaa meitä pitämään evankeliumin julistuksen prioriteettijärjestyksemme kärkipäässä. Liikkeelle tulisi siis lähteä myös meille sopimattomalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti