Vapaaehtoisuus voimavaraksi!
Vapaaehtoistoiminta on seurakunnan toiminnan peruspilari ja tärkein voimavara. Ellei tätä voimavaraa pystytä hyödyntämään, niin seurakunnan toiminta lamaantuu.
Vapaaehtoistoiminnan periaatteena on, että kaikki siihen osallistuvat tekevät työtä vapaaehtoisesti, omasta halustaan. Toinen tärkeä periaate on palkattomuus. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa eikä palkkiota, vaikka toiminnasta aiheutuneita suoria kuluja voidaankin korvata. Vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattilaisten työtä vaan toimii sen rinnalla. Se on toimintaa, josta kaikki osapuolet saavat iloa. Vapaaehtoisapua annetaan tavallisien ihmisen tiedoin ja taidoin, se riittää. Seurakuntakontekstissa myös vapaaehtoinen on vaitiolovelvollinen ja hänen tulee toimia rehellisesti. Vapaaehtoisia tulee koko ajan rohkaista hankkimaan tarvitsemaansa tietotaitoa ja kehittämään sitä. On luotava sellainen ilmapiiri, joka kannustaa, motivoi ja sitouttaa kaikkia ponnistelemaan kohti yhteistä visiota.
Huono johtaminen ajaa ihmiset pois toiminnasta. Tästä syystä myös vapaaehtoisten johtamiseen on kiinnitettävä vähintäänkin yhtä paljon huomiota, kuin henkilöstön johtamiseen. Vapaaehtoistoiminta on vuosikymmenten aikana tullut henkisesti yhä raskaammaksi. Siksi satsaus virkistykseen ja koulutukseen voisi myös olla paikallaan. Palkitseminen on nousemassa entistä enemmän pöydälle myös seurakunnan vapaaehtoistyössä. On syytä muistaa vapaaehtoistoiminnan perusperiaatteet, mutta samalla pohtia, kuinka motivaatio toimintaan pysyisi korkealla.
Loppuun palamiset ovat arkipäivää myös vapaaehtoistoiminnassa, siksi resurssin ylläpitämiseksi olisi löydettävä tasapainottava ratkaisu. Se voisi olla siinä, että edelleenkään vapaaehtoistoiminnasta ei maksettaisi palkkaa, mutta siitä jaettaisiin tunnustusta ja selkeää arvostusta. Palkitseminen voisi olla satsaamista vapaaehtoisten koulutukseen ja virkistymiseen esim. juhla- ja kiitoshetkien järjestämisen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti