USKO ON ARVOKAS ASIA!

USKO ON ARVOKAS ASIA

Olen kotoisin pohjanmaalta alueelta, jossa puhe uskonasioista oli hyvin luonnollista. Ei ollut mitenkään häpeällistä tunnustaa tulleensa uskoon, sillä olihan melkein puolet paikkakunnan väestä ainakin jonkin sortin uskovaisia. Tulin uskoon 12-vuotiaana poikasena lastenleirillä. Sillä, että ”Jyrki tuli uskoon” ei ollut mitään mainosarvoa ja hyvä niin. Lööpeissä ei hehkuteltu, mutta tulevat vuodet osoittivat, että asialla oli todella merkitystä minulle itselleni. Onneksi olen saanut elää suhteellisen rauhallista uskonelämää ilman ulkopuolisten painostusta. Olen kokenut, että uskoani on aina arvostettu. Olen kokemuksesta sitä mieltä, että usko on paras tunnustaa heti, tai muuten saattaa tulla vaikeuksia. On reilua myös muita kohtaan kertoa vakaumuksensa avoimesti, niin silloin ei tarvitse jälkeenpäinkään pohtia syitä tilannekäyttäytymisiin. En muista kokeneeni vielä varsinaista pilkkaa uskovaisuuteni takia, mutta pitkiä katseita olen kyllä osakseni saanut. Suomessa on helppo elää vakaumuksensa mukaan ja ilmapiiri on suvaitseva.
Usko on arvokas asia ja sitä tulisi käsitellä sen mukaan. Koska myös jokainen ihminen on arvokas, niin uskonasiat pitäisi esittää arvokkaasti ja kunnioittavasti. On tärkeää, että me uskovatkaan emme toiminnallamme loukkaa ketään. Emme aiheuta päämäärämme vastaista reaktiota, jossa ihmiset sulkevat sydämensä kuulemasta evankeliumia. Ei ole juuri mitään hyötyä voittaa hengellinen väittely sillä kustannuksella, että menetämme ihmisen ja sydämet sulkeutuu. Usein meillä on raamatullinen vastaus kaikkiin opillisiin kysymyksiin ja pystymme helposti perustelemaan kantamme. Tätäkin tärkeämpää olisi nähdä itse ihminen ja pystyä vastaamaan hänen senhetkisiin tarpeisiin. Jeesuksen julistus oli tarpeet tyydyttävää ja ihmisen huomioonottavaa toimintaa. Se käy ilmi mm. ruokkimisihmeessä, Kaanaan häissä, jossa viini oli loppunut, sekä lukuisissa paranemisihmeessä ja jopa ristinpuulla, jossa Jeesus huolehti äitinsä Marian tulevaisuudesta.
Jos Jeesus oli valmis tarjoamaan kalaa ja leipää nälkäisille kuulijoilleen, pitäisi myös meidän huomioida ihmiset heidän tarpeissaan, eikä nähdä heitä pelkkinä käännytyskohteina. Joskus evankeliointia kutsutaan kalastamiseksi. Vaikka opetuslapsista tehtiin ihmisten kalastajia, niin tuskin hekään näkivät ihmisiä vain pelkkinä kaloina, ilman ihmisyyden tarpeita. Maslowin pyramidin viisi perustarvetta osoittaa tietä menestyvälle evankelioinnille. Fyysiset tarpeet, turvallisuuden tarve, rakkauden tarve, kunnioituksen tarve ja itsensä toteuttamisen tarve ovat syvällä jokaisessa ihmisessä. Nämä huomioimalla meistä tulee vastustamattomia evankeliumin julistajia.
Emme saavuta ihmisiä, jos emme ole tavallisia ja luonnollisia uskovaisia! Meistä on helppo aistia, jos teeskentelemme tai jos sanomamme rauhan Jumalasta ei ole saanut tehdä työtään meissä itsessämme.
Välitämme Jumalasta sellaisen kuvan, millaisena itse hänet näemme. Jos olemme saaneet häneltä paljon anteeksi, niin on helppo julistaa anteeksiantamuksen evankeliumia!