Mitä asenne ratkaisee?

Raamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asenne todellakin ratkaisee.

Kysymys on siitä, kuinka suhtaudumme toisiin ihmisiin, itseemme ja ympäristöömme. Voimme asenteellamme saada aikaan paljon pahaa tai paljon hyvää.

Ilmapiirin myrkyttäjä

”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut (Ef. 4:31–32).”

Asenne on sisäinen olemuksemme. Se tulee näkyviin päivittäisessä käyttäytymisessämme. Sanoohan Raamattukin, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Asenteella on tapana näkyä ihmisestä sanoittakin. Ulkoiset eleet ja sanat paljastavat pohjimmaiset tunteet.

Seurakuntaelämässäkin tulisi opettaa asenteesta. Yleiseen ilmapiiriin vaikuttaa muun muassa se, minkälaisella asenteella ihmiset tulevat jumalanpalvelukseen. Arvosteleva ja kritisoiva asenne tarttuu. Palveluiden vaatiminen kavahduttaa, ja kylmät kohtaamiset etäännyttävät. Sen sijaan siunaava asenne rohkaisee: palvelualttius ilahduttaa, ja rakkaudelliset kohtaamiset lämmittävät.

Jos paha asenne leviää, se voi upottaa pahimmassa tapauksessa koko seurakunnan. Ilmapiiri kärsii, ja luottamukselliset ihmissuhteet romuttuvat. Sama pätee työyhteisöön. Huono asenne luo vain häviäjiä, kun itsesuojeluvaistoiset vaihtavat maisemaa.

Menestymisen väline

Asenne omaan elämään on myös äärimmäisen tärkeä. Tästä osoituksena ovat muun muassa monet vammautuneet urheilijat, jotka eivät ole antaneet periksi suurtenkaan koettelemusten edessä. Tätä kutsutaan tutkimuksissa kasvun asenteeksi (growth mindset). Se lähtee siitä, että ominaisuudet ovat muokattavissa. Oli lähtöasetelmamme mikä tahansa, pystymme parantamaan omia lähtökohtiamme asenteen avulla.

Riittävällä harjoituksella ja oikeanlaisella asenteella haaste kuin haaste on ratkaistavissa. Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ihmiset pitävät vaivannäköä ja haasteita turhina. He välttävät negatiivista kritiikkiä ja pitävät toisten menestystä uhkana. Kasvun asenteen ihmiset puolestaan näkevät vaivannäön kehittymisen mahdollisuutena. He rakastavat haasteita, oppivat kritiikistä ja näkevät toisten menestyksessä inspiraatiota ja oppimisen mahdollisuuksia.

Jotain tällaista oli myös Raamatun kahdella miehellä, Joosualla ja Kaalebilla. Uskon asenne ratkaisi juutalaisen kansan pääsyn luvattuun maahan.

Ongelman keskipiste

Kerran Ranskassa käydessäni päätin tuoda mukanani ranskalaista juustoa tuliaiseksi. Luulin sen olevan hyvä idea, mutta totuus oli toinen. Juustosta tuli autooni niin kuvottava haju, että sen kitkemiseen vaatteista, matkalaukuista ja autosta kului viikkoja.

Luin hiljattain tarinan miehestä, jonka vaatteisiin myös oli tarttunut ranskalaista juustoa. Työpaikallaan hän tiuski työtovereilleen kitkerästä hajusta ja levitti hajun lisäksi ilmapiiriin pahaa mieltä. Viimein mies tajusi hajun lähtevän hänestä itsestään. Mies oli itse ongelman keskipiste.

Samoin toimii asenteemme. Se sävyttää suhtautumistamme kaikkeen lähellämme tapahtuvaan, joko myönteisesti tai kielteisesti.

Palmin pähkinä RV-lehti 36/2016