torstai 15. elokuuta 2013

Valta kiinnostaa ja kiihottaa

Ihmisellä kuuluu olla tervettä vaikutusvaltaa, mutta sitä on osattava käyttää oikein. Joillekin valta on ongelma, ja se nousee päähän. Yllättävän monet eivät kuitenkaan ota sitä valtaa ja asemaa, joka heille kuuluisi. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu perääntyminen ja paikan luovuttaminen toiselle. Usein nöyrät olisivat parempia vallankäyttäjiä, mutta liian usein he väistyvät.
Valta on kuin tyhjiö, joku täyttää sen joka tapauksessa. Monet lahjakkaat ihmiset tekevät virheen juuri siinä, että he eivät uskalla käyttää vaikutusvaltaansa vaan luovuttavat sen pyrkyreille.
Valta kiinnostaa. Aina löytyy joku, joka on valmis ottamaan vallan itselleen. Seurakunnissa pyritään luomaan mielikuva joko vanhimmistojohtoisesta tai pastorijohtoisesta yhteisöstä. Joskus taas suurimman vallan sanotaan olevan seurakunnankokouksella. Oli niin tai näin, joku tai jotkut näissäkin vaihtoehdoissa valtaa käyttävät. Myös vapaakristillisissä yhteisöissä käydään valtapeliä. On seurakuntia, joissa pastori käyttää yksinvaltaa, mutta myös seurakuntia, joissa joku yksittäinen vanhin nousee vallankahvaan ja hallitsee takavasemmalta. Joskus seurakuntaan on asetettu nimellinen johtaja, mutta todellinen vallankäyttäjä on taustalla.
Antiikin tarussa Damokles-niminen nuorukainen halusi päästä nauttimaan valtiaan onnesta. Yksinvaltias Dionysios päästi nuorukaisen valtaistuimelleen, mutta ripusti sen ylle jouhesta riippuvan miekan. Damokles pyysi häntä ottamaan miekan pois, kun tajusi siihen liittyvän opetuksen. Tarun opetus on, että mitä enemmän sinulla on valtaa, sitä enemmän sen vastuu painaa. Miekka on hyvä asia. Se pitää vallankäyttäjän tasapainossa. Se symbolisoi sitä, että vallankäyttäjän pitäisi olla vastuussa jollekulle. Vallankäytön pitäisi olla läpinäkyvää. Niin suurta valtaa tai asemaa ei tulisi olla kellään, ettei hän olisi vastuussa jollekin.
Myös Raamattu kehottaa selväsanaisesti nöyrään ja palvelevaan johtajuuteen. Valtaa ei saa käyttää omaksi hyväkseen. Samalla tavalla myös seurakunnan johtajien tulee olla tilivelvollisia ja alistaa itsensä esimies-alaissuhteeseen. Pastori ja vanhin on seurakuntalaisille ennen kaikkea hengellinen johtaja. Hän on jo nimensäkin mukaan paimen, joka tehtävänä on pitää lampaistaan huolta.
Johtaja ei voi koskaan kävellä ihmisten ohi tai yli. Hänen tulisi olla avoin, luottavainen, huolehtivainen, apua tarjoava ja valmis haavoittumaan. Johtajan työ on ennen kaikkea palvelevaa johtajuutta, ei vallantavoittelua. Kun tällaiset johtajat johtavat, jokainen voittaa.

Pääkirjoitus RV-lehti 33/2013

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mainitsemiesi vallan käyttäjien lisäksi - olen kuullut - joissakin seurakunnissa saattaa olla perhedynastia. Perhe, tai jopa suku, käyttää valtaa, johon ei edes vanhemmisto "uskalla" puuttua.

Joskus tällainen vallankäyttö on saattanut alkaa vaikkapa jostain taloudellisesta satsauksesta esimerkiksi rukoushuoneen hyväksi.

Oletko törmännyt tällaiseen?

Kirjoitan anonyyminä, koska oma blogini on aivan eri alueelta.