Paikalla oli 5000 nälkäistä miestä. Tilanne alkoi luisua käsistä. Tilaisuuden järjestäjät olivat pahassa pulassa. Pieni poika pelasti tuhansien ihmisten päivän antamalla päivällisensä Jeesukselle.
Tämän päivän ihmiset ovat kuormitettuja valtavien ongelmien, hädän, tarpeiden ja auttamismahdollisuuksien ristipaineessa. Riittää vain päivän lehti tai iltauutiset, niin viimeisimmät maailmanlaajuiset tragediat vyöryvät alitajuntaamme. Kaiken tämän keskellä on ymmärrettävää tuntea itsensä pieneksi, mutta kristittynä velvollisuus kysellä, mitä minä voisin tehdä?
Olen monesti pohtinut pienuuttani globaalin hädän edessä. Joskus olen tuntenut jopa Jumalan kutsua pelipaikalle, mutta näky on usein pysähtynyt mahdottomuuteensa. En ole voinut lähteä, mutta olen silti voinut rukoilla.
Nuorena poikana näin televisiosta dokumentin. Siinä sadat köyhät filippiiniläiset penkoivat roskia Manilan roskavuorella saadakseen edes jotain ruokaa tai myytävää itselleen. Olisin heti siitä paikasta halunnut lähetä Filippiineille auttamaan ja tekemään jotain noiden köyhien ihmisten hyväksi. Mitään en voinut kuitenkaan tehdä.
Kymmenen vuotta myöhemmin luin lähetyslehdestä, että Lähetysnuoret olivat menneet ja perustaneet lähetysaseman tuolle roskavuorelle. He ovat pystyttäneet sinne suuren kyltin "Tervetuloa savuavalle vuorelle!" Siellä nuoret kristityt vielä tänäkin päivänä opettavat terveydenhuoltoa, antavat rokotuksia tauteja vastaan ja jakavat evankelioivaa kirjallisuutta.
Heiltä kysyttiin, miksi he tulivat roskavuorelle? He vastasivat: "Elon Herra kutsui meidät ja halusimme totella." Silloin tajusin, että minäkin olin kuullut saman kutsun, mutta en pystynyt lähtemään. Onneksi joku pystyi! Kuuletko sinä, mitä Herra tänään puhuu?
Usein ajattelemme, että palvellaksemme lähetystyössä meidän tulisi tehdä jotain suurta. Pienen pojan eväät kumoavat tämän ajattelutavan. Riittää kun antaa sen minkä voi!
Olisiko mahdollista, että itsekin luopuisimme jostain joka symbolisoi pienen pojan eväitä? Mitä jos jättäisimme päivällisen joskus väliin ja antaisimme sen Jeesukselle. Tulos saataisi yllättää! Mitä tapahtuisikaan, jos joskus luopuisimme omasta "viidestä leivästämme ja kahdesta kalastamme". Jeesus siunaisi lahjamme ja moninkertaistaisi sen!
Olisitko sinä valmis antamaan päivällisesi Jeesukselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti