Jokin aika sitten televisio, tuo hyvän ja pahan tiedon viemäri, tarjosi mielenkiintoista dramatiikkaa. Suorassa lähetyksessä nuori poika pyysi viihdetaiteilija Joel Hallikaiselta anteeksi Facebookiin kirjoittamaansa tappo- ja kidutusuhkausta, joka koski Hallikaisen lisäksi tämän vaimoa ja lapsia.
Kyseessä on aikamme ilmiö, joka kuvastaa sosiaalisen median hallitsemattomuutta. Facebookin, Twitterin ja muiden vastaavien nettipalvelujen aikakautena jokainen voi kirjoittaa vihansa kaiken kansan ihmeteltäväksi. Haukut ja uhkaukset laitetaan nykyään harkitsemattomasti muiden näkyville. Suomalaiset ovat heikoilla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tuntemattomia tai usein edes tuttujakaan ei tervehditä. Henkilökohtaisuuksista ei puhuta. Ystävällistä jutustelua ei paljon harrasteta. Mutta kun suomalainen pääsee internetin keskustelupalstalle, silloin alkaa tapahtua. Siellä uskalletaan puhua ja purkaa. Internetkeskustelu koetaan usein harmittomaksi, ja se selitetään jälkeenpäin vitsiksi tai tietynlaiseksi huumoriksi.
Hallikaisen tapaus herättää monia ajatuksia. Oliko koko tapaus vain harmitonta pilaa? Oliko se jälleen yksi toivoton yritys päästä julkisuuteen (edes hetkeksi)? Oliko Hallikainen liian tiukka nuorellemiehelle? Entä jos uhkaus olisikin muuttunut todeksi?
Mielestäni Hallikainen hoiti tapauksen esimerkillisesti ja jopa evankeliumin hengessä. Tapahtumaketjussa näkyivät syy, seuraus, katumus, tunnustus, anteeksianto ja sovinto – kaikki se, mitä riitatilanteiden ratkaisemiseksi molemmilta osapuolilta tarvitaan.
Tappouhkauksen Facebookiin laittanut nuorimies pyysi anteeksi tekoaan ja selitti sitä ymmärtämättömyydellään. Hänen mukaansa uhkaus oli tarkoitettu sisäpiirin vitsiksi, ja hän nimittikin itseään idiootiksi, koska ei osannut ottaa huomioon Facebookin laajuutta. Tekijän mukaan kyseessä oli äärimmäisen huono vitsi, joka paisui aivan liian suureksi ja vahingoitti aivan liian montaa henkilöä. ”Teko tulee varjostamaan loppuelämääni, kuten myös Hallikaisen perhettä”, poika totesi suorassa lähetyksessä.
Hallikainen odotti selvää anteeksipyyntöä, mutta vapautti tämän jälkeen nuorukaisen piinapenkistään. ”Sulla on selkärankaa”, sanoi Hallikainen ja arvosti sitä, että poika uskalsi tulla oman naamansa kanssa julkisuuteen ja tunnustaa tekonsa. Hallikainen arveli pojan jo julkisessa nöyryytyksessä saaneen rangaistuksensa ja lupasi perua tutkintapyynnön. Hän myös toivoi, että jos ihmiset joskus näkevät pojan jossakin, he muistavat kyseessä olevan juuri Hallikaista uhkailleen ihmisen, joka kuitenkin katui tekojaan.
Tämän jälkeen keskustelupalstat tietenkin jälleen aktivoituivat ja jotkut olivat vihaisia, kun Hallikainen nöyryytti nuortamiestä televisiossa. Sopinee kuitenkin kysyä, mitä sinä tekisit, jos juuri sinun perheesi uhattaisiin tappaa?
Laittomia uhkauksia tapahtuu maassamme aivan liian paljon, ja se laittaa pohtimaan, mistä viha kumpuaa. Uhkailu on aina otettava vakavasti, ja tekijät tulisi saattaa vastuuseen teoistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti