Davis Petts:
Raamattu ja parantuminen. Aikamedia, 2009. Nid. 297 s.
Teologian tohtori David Pettsistä näyttäisi lyhyen ajan sisällä tulleen suomalaisen helluntailaisuuden luottoteologi. Vielä 2000-luvun alussa Ristin Voiton mielipidepalstoilla käytiin kiivasta keskustelua Pettsin teologiasta suhteessa sairasten paranemiseen. Nyt kaikki on toisin ja hyvä niin. Heti kirjan alussa Petts viittaakin kohua herättäneeseen tulkintaan, kantoiko Jeesus sairautemme ristille samalla tavoin kuin hän kantoi meidän syntimme. Muun muassa tämän kysymyksen selventämiseksi kannattaa lukea Pettsin uusin kirjakäännös, joka käsittelee jumalallista parantumista.
Tyylilleen uskollisena Petts ei jätä kiveäkään kääntämättä Raamatun parantumisihmeitä tarkastellessaan. Kirjoittaja käy systemaattisesti läpi lähes kaikki Vanhassa – ja Uudessa testamentissa kerrotut paranemistapaukset, ja tekee kunkin luvun lopussa selventävän johtopäätöksen luetusta. Toisin kuin useimmat teologit Petts pyrkii selvästikin antamaan lukijalle vastauksia. Tosin selviä vastauksia odottaville Pettsin vastukset saattavat olla liian ympäripyöreitä, kuten esimerkiksi toteamus: ”Emme saa olettaa, että jonkun ihmisen sairaus johtuu hänen henkilökohtaisesta synnistään. Se voi johtua siitä, mutta niin ei välttämättä ole.” Voisi kuvitella, että juuri Pettsin usein mainitsema sairauden ja synnin syy-yhteys saisi herkän lukijan helposti syyllistymään tai masentumaan. Petts on kirjassaan kuitenkin myös sielunhoidollinen ja osaa hoitaa tämän problematiikan. Usein kirjoittaja sysääkin vastuuta paranemisesta enemmän niille, jotka rukoilevat sairasten puolesta. Eräässä kohdassa Petts mainitsee parantumattomuuden yhdeksi syyksi jopa vanhimmat, jotka eivät usko rukouksen voimaan. Paranemisen ja uskon yhteys on mielenkiintoinen teema kirjan kokonaisuudessa. Kirjoittaja nostaa esiin useita eri tapauksia, joissa usko oli vuoroin sairaalla ja vuoroin jollain toisella. Näin ollen mitään selvää sapluunaa paranemisen marssijärjestykseen ei näyttäisi olevan olemassa.
Pettsin opetus on turvallista ja rauhoittavaa. Hän uskaltaa käsitellä mm. paranemisen ja kärsimyksen välisiä suuria kysymyksiä, eikä pyri kumoamaan lääketiedettä paranemisen mahdollisuutena. Kirja antaa taitavasti toivoa myös niille, jotka eivät koe paranemista ja vakuuttaa, että kaikki sairaat paranevat kerran taivaassa.
Kirja on helposti luettava, eikä vaadi lukijalta ennestään teologista perehtyneisyyttä. Samalla kirja on myös teologisesti arvokas ja soveltuu pastorien ja raamatunopettajien käsikirjaksi, sekä terveellisen ja turvallisen opetusmateriaalin aineistoksi.
On ilahduttavaa, että Aikamedia on viimeaikoina rohkeasti kustantanut teologista kirjallisuutta, josta Suomen pienillä markkinoilla on suuri puute. Tämäntyyppisistä kirjoista otetaan usein verrattain pieni painos eikä lisäpainoksista ole varmuutta, sen vuoksi kannattaa hankkia tämä ja Pettsin aikaisemmat Aikamedian suomennokset (Pyhän Hengen olemus ja Armolahjat seurakuntaa rakentamassa) omaan kirjahyllyyn ennen, kuin ne loppuvat kaupoista.
Kannen ulkoasuun on markkinoinnin kannalta hyvä kiinnittää huomiota. Tässä valossa kansikuvassa roikkuvat sideharsot ja laastarit ovat teennäisen näköisiä. Sisältö on ehtaa tavaraa!
Raamattu ja parantuminen. Aikamedia, 2009. Nid. 297 s.
Teologian tohtori David Pettsistä näyttäisi lyhyen ajan sisällä tulleen suomalaisen helluntailaisuuden luottoteologi. Vielä 2000-luvun alussa Ristin Voiton mielipidepalstoilla käytiin kiivasta keskustelua Pettsin teologiasta suhteessa sairasten paranemiseen. Nyt kaikki on toisin ja hyvä niin. Heti kirjan alussa Petts viittaakin kohua herättäneeseen tulkintaan, kantoiko Jeesus sairautemme ristille samalla tavoin kuin hän kantoi meidän syntimme. Muun muassa tämän kysymyksen selventämiseksi kannattaa lukea Pettsin uusin kirjakäännös, joka käsittelee jumalallista parantumista.
Tyylilleen uskollisena Petts ei jätä kiveäkään kääntämättä Raamatun parantumisihmeitä tarkastellessaan. Kirjoittaja käy systemaattisesti läpi lähes kaikki Vanhassa – ja Uudessa testamentissa kerrotut paranemistapaukset, ja tekee kunkin luvun lopussa selventävän johtopäätöksen luetusta. Toisin kuin useimmat teologit Petts pyrkii selvästikin antamaan lukijalle vastauksia. Tosin selviä vastauksia odottaville Pettsin vastukset saattavat olla liian ympäripyöreitä, kuten esimerkiksi toteamus: ”Emme saa olettaa, että jonkun ihmisen sairaus johtuu hänen henkilökohtaisesta synnistään. Se voi johtua siitä, mutta niin ei välttämättä ole.” Voisi kuvitella, että juuri Pettsin usein mainitsema sairauden ja synnin syy-yhteys saisi herkän lukijan helposti syyllistymään tai masentumaan. Petts on kirjassaan kuitenkin myös sielunhoidollinen ja osaa hoitaa tämän problematiikan. Usein kirjoittaja sysääkin vastuuta paranemisesta enemmän niille, jotka rukoilevat sairasten puolesta. Eräässä kohdassa Petts mainitsee parantumattomuuden yhdeksi syyksi jopa vanhimmat, jotka eivät usko rukouksen voimaan. Paranemisen ja uskon yhteys on mielenkiintoinen teema kirjan kokonaisuudessa. Kirjoittaja nostaa esiin useita eri tapauksia, joissa usko oli vuoroin sairaalla ja vuoroin jollain toisella. Näin ollen mitään selvää sapluunaa paranemisen marssijärjestykseen ei näyttäisi olevan olemassa.
Pettsin opetus on turvallista ja rauhoittavaa. Hän uskaltaa käsitellä mm. paranemisen ja kärsimyksen välisiä suuria kysymyksiä, eikä pyri kumoamaan lääketiedettä paranemisen mahdollisuutena. Kirja antaa taitavasti toivoa myös niille, jotka eivät koe paranemista ja vakuuttaa, että kaikki sairaat paranevat kerran taivaassa.
Kirja on helposti luettava, eikä vaadi lukijalta ennestään teologista perehtyneisyyttä. Samalla kirja on myös teologisesti arvokas ja soveltuu pastorien ja raamatunopettajien käsikirjaksi, sekä terveellisen ja turvallisen opetusmateriaalin aineistoksi.
On ilahduttavaa, että Aikamedia on viimeaikoina rohkeasti kustantanut teologista kirjallisuutta, josta Suomen pienillä markkinoilla on suuri puute. Tämäntyyppisistä kirjoista otetaan usein verrattain pieni painos eikä lisäpainoksista ole varmuutta, sen vuoksi kannattaa hankkia tämä ja Pettsin aikaisemmat Aikamedian suomennokset (Pyhän Hengen olemus ja Armolahjat seurakuntaa rakentamassa) omaan kirjahyllyyn ennen, kuin ne loppuvat kaupoista.
Kannen ulkoasuun on markkinoinnin kannalta hyvä kiinnittää huomiota. Tässä valossa kansikuvassa roikkuvat sideharsot ja laastarit ovat teennäisen näköisiä. Sisältö on ehtaa tavaraa!
